Hitachino Nest White Ale ja olutcocktail: Weissen Sour

Hitachino Nest White Ale
Panimo: Kiuchi
Maa: Japani

Tyyli: Witbier
Alkoholia: 5,5%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Erinomaisen voimakkaan luonteikas witbier.

Japanilaisen Kiuchi-panimon Hitachino Nest-"pöllöoluet" ovat olleet nettitilauspaikoissa ja tietyissä ravintoloissa jonnii verran tyrkyllä viime vuosina, mutta mitään ihan tyypillisintä kamaa ne eivät silti ole missään olleet. Ensimmäisen kerran olen panimon oluita nähnyt ehkä jokunen vuosi sitten Brewdogin verkkokaupassa, jolloin jäi tilaamatta syystä tai toisesta. Muutenkin Japanista asti hilattu olut on yleensä eurooppalaisissa verkkokaupoissakin suht kallista.

Joten kun panimon witbieriä oli tärähtänyt Arkadian Alkoon verrattaen halpaan (eli oikeasti aika kalliiseen) neljän euron hintaan, piti hetken aikaa ihmetellä että mitenkä. Hienoa kuitenkin että tällaistakin on tarjolla, vaikkei ehkä ihan lähiolueksi voi kutsuakaan. Kiuchin panimotoiminta on suhteellisen tuoretta, eli vuodesta 1996 on tehty näitä Nest oluita. Tässä witbierissä on käytetty perinteisen vehnän, ohran, humalan, pomeranssinkuoren ja korianterin lisäksi myös mm. kaurahiutaleita, vehnähiutaleita, muskottipähkinää ja appelsiinimehua.

Arkadiassa käydessäni nappasin putelin mukaani ja koska olin ostamassa aineksia jo tovin miettimääni olutcocktailiin witbieristä, päätin käyttää tätä myös siihen, mutta sitä ennen arvio itse oluesta.

Happamahko tuoksu, reilusti appelsiinia ja mausteita. Sitruksisuus etenkin on melko voimakasta. Witbieriksi yllättävän täyteläisen tuhti suussa, tästä voinee kiittää kauraa, poreileva ja kepeä silti lopulta. Tyyliin kuuluvaa happamuutta tulee yllättävänkin paljon, mutta reilu appelsiini/sitrus toimii sen kanssa erinomaisesti. Makua on witbieriksi mielettömän paljon, eikä olut silti menetä keveyttään. Mahtava suoritus.

Kaiken kaikkiaan todella loistava witbier, joka näyttää, että tyyli, joka on tunnetusti yleensä hyvin mieto, voi silti täräyttää mielenkiintoisia makuja menettämättä kevyttä luonnettaan.
--
Amatöörinä heitin sitruunan roskiin,
ennen kuin ehdin leikata siitä koristeen.
(Eikä puhuta lain siitä siivosta mikä höllän
kannen kanssa sekoittamisesta tuli)
En ole koskaan ollut oikein cocktailien, eli 80-lukulaisemmin "paukkujen", erityinen ystävä. Joskus täysi-iän tienoilla baariin ensimmäisiä kertoja päästessä tuli tietty kokeiltua kaikenlaista karmivaa imelää sakkaa silkasta innosta, mutta sittemmin kiinnostus on rauhoittunut. Jos haluan baarissa muuta kuin olutta, tyydyn yleensä viskiin ilman muita sekoitteita kuin vettä. Olen ollut drinkkien kanssa sillä linjalla, että jos siinä enemmän kuin kaksi ainesta, se on luultavasti huono. Niinpä oikein hulluttellessani päädyn yleensä tilaamaan Gin Tonicin, joskus jopa Old Fashionedin tai Rusty Nailin (jos satun näkemään baarin hyllyllä Drambuie-pullon*).

Mieli alkoi muuttua joskus viime syksynä. Kaverin synttärit olivat Tampereella Minibaari -cocktailbaarissa, joten tietty tilasin cocktaileja useita liikaa. Maassa maan tavalla jne. Pidättäydyin klassikoissa, mutta jossain välissä pyysin jotain muuta viski- tai bourbonpohjaista kuin Old Fashionedia tai Rusty Nailia. Baarimikko teki Whisky Sourin. Olin toki kuullut siitä ennen, mutten maistanut. Se oli hämmentävän hyvää. Tutkittuani asiaa se oli myös hämmentävän yksinkertaista.

Kesän alulla päädyin sitten Helsingissä Liberty or Deathiin ja aivo nyrjähti. Baarin omat drinkit olivat käsittämättömiä elämyksiä. Facebookissa erinäiset ruokablogarit sun muut kirjaimia nautinnoista peräkkäin laittavat (Ainakin Sivumaku ja Arto Koskelo) ovat öyhkänneet viimeisen puoli vuotta Negronista, joten testasin sen kesän lopulla. Ensimmäinen kokeilu oli aika kökköä, mutta Steam Hellsingistä irtosi viikko sitten loistava juoma. Kävi mieleen, että ehkä näissä cocktaileissa onkin jotain jujua...

Joten tietysti tästä vähän innostuneena päätin sotkea mukaan oluen. Muistin ainakin Brewdogin "MixDog"-kilpailun, jossa etsittiin olut-pohjaisia cocktaileja ja vähän googlettelemalla olut-pohjaisia reseptejä alkoi löytyä. Nyt vain tarvittiin tekosyy niiden kokeilemiseen kotona... niin noh, minullahan on olutblogi, mikä ihana tekosyy. Toiseksi tekosyyksi keksin lähestyvät 35-vuotissynttärit, joissa päätin tarjoilla olutcocktaileja. Ja cocktailit tietenkin pitää testata ensin.

Niinpä ensimmäisenä Tuopillisen olutcocktail-kokeiluna: Weissen Sour.

Resepti löytyi internetistä, kuinkas muuten. Kuten nimestä voi päätellä on kyseessä versio whiskey sourista. Ero löytyy lähinnä bitterien käytössä ja siinä että kananmunan valkuainen periaatteessa korvataan witbierillä. Alkuperäinen resepti käytti myös appelsiinimarmeladia, mutta sitä ei tähän hätään löytynyt, niin lisäsin aavistuksen enemmän sokeria makeudeksi.

Resepti:
6cl bourbonia
2cl sitruunamehua
1cl sokerilientä ("simple syrup" eli 1:1 sokeria ja vettä)
2 tösäystä appelsiinibitteriä
6cl witbieriä

Sekoita kaikki jäiden kanssa ja siivilöi jääpalojen päälle lasiin.

Oikein mukava juoma. Raikas, sitruksinen, hapan, bourbon tuntuu taustalta ja witbierkin pääsee silti esiin. Käytin tähän koejuomaan melko kökköä bourbonia (Jim Beamia), joten lopputulos tuskin on ihan paras mahdollinen, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paukku. Appelsiinibittereitä saa Alkosta kalliilla. Mutta rehellisesti sanoen, ei appelsiinibitterputeli normaalissa kaapissa hirveän nopeastikaan kulu, joten vaikka pieni pullo maksaa, on se hankintana aika pitkäaikainen sijoitus. :)

*Olen nimittäin yhden ikimuistoisen kerran saanut Rusty Nailin (= drambuie + viski) tilatessani saanut jotain joka tehtiin votkasta ja "rusty nail"-makusiirapista. Hinta sentään oli ihan aitojen aineiden tasoinen. Sen jälkeen tarkistan aina ennen tilaamista baarin hyllyn, että siellä on oikeasti drambuiea. Terveisiä vain Varkauden Z-Oneen...

Kommentit