Matkaraportti: Varkaus/Jyväskylä

Puristeille: Olutasia/sana -suhde on melko heikko tässä jutussa. Huvikseni tämmöisen nyt kuitenkin kirjoittelin.

---

Lomani loppupuoliskolla päätin tehdä liikkeen, jota olen vältellyt ainakin kolme-neljä vuotta. Lähtisin käväisemään synnyinkaupungissani Varkaudessa. Jotta saisin kaiken toiminnan mahdollisimman hektiseksi, päätän samalla viiden päivän reissulla käydä myös kaverin mökillä Kuopiossa ja vanhojen opiskelukavereiden luona Jyväskylässä. Tarkoitus on myös tutustua oluttarjontaan, koska maakunnista pääkaupunkiin kantautuneet huhut kertovat paikallisten panimoiden paikallisten tuotteiden olevan saatavilla paremmin paikallisesti kuin Helsingissä. Ajatella.

Lähtöpäätöksestä pari päivää myöhemmin odottelen Onnibussia kellon lähestyessä puolta yötä. Yölämpötila kaupungissa on hyvän verran päälle kaksikymmentä. Ihmisiä parveilee hikisinä ja kärsivinä Kiasman edessä matkalaukkuineen. Ilmassa on levottomuutta ja purkamatonta aggressiota.

Bussi saapuu täysin ajallaan, mutta ihmiset huokailevat kuin se olisi tunnin myöhässä. Kaikki tunkeilevat kaksikerroksisen bussin edessä ja pyrkivät ahtautumaan sisään. Kuski ja yksi avustava työntekijä yrittävät epätoivoisesti pitää helleidioottilaumaa kurissa. Avustaja avaa matkatavaratilaa ja yrittää samalla huutaa ettei sisään saa mennä. Kuski käy kiperiä intellektuelleja väittelyjä kellonlukukykynsä kuumuudelle menettäiden kanssa.

"Sulla on lippu Jyväskylään. Tää on Kuopion bussi."
"Nii?"
"Tää ei mene Jyväskylään. Tää menee Kuopioon."
"Miten niin ei mene?"
"No kun ei mene."
"Jyväsk..."
"Jyväskylän bussi lähtee 20 minuutin päästä."

Avustaja huutaa kaupunkien nimiä, jotta laukut saataisiin järjestyksessä sisään. Hän käy yhtä tiukkaa väittelyä Kuopion sijainnista. Lopulta ihmeen kaupalla laukut ovat ajoissa sisällä, ihmiset bussissa. Halpalinjaksi Onnibussin bussit ovat näköjään vähän pirun hyviä. Ilmastointi, wifi ja pelit ja vehkeet. Kyynikko sisälläni kuitenkin pohtii missä kunnossa ne ovat 10 vuoden päästä näillä katteilla.

Asettuessani istumaan käytävän toisella puolella koillisaasialainen turisti suomalaisine kavereineen intoilee Kuopiosta. Eksoottisesta Kuopiosta.

"So this kalikuku..." turisti aloittaa.
"Ah, it's traditional food", suomalainen ystävä auttaa, "Fish inside, dough on top."

Suomalaistytön ääntäminen vain saa taikinan kuulostamaan koiralta. Kala sisällä, koiraa päällä. Turisti on hetken kunnioittavasti hiljaa ja vaihtaa sitten aihetta. Kaivan itse esille kirjan, etten tyrskähdä ääneen nauramaan.

Suomen tunnetusti mielenkiintoiset tienvarsimaisemat, ns. kuusitunnelit, ovat erityisen hienoja yöllä, jolloin täydellistä mustuutta katkoo vain satunnainen duopolin ostospyhättö. Järvet huomaa, jos vastarannalla on valo, joka heijastuu pinnasta. Joskus kaukana pimeydessä näkyy maatalon valot. Siinä kohti on pelto. Talossa ryypätään Virosta kannettua pirtua ja hakataan vaimoa. Miksi muuten maatilalla olisi valot päällä puoli kahdelta yöllä?

Ei nukuta. Keskityn kirjaan, hetkittäin "maisemiin", hetkittäin internetiin. Yhtäkkiä bussi pysähtyy keskelle ei mitään ilman selitystä. Nytkö paljastuu halpojen lippujen syy? Joka kymmenes matkustaja ei pääse perille, vaan myydään orjana Zanzibariin. Niin sen täytyy olla. Sitten bussi liikkuu taas. Tietyö. Petyn nykyaikaan. Kyllä ennen vanhaan olisi myyty orjana Zanzibariin.

Mikkelissä bongaan ravintola Pruuvin. Olen kuullut siitä hyvää. Ikävä kyllä se ei tarjoile klo 2.15 ohi ajavaan bussiin.

Viimein Varkaus alkaa lähentyä. Taivaskin alkaa vaaleta ja puiden mustat profiilit uivat varhaisaamun hehkuttamassa kalpeassa sumussa. Maisema näyttää black metal -levyn kannelta. Darkthronen Panzerfaustin, jos halutaan olla täsmällisiä. Kylmältä ja toivottomalta. Kyllä tietää, että Varkaus lähestyy, ajattelen itsetyytyväistä ironiaa hehkuen. Mitä lähemmäksi kaupunki tulee, sitä kauniimmalta maisemat alkavat kuitenkin näyttää. Peltojen päälle asettunut kalpean vihertävästä seepianväriseksi vaihtuva usva saa puoli Joroista näyttämään vanhalta postikortilta. Ehkä tämä ei olekaan niin paha rasti.
---

Varkaudessa on kylmä puoli neljältä aamuyöllä. Puoli neljä on myös paljon vähemmän aamulla kuin jaksoin lippuja ostaessa tajuta. En viitsi lähteä herättämään ketään tuttua tähän aikaan, joten päätän todella viisaasti valvoa oikeaan aamuun. Kun en muuta keksi, kävelen kolmen sepän laivanrakentajien patsaalle Pirtinvirran rantaan katsomaan auringonnousua tehtaiden takaa ja syömään eväsleipiäni. Matka tuntuu lyhyemmältä kuin oletin. Synnyinkaupungin tuntee siitä, että kaikki tuntuu pienemmältä, koska ne muistaa aina n. kymmenvuotiaan tasolta vaikka olisi asunut paikalla 19-vuotiaaksi.

Kyllä se aurinko sieltä nousee kohta...

Auringonnousun sijaan saan seurata uskomattoman runsasta vesilintujen aamukakofoniaa ja todella rankan kastesumun nousua. Täällä piti olla helle. Lopulta luovutan ja lähden etsimään kahvilaa, joka olisi aukeaisi varhain. Löydän netissä viraalisti levinneen suutarin lopetusilmoituksen. Komia on nähtävyys.

Huoltoasemathan ovat auki! Paitsi, että se mille suunnistan on suljettu vuosi sitten. Tarkastan ohimennen keskustan Harrison's baarin ovesta milloin se aukeaa. Iltapäivällä. Jostain syystä samassa ovessa on myös kahden muun baarin aukeamisajat. Ensimmäinen niistä aukeaa yhdeksältä, mutta se on Kavaljeeri, jonka yläkerrassa asuin teininä pari vuotta. Sinne en mene.

...tai sitten ei.

Sivuhuomio:
Varkauden baarikulttuurista ja kaupungin rakenteesta kuuluu tietää lähinnä, että on Keskusta ja on Liikekeskusta. Päiviönsaaren Keskusta on entinen kaupungin liike-elämän keskusta. Koska Päiviönsaaren alueen nimi kuitenkin on Keskusta, ei liike-elämän muutettua kaupungin kasvaessa Kauppakadulle voitu sitä nimetä Keskustaksi. Siksi oli pitkään Keskusta joka ei oikeastaan ollut keskusta ja Kauppakatu, joka oikeastaan oli keskusta. Viimein joskus tämän vuosituhannen puolella saatiin älynväläys ja nimettiin Kauppakadun alue "Liikekeskustaksi". Suurin osa nuorison suosimista illanviettopaikoista on kuitenkin vanhassa keskustassa ja muut baarit sen ulkopuolella ovat lähinnä kulmakuppiloita. Siksi moni (noh minun tutut ainakin) sanoo sitä "baarikeskustaksi".

Minua oikeasti kiinnostaa tietää onko Suomen pienpanimobuumin noustua Varkaudessa tapahtunut mitään kehitystä oluen tarjoilun suhteen. Muistan joskus saaneeni Urquellia hanasta. Yksi kulahtanut hotellin alakerran 80-luvun yökerho rempattiin jokunen vuosi sitten pubi-yökerhoksi. Sieltä sai mm. Chimayta ja muistan Olutoppaan foorumeilta jonkun löytäneen sieltä jotain ihan oikeasti erikoistakin silloin heti remontin jälkeen. Paikallista asennetta kuitenkin kuvasti parhaiten kaverin jokusen vuoden takainen kokemus sen Chimayn tilaamisesta.

"Haluatko sen Chimayn omaan lasiin vai tuoppiin?"
"Lasiin tietty jos semmosia on."
"Joo, monet vain pitää sitä liian homon näköisenä."

Käyn mainitun baarin ovella, koska se on äskeistä vastapäätä. Baari on auki perjantaisin ja lauantaisin 21-02. Jaha. Keskiviikkoaamuna tämä ei hirveästi mieltä lämmitä. Kierrän keskustan läpi. Se on muutenkin hiljainen, ennen aamukuutta se on kuolemanhiljainen. Sinne on ilmestynyt kylttejä joissa kerrotaan millaista paikalla oli ennen vanhaan, kun tehtaissa ja ihmisissä vielä paloi tuli.

Masentavaksi kääntynyt sumuinen aamu alkaa kuitenkin olla pikkuhiljaa heräämispisteessä. Ihmisiä alkaa näkyä. Synnyinkaupungin tuntee siitä, että jokainen vastaantulija näyttää etäisesti tutulta. Lopulta vaellan torille, jossa torikahvila on jo toriukkoja varten auki. Kahvia ja pullaa! Jopa torikahviksi hirvittävää kahvia, mutta mihin tahansa tasoon nähden aivan järkyttävän hyvää pullaa. Asiat löytävät aina jonkun balanssin. Naapuripöydässä ukot puhuvat reissuillaan tapaamistaan melkein-julkkiksista ja herroista, joille, perkele, kyllä ilimaslahjat kelepoo.

Valvomispäätös painaa. Kiertelen hieman. Totean kierrellessä, että synnyinkaupungin tuntee myös siitä, että kustessaan mihin tahansa puskaan tajuaa kusseensa siihen myös joskus ennen. Käyn lopulta nukkumassa serkun luona pari tuntia ja palaan toisen mokoman kyydillä keskustaan.

Jotkut baarit ovat iloisesti auenneet ja päätän tutustua uudelleen siihen mistä joskus olen jotain hyvää saanut. Walter on pienehkö pubi Ahlströminkadulla keskustassa, yhteydessä Rossoon. Sen ulkopuolella roikkuu iso ja komea Pilsner Urquell -kyltti, joten sisällä tilaan Urquellin. Tilauksesta yhtään hämmentymättä baarimikko painaa nappia ja laskee tyynesti Olvin. Protestoin hieman, kun on se kylttikin tuolla. Se on kuulemma vuosia vanha, tsekkipilsua ei enää jaella. Ehkä ensimmäisen kerran elämässäni rehellisesti ajattelen savolaisten olevan luvattoman kieroa sakkia.

Tyydyn kohtalooni ja juon Olvin. Se on aivan hirveää. Älkää käsittäkö väärin, Olvi on ihan perusbulkkilager ja sinällään juotavaa, mutta tällä kertaa se on suoraan sanoen pilalla. Tuopissa on aivan törkeä diasetyylin löyhkä ja maku. Sellainen rasvainen siis. Johtunee likaisista hanoista. Vituttaa niin paljon, etten tajua edes valittaa ennen kuin tuntia myöhemmin. Hyi saatana, pitäkää Waltterinne.

Lähden Konttiravintola Mortoniin syömään. Morton on Rautalampilainen pulju, joka on levittäytynyt siirrettävien konttiravintoloiden muodossa myös Varkauteen ja Pieksämäelle täksi kesäksi. Olutkellarilla oli juuri juttu Hiiden paikalle tekemästä oluesta. Tätä en kuitenkaan tiennyt mennessäni paikalle. Diasetyyli vielä puolen tunnin päästäkin suussa maistuen toivoin lähinnä, että paikalla olisi edes puhtaat hanat. Mutta sielläpä kiilui hyllyssä pienpanimo-oluita! Ainakin Prykmestarin Vehnää näkyi olevan ja sen vieressä täysin ennennäkemätön pullo. Hiiden valmistama Emäpitäjä Pestuuolut. Oikein toimiva rukiinen ale. Se putsaa pahan maun suusta ja kanaburgerikin on erinomainen. Elämä alkaa voittaa.

Kierreltyäni aikani asioilla päätän kokeilla Vanhaa Tuoppia Kauppakadulla. Baari on toiminut eri nimillä vuosien aikana, mutta aina siinä on baari ollut ja koskaan en ole siinä ennen käynyt, joten on korkea aikakin. Sisällä istuu pari vakkaria, iskelmä soi. En odottanutkaan mitään keskikaljabaarin valikoimia kummempaa, joten otan tumman Krusovicen kun sellainen kuitenkin löytyy.  Hieman brittityylinen, ihan miellyttävän oloinen pubi. Seinillä on vanhoja valokuvia tehtaalta, sieltä vihreän kullan ajalta. Tunnelma iskelmineen on 90-luvulta.

Päämäärätön haahuiluni suuntautuu vaihteeksi takaisin keskustaan. Matkalla pysähdyn Pirtinvirran sillanpielessä olevaan ravintola Nizzaan, joka oli ennen ravintola Next Step. Nizzassa saan viestin. Kaveri on myös Nizzassa, tosin siellä Ranskan versiossa. Hörähtelen yhteensattumalle. Juon terassin erikoisimman oluen, pienen Kukko Pilsin. Hinta on kalliimpi kuin Helsingissä ja helleaurinko ehtii vielä vaurioittaa oluen 15 sekunnissa tiskillä, ennen kuin vien sen varjoon. Ei tästä nyt meinaa tulla mitään.

Suuntaan seuraavaksi odottelemaan kavereiden kyytiä ravintola Next Stepiin, joka on nykyään Ahlströminkadulla. Tiskin takana näkyisi olevan oluita kaapissa. Vihdoin! Ehkä täällä on muitakin kuin Rautalampilaisia, jotka ymmärtävät oluen päälle.

"Mitäs pullo-oluita teillä olisi?"
"Noo... Koffia, Karhua, Olvia..."
"Hei, onkos tuossa Franziskaneria?"
"Ai, joo. Minä luulin, että kolmosia kyselet."

Iso laadukas saksalainen vehnäolut maksaa vain vitosen. Miksi täällä kukaan ostaisi hanasta lageria jää epäselväksi. Saan hefen lasiin ja istun loosiin salakuuntelemaan tiskin kantiksia. Vehnäolutostokseni on herättänyt ihmetystä ja keskustelua. Miehet päätyvät tuumittuaan lopputulokseen, että "Kai sitä silläin suapi housusa nilikkoihin paskottua." Yhdyn mielipiteeseen ja hymy korvissa ihailen ehkä varkautelaisinta lausetta, minkä olen koskaan kuullut.

Kyyti saapuu.

---

Kuopion kaupungin puolella käynti jää välistä kun saankin parin päivän päästä suoran kyydin Jyväskylään. Satumme menemään Rautalammin läpi ja teemme pitstopin Ravintola Mortoniin. Tuleepa konttiravintolan emäpaikkakin tarkastettua. Siellä on tarjolla myös toinen Hiiden paikallistuote: Morton's Steam Beer. Hedelmäinen ja toimiva olut. Tyylin mukaisuudesta en osaa sanoa, koska höyryoluita näkee sen verran vähän, ettei oikein ole pätevää vertailupohjaa. Mutta liekö tuo kesähelteellä niin väliksikään, tyylinmukaisuus.

---

Morton's Steam Beer

Jyväskylässä on tarkoitus opiskeluaikojen kaverien kanssa kiertää paljonkin baareja, mutta paikalla on The Ralli. Se tarkoittaa valtaisaa laumaa auringonpolttamia testosteronin ja pakokaasun kyllästämiä kesämiehiä valloittamassa tasan jokaisen kävelykadun baarin ja pari muutakin täyteen.

Vanhan asemarakennuksen tiloihin tehdyssä baarissa Mustassa Kynnyksessä on kuitenkin vielä reilusti tilaa kun päädymme paikalle. Alkaa käydä nopeasti selväksi, että Jyväskylä on tosiaan Hiiden valtakunta. Kynnyksen olutlista ei ole mahtava, mutta siellä on paljon Hiittä ja Hiisi on halpaakin vielä. Loistava, ehkä panimon paras olut, Humulus Lupus DIPA kustantaa kuusi ja puoli euroa. Sellaiset siis. Humulus Lupus on 9% kamaa, joten pian vaihdamme baaria, ettei lähde lapasesta jo illan alussa.

Lopulta pitää todeta, ettei mihinkään oikein mahdu, paitsi Vihreään Haltijattareen. Jostain syystä Kauppakadun yläkaupungin puolella sijaitseva olutravintola on välttynyt rallikansalta, vaikka viereisessä risteyksessä on valumassa valtava ihmismatto Harjulta päin.

Haltijatar on yksi oman olutsivistykseni alkukoteja. Siellä opiskeluaikoina opettelin monien tyylien saloja. Se on myös ainoa olutravintola, jossa tiedän olevan erillisen olutkerholle varatun huoneen. Siitä tulee suoraan sanoen vähän elitistinen maku suuhun, mutta eipä se baaria huononna. Valikoima on hyvä ja jumitummekin paikalle koko illaksi. Maistan mm. uudestaan Lost Abbeyn Red Barn Alen ja se on yhtä hyvää kuin muistinkin.

Ilta kääntyy yöhön ja yö kääntyy aamuksi. Jossain välissä joku lämmittää saunan. Joskus viideltä ajaudun nukkumaankin. Herättyäni suunnistan burgerin kautta kauppaan. Mestarin Herkusta löytyy suomalaisille pienpanimoille omistettu hylly. Hiisi on paikallisena erityisen hyvin edustettuna ja nappaan matkaan Lumooja-vehnän ja kaksi Hiiden "custom"-olutta: Kompassin (JKLn kauppakadun keskusristeys on nimeltään Kompassi, mm. Mestarin Herkku on juurikin Kompassin kulmalla) ja Synnyimme Lähtemään -oluen, joka on tehty Teatteri Eurooppa Neljälle. Lisäksi löydän jonkun oudon Suomen Paistinkääntäjien oluen. Sen suurin arvo on, että opin Suomessa olevan ranskalaista perua oleva 1200-luvulta asti polveutuva Paistinkääntäjien kilta. Kaikenlaisia vapaamuurareita sitä...

Kaupasta lähden korjaamaan oloani Brick'siin eli Ye Olde Brick's Inn -pubiin vielä kun sinne mahtuu. Brick's on mainio pubi ja ravintola, ehkä lempipaikkani Jyväskylässä. Oluita on ja ruokakin on hyvää. Toisinnan olutherätykseni yli kymmenen vuoden takaa. Tilaan ESBn ja menen istumaan terassille. Täysin tuurikaupalla saan oluen samanlaiseen tai ainakin samankaltaiseen lasiin ja pääsen samalle paikalle kuin silloin joskus. ESB on toki edelleen hyvää, mutta kolahdus kolahtaa vain kerran. Siirryn pois helteestä tarkastamaan viereisen Harry'sin, joka on uudehko kapakki. Paikalla oli ennen joku RAYn klubi.

Harry'sin valikoimaa on kehuttu. Hanoja onkin melko komea rivi ja sisustus tuntuu brittipubimaiselta. Twitterissä tosin valitellaan paikan meininkiä iltaisin kun menen sitä kehumaan. Otan Malmgårdin (ei Hiiden!) tekemän paikallisoluen Harju Pale Alen. Jyväskylässä näitä nurkkapatrioottioluita piisaa kyllä joka kulmalle, tuumin ja istun omituisten pubipöytien ääreen. Puoliympyrät pikkupöydät ovat pitkän vantteran nahkatuolisysteemin edessä. Koko komeus näyttää ja tuntuu lähinnä siltä, että sen on voinut suunnitella vain englantilainen.

Tutustun hetkellisesti uuteen ystävään. Kesämiesvarusteissa ja vahvassa nosteessa heiluva rallifani vaihtaa pari tiukkaa sanaa naisystävänsä kanssa ja laskee sitten siiderinsä pöytääni.

"Pidätkö tätä. Toi mun muija... se voi olla huomenna vaikka Ogieerin kanssa, jos se voittaa rallin. Siihen mä en luota. Suhun mä luotan!"

Edelleen maailman kaunein olut.

Olen otettu. Hyväksyn vastuullisen tehtävän. Tovin päästä mies vaeltaa takaisin vessasta, kun kirjoitan juuri vihkooni.

"Saanko kysyä, mitä kirjotat?"
"Muistiinpanoja vain. Oluesta."
"Saanko kattoa?"
"Ei se ole kovin mielenkiintoinen."
"Ai. Kerran tutustuin yhteen yliopiston psykologian professoriin. Sillä oli paksu vihko! Täynnä pientä tekstiä. Siellä oli kaikki jutut, kaikki sen Prahassa käynnit ja kaikki. Se antoi minun kattoa sitä vihkoa."

Kättelemme. Mies kiittää topakasti siitä, että sallin siiderin olla pöydällä. Sitten kesiemme sankari vaeltaa uusiin seikkailuihin. Ehkä pelastamaan naistaan Ari Vatasen kynsistä, tiedä näistä.

Käyn vielä paikalle ilmestyneen kaverin kanssa O'Malley'sissä, joka on vaihtanut nimensä jostain syystä Revolution Bariksi ja teemansa irkuista sporttibaariksi. Oluita kuitenkin on ihan kivasti. Juon Guinnessin ja lähdemme frisbeegolfin kummalliseen maailmaan. Pelatessa tissuttelen pari kaupasta ostamaani Hiittä kerettiläisesti pullon suusta. Ihan hyviä ne silti olivat.

---

Vaikka kierros molemmissa kaupungeissa jäikin hyvin pintapuoliseksi, Varkauden ja Jyväskylän välinen kontrasti on silti ilmiselvä. En haluaisi hirveästi parjata, kun se kuulostaa elitistisen helsinkiläistyneen poismuuttajan nillitykseltä, mutta joku roti nyt hei. Siinä missä Jyväskylässä nuorekkaana opiskelijakaupunkina on syleilty kaksin käsin pienpanimobuumia, etenkin paikallisen Hiiden tukemana, ollaan Varkaudessa koko ajan vanhentuvana muuttotappiokuntana hartaan tietämättömiä siitä, että muuta olutta kuin bulkkilageria on edes olemassa. Baarien henkilökunnallekin tulee ihmetyksenä kun talon hyllystä löytyy vehnäolutta. Kun katsoo pienpanimoita Itäisen Suomen kartalla, Varkauden kohdalla on reikä. Kaupungissa kävellessä huokuu joka puolelta henki, jossa katsotaan taaksepäin, niihin vanhoihin hyviin aikoihin kun tehdas vielä toimi täydellä teholla. Nostalgia on kivaa, mutta se on myös vähän rampauttavaa. Morton oli raikas poikkeus ja sekin on Rautalammelta ja väliaikainen.

Jyväskylässä on panimo. Mikkelissä on panimo. Kuopiossa on panimo. Helvetti, Kiteelläkin on panimo. Mikä Varkauden tekosyy on?

Edit: Baari jonka yllä asuin olikin tietysti Kavaljeeri, eikä mikään Harlekiini...