Perinneruokaparitus: Hernekeitto

Olin ajatellut seuraavaksi perinneruokapariksi ihan muuta, mutta Twitterissä sattui helähtämään ilmoille keskustelu hernekeiton parittamisesta. Keikyklubi ehdotteli savuolutta, Reittausblogi puolestaan vannoi sahdin nimeen.

Itse en osannut oikein sanoa juuta tai jaata. Hernekeitto ei oikein kuulosta alkuunkaan siltä, että sen kanssa pitäisi olutta edes juoda. Palvihernekeittoon savuolut kuulostaa kieltämättä sopivalta ja possu keitossa kutsuu vähän pilsneriäkin kylään. Entä kun hernarin kanssa helposti tulee nautittua ruisleipää, miten olisi ruisolut?

Varustauduin alustavasti parilla klassikolla: Pilsner Urquellilla, Schlenkerlan savu-Märzenillä ja Sahdilla. Finlandia Sahdilla, tarkemmin sanoen, sillä sitä sai Arkadian Alkosta. Itsehän olen pahasti kulminoitunut Sahtia vastaan, sillä en siitä erityisemmin tyylinä välitä, mutta onhan se toki olutta sekin.

Sopalle tulleet kaverit hilasivat matkaan vielä Hiiden Aarni-RuisIPAn, La Trappen Dubbelin sekä... ranskalaista siideriä, koska Virallinen Kuvaaja on sillä lailla hullu.

Herneinen keitto on siitä harvinainen ruoka, että en ole oikein koskaan nähnyt järkeväksi tehdä sitä
alusta asti itse. Soppatykeistä jaeltava herneistä asti tehty kama on parempaa kuin säilykehernari, mutta Jalostajan klassinen purkkituote on kuitenkin sen verran toimivaa, että vaiva-hinta-laatu-suhde kallistuu aina sen kannalle kun hernaria tekee mieli. Tai tällaisessa valheessa olen niin kuin elämäni tähän asti elänyt.

Nimittäin nyt kun tehdään perinneruokaa, en mihinkään säilykkeisiin koske ihan periaatteesta, vaan tein koko rokan kuivaherneistä lähtien. Käytin hyvin simppeliä reseptiä, johon ei esim. sotkettu porkkanahumpuukia herneiden ja lihan seuraksi. Lihaksi tuli kaupan palvikylkeä, kun en jaksanut lähteä vaanimaan kokonaista palvattua potkaa mistään. Antaumuksellinen ja herkkä turvotus kuivaherneille, pari tuntia lihaliemessä keittämistä ja tuloksena olikin melko järjettömän hyvä soppa. Siinä määrin hyvä, että ensimmäiset lautaset olivat jo lopuillaan kun joku tajusi, että perinteiset lisukkeet sinappi ja sipuli olivat jääneet jääkaappiin.

Parituksen tuomiot:
Pilsner Urquell, ihan kiva tavallaan. Toimii keiton ja lihan rasvaisuutta vastaan. Parempi kuin ei mitään.

Hiisi Aarni. Mihinkäs se soppa hävisi? Loistava olut, mutta voimakas katkerointi peittää keiton alleen niin täydellisesti, ettei mistään rukiin tuomista jutuista voi edes puhua.

Teimme luonnollisesti myös pannaria.
Sille ei testijuomat toimineet yhtään.
Joku suklainen makea stout ehkä?

Aecht Schlenkerla Rauchbier Märzen. Vahva puolto. Savuisuus toimii palvilihan maustaman keiton kanssa yhteen aivan täydellisesti. Keitto ja olut korostavat toisiaan ja kaikilla on parempi mieli. Aina jatkossa tätä, jos olutta meinaa hernarin kanssa ottaa.

La Trappe Dubbel. Belgi (tyyliltään, nederlandenista fyysisesti) oli aika outolintu tässä seurassa, eikä se oikein menestynytkään. La Trappelle tyypillinen melko voimakas liuotinmaisuus ja belgien kierot hiivaesterit eivät oikein kättele hernarin suorasukaisen luonteen kanssa ja ruoka jää oluen alle.

Finlandia Sahti. Ensimmäinen reaktio kaikilla oli, että ei missään nimessä. Sahti on aivan liian makeaa ja hedelmäistä ja lyö keitolle pahasti luun kurkkuun. Sitten kokeilin niin, että otin ruokaa ns. lapiokaupalla ja siemaisin vain pienen tipan sahtia. Sieltä löytyi paljon parempi balanssi ja tuomitsen sen perusteella sahdin testin kolmanneksi parhaaksi ylivoimaisen savuoluen ja perusvarman pilsnerin jälkeen. Joskaan ei kovin luontevasti annosteltava. Tosin sanottakoon, että muu seurue ei myöntynyt tähän tulkintaani aivan niin avoimesti: "Laita sinne, että 'EI!'". Makea sinappi auttoi sahtia vielä hieman.

Näin on testattu ruoka, jolla Fennoskandia torstaisin marssii. Savua siis seuraksi (tai sitten ihan vain maitoa, olut tuntuu edelleen jotenkin oudolta hernarin parilta). Luonnollisesti tämä siis pätee nimenomaan savuisen palvilihan kanssa tehtyyn soppaan. Reseptejähän on erilaisia.

Seuraavaan perinneruokatestiin ehkä jotain muuta kuin keittoa.

PS: Jaa se siideri? Ei. Ei ei ei.