Helsingin olutbaarit, osa 12: Pohjois-Helsinki

Pohjois-Helsinki. Voihan perkules. Mitä siitä nyt repii kasaan kun ei mistään mitään tiedä? Onneksi on Google. Laitoin aikoinaan näitä baareja listatessa hakukoneen laulamaan ja keräsin muutaman selkeän vaihtoehdon. Lista hieman eli vuosien saatossa. Joka tapauksessa otos on varmasti hyvin pintapuolinen ja näin valtavan laajalta alueelta on varmasti jäänyt paljon hyviä pubiloita käymättä, kuten Itä-Helsinginkin tapauksessa. Toisaalta sama seikka lupailee myös persoonallisempia paikkoja kuin kantakaupungin huolitellut trendimestat ja kopioidut ketjubaarit.

(Huom. Sisältää myös Länsi-Helsingin (joka tosin on kovin pohjoisessa... :) ). Alunperin kierroksen nimi oli "Muut", mutta kun se ei jäänyt viimeiseksi niin tuntui oudolta. Kiitos kommentoijille huomautuksesta.)

Kierros vaikutti aivan järjettömältä muutenkin. Siirtymät olivat kilometrien mittaisia, yhteydet mitä sattuu. Siinä reittiopas lauloi ja bussin kumi paloi. Kun ensimmäiseen baariin siirtyessä ihmettelin reittejä ja vihjailin kierrosta tuntemattomalle Viralliselle Kuvaajalle, että yksi siirtymä ottaa vähintään kolme varttia, alkoi olla seikkailun makua ilmassa. Sitä saatiin verrattaen vähän.

Sotima, Ruosilantie 2

Reittiopas kertoi, että Elielinaukiolta kannatti suunnistaa bussilla kohti Konalaa jos halusi perille Varustelekalle. Tämä ehkä maan hupaisin ja loistavin vaate-, sälä- ja ylijäämäkauppa päätti tovi sitten ottaa tehtäväkseen myydä kaikkien kotimaisten panimoiden oluita ja perusti sitten tietysti myymäläänsä myös baarin. Sillä tietysti lystikäs nimi, että voi sitten päästä kerrankin Sotimaan. Voisi olettaa baarin kohdeyleisön olevan kaupan asiakkaat, eikä naapuruston asukkaat. Ihan vieressä kun on lähinnä jonkinlaisia varastoja.

Sinällään vähän kummallinen veto, luulisi suurimman osan asiakkaista käyvän autolla. Lekan meininkiin kuuluu yllättävät tempaisut ja ihan terve vittuilu ja arvostan meininkiä paljon. Niinpä leuka pystyssä puljuun sisälle. Baari on myymälän perällä.

Vahva teema, mitä ei tietty ole hankala arvella. Kaikenlaista militariaa ja aseita on pitkin tilaa. Koko jutusta on pyritty tekemään jonkinlainen korsun ja puolijoukkueteltan välimuoto. Baarin nimi on seinällä valtavassa tunnistelaatassa. Hupaisaa.

Tiskille. Baarissa ei ole hanoja, pelkää pullokamaa siis. Ajattelin tilata Varustelekan omia oluita, kun nyt ovat sellaisia tehneet. Baarimies vakuuttaa, ettei niihin kannata rahojaan tuhlata. Erikoinen linja. No toisaalta, ihan vieraskoreuttani niitä tiedustelinkin. Mutta mitäs sitä nyt sitten.

"Gambinaa?" kysyy baarimies.
"Öö. No eeei."
"Koska siis..." baarimies vilauttaa Isoa Geetä tiskin takaa.
"Ei Sorbusta olisi?"

Eldankajärven jää, siellä Iso G kimmeltää,
niin ettei tarkentaa pysty, vapisee rysty, juu!

Jaloa pihlajaviiniä ei löydy. Horisen jotain Sorbus-juttuja baarimikolle, joka horisee takaisin Gambina-juttuja joihin se vaikuttaa ihan liian nuorelta tai me liian vanhoilta. Gambina on joku juttu tässä baarissa, sillä on koristeltu paikkoja ja sitä saa aika halvalla (3€/8cl). En uskalla lähteä sellaiseen rytmihäiriöön, joten tilaan meille Hiiden Aarni-Ruis IPAt. Hyvä olut, muttei aivan hippeimmillään. Menettelee. Baari sen sijaan on oikein mukava loikoilupaikka. Jonkinlaista flashbackia vuoden -99 Karkialammilta kyllä puskee kaiken sälän keskellä. Haiseekin armeijalta, mokoma.

Kaupan kävijöille kiva taukopaikka, mutta ei tänne ehkä varta vasten viitsi vaeltaa, jos ei satu Konalassa tai muualla lähistöllä asumaan. Seuraava kohde on... "lähellä". Reittiopas tarjoaa nopeimpana julkisen liikenteen vaihtoehtona mm. reilun parin kilsan kävelyä. Vaellamme osan, ajamme bussilla puolisen kilometriä ja vaellamme lisää. Helppoa tämä poikittaisliikenne.

Britannia, Vanhaistentie 1

Virallinen kuvaaja on ollut vahvasti salassa reitistä. Ilmoitan, että menemme Britanniaan. Sama ilmoitus töissä oli aiheuttanut lähialueen kasvateilta niin sanottuja naamapalmuja. Virallinen kuvaaja sanoo, että "Ihanko oikeesti Britanniaan?" ja saarnaa jostain suomiräpistä. Pakko tutustua. Näemmä SMC Lähiörotat on tarinoinut paikasta jotain riimiä.

"Et taida tietää mitä Britannias tapahtu
Miltä näytti ku denat talvella pakastu
Entä se ku työtön railossa rakastu
Odottavalle portais onnettomuus tapahtu"

No niin.

Britannia on Kannelmäen ostarilla, joka on pääosin remontissa. Räppimaineesta päätellen selkeästi paikallinen menomesta. Oli mikä oli, se on myös yksi Suomen vanhimpia brittipubeja, ollut paikalla jo vuodesta 1973. Siksi se listallakin on. Kun jaarittelin sattumalta tulevasta Pohjois-Helsingin kierroksesta erään ravintola-ammattilaisen kanssa viikko ennen lähtöä, se totesi, että "Kantsussahan on Angleterre. Eikun siis Britannia!". Britannia tiedetään. Se on alueensa klassikko. Se on myös elossa nykymuodossaan enää hetken. Kannelmäen ostaria kun puretaan parahillaan ja aluetta uusitaan. Pubi jatkaa toki uusissa tiloissa sitten.

Todellinen hophead
arvostaa kreivikunnista
eniten tietty itäistä Kentiä

Ulkoa paikka näyttää räkäiseltä lähiöbaarilta. Sisällä avautuu yllättävän erilainen maailma. Tämähän on ihan kunnon pubi. Eikä edes ihan mikä tahansa pubi. Räppilyriikkojen vihjailuun verraten hyvinkin siistissä kunnossa oleva suomi-brittipubi. Selkeä ruokapuoli, avoin keittiö, jossa on näkyvä avotuligrilli. Herttoniemen Treffipubin muodonmuutos tulee mieleen. Tekisi mieli kokeilla ruokaa, muttei ole vielä nälkä. Muualla pubissa myös biljardipöytä, loosseja, tilaa enemmän kuin on puhelimessa sovittu.

Hanoissa onkin sitten pelkkää pettymystä. Hanoja on kahdeksan tai yhdeksän, viisi niistä on Lapin Kultaa (4x III ja yksi nelonen). Erikoisin tuttavuus Newcastle Brown. Niitä kaksi heti, kun ei ole muuta. Britannia on muuten niin vahvasti brittipubi, että tämmöinen vähän vituttaa. Olisi nyt edes yksi bitter hanassa! Noh, ei sitä kai sitten kukaan ostaisi. Pullopuoli ei

Naapuripöydässä on pari paikallista ammattilaista. Keskustelevat siitä miten ensinnäkin ollaan ihan just lähössä hei, ja toisekseen ihan just perillä hei ja kolmannekseen vartin päästä lähössä ja neljännekseen käy nyt ämmä vittu vielä kaljat meille. Huvittaa, muttei kehtaa nauraa, sen verran aggressiivisesti heiluu kädet.

Epäilemättä täällä alkaa denat pakastua vasta myöhemmin, tällä hetkellä mesominen rajoittuu yhteen pöytään. Jatkamme matkaa. Tarkoitus oli lähteä kohti Tuomarinkylän Ravintola Dumaria, mutta Facebookissa paikalliset ohjastivat takaisinpäin Malminkartanoon. Siellä on tietämättäni baari nimeltä Kartanon Kievari, jossa kuulemma hyvä valikoima. No eikun käymään. Kiitos vain vinkistä!

Kartanon Kievari, Malminkartanonaukio 4

Kievari on Malminkartanon aseman lähistöllä geneerisessä punatiilitalossa. Muistelen käyneeni lähistöllä joskus, jolloin asema oli eri paikassa, mutta voi olla, että se oli Pukinmäki. Kuka näitä erottaa. Ulkona kyltti lupailee hyvää pienpanimovalikoimaa, mitä ei ulkonäöstä kieltämättä heti uskoisi.

Sisällä on jo armoton meininki paikallisen kantisjengin toimesta. Tiskillä käy ilmi, että mestassa tosiaan on melko hyvä valikoima. Ja vieläpä melko halpa semmoinen. Ihan pistää miettimään, kun tilaan Kuvaajan hamutessa meille pöytää.
"Kaksi..." ehdin sanoa kun muutan mieleni ja jään pariksi sekunniksi miettimään.
"Kolmosta? Selvä." baarimikko jo melkein painaa lasit valumaan kyselemättä. Älähdän, että ei toki vaan tuota Stadin Panimon Cornucopiaa. StaPan humalaylilyönti maksaa 6,50e. Liekö panimon omassa baarissakaan siihen hintaan.

Valikoimaa lukuunottamatta paikassa on semmoinen aika vahva lähiöbaaritunnelma. Tädin keskikaljabaari 90-luvun lamavuosilta muistuu möykästä mieleen. Mutta valikoima on hyvä ja halvahko ja ihan kivat istuskelupaikatkin saatiin. Kyllähän täällä istuksii. Paitsi kun taustamusiikkina soi joku iskelmäradio tai sen suuntainen, mikä olisi ihan fine, mutta kun sieltä tulee samat rasittavat mainoksetkin kerta toisensa jälkeen. Lasin vajotessa alkaa myös tuntua hieman siltä, että tässä ollaan nyt muiden mailla. Lähiöbaarissa usein on sellainen tunnelma, vähän pitääkin olla. Lähdemme. Nyt sitten sinne Dumariin. Paitsi että ei.

Reittiopas tarjoaa sellaisia vaihtoehtoja, ettei paljon naurata. Käynti Tuomarinkylässä, Linnuntietä noin kuuden kilometrin päässä, yhdellä kaljalla ja siirtyminen sieltä taas seuraavaan baariin ottaisi helposti kahdesta kolmeen tuntia julkisilla. Ei. Taksi tulisi turhan kalliiksi ja sitä paitsi päätetään vetää sellainen linjaus, että vaikka Pohjois-Helsingin baarikierroksessa ei ole muutenkaan mitään järkeä, niin vielä vähemmän on järkeä baarikierroksessa missä ajetaan baarien väliä taksilla. Taksilla baarien väliä suhaa kohtuutta tuntematon pikkujoulukansa. Joten pitäköön Tuomarinkylä tunkkinsa.

Ravintola Dumarihan olisi kiinnostanut melko uutena paikkana, koska sinne uhottiin aluksi tulevan jopa panimo ja omaa real alea hanaan. Mitään tällaista ei tosin ole toteutunut, kertoili työkaveri, joka on paikalla useammin käynyt. Mutta olisihan se kiva ollut nähdä, että miten ei ole mitään nähtävää.

Poikittaisliikenteen täydellisyydestä kertoo vielä lisää se, että Tuomarinkylää nopeammin pääsemme kauemmas itään Malmille ajamalla junalla Pasilan kautta kaksi kertaa pidemmän matkan. Vähän siinä matkalla mielessä käy, montako ihmeellistä ja jännää juottolaa sitä on jäämässä välistä tällaisella loikalla.

Suski, Ylä-Malmin tori 3

Toisaalta Malmilla olisikin kaksi ravintolaa ihan saman torin ympärillä. Kävin aikoinani Malmilla töissä puolisen vuotta, sen jälkeen harvemmin. Yhdeksään vuoteen seutu ei ole ihan hirveästi muuttunut.

Ravintola Suski on Ylä-Malmin torin laidalla. Suskilla on kai vähän mainettakin ja oluthommissakin se on jonkinlainen alueen ydinpesäke. Vähintään lähialueella on, sillä se on tullessamme läpeensä täynnä ruokailijoita. Istumapaikkaa ei meinaa löytyä, ennen kuin iljetään kysyä sopiiko muiden seuraan asettua.

Olutta on melko hyvin, kotimaisia pienpanimoita myöten. Joitamia belgejä, brittejä ja niin edespäin. Etenkin ruokapaikaksi oikein positiivinen valikoima. Äskeisen junasiirtymän jälkeen kurkku kaipaa tuttua ja turvallista ja varmaa. Urquellit siis, kun hanasta saa.

Näin kai siinä sitten lopulta käy
kun arkkitehti kasvaa lapsuutensa
nihilistisessä tuomiokultissa*

Ravinteli on niin kiireinen ruokailijoineen, ettei siitä oikein saa kuvaa, millainen se olisi baarina. Jotenkin minulla oli ollut mielikuva, että Suski olisi jotenkin astetta fancympi bistro, mutta tämähän onkin oikein lämminhenkinen ja mukava olutpainotteinen kulmakuppila, jossa on keskivertoa paremmat ruuat. Tai näin päättelen vakoilemalla naapuripöydistä. Syömähommat on päätetty jättää kierroksen viimeiseen.

Mielellään Suskissa olisi pidempäänkin istuskellut, mutta päätetään tehdä tilaa ruokailijoille ja lähteä torin toiselle puolelle.

Ennen kuin torin kulmalta toiseen päästään, kiinnitetään huomiota kolmanteen, jossa on niin ruma talo, ettei sen näkemisestä pelkällä oluella toinnu. Sen yläkulmassa lukee "Eke's Alepub" ja "Ravintola Ruoka-aika". Päätetään tsekata Alepub vähintään ulkoa.

Eke's Pub & Saloon, Kirkonkyläntie 7

"Mitä helevettiä?" pääsee suusta keneltä vain kun talon toisella puolella baarin sisäänkäynnin yläpuolelle silmänsä nostaa. Siinä on 1:1 koossa härkä joka jahtaa Blues Brothersin Jakea (John Belushia siis). Ja maitotonkka, sillä miksi helvetissä ei olisi?`

Toteamme, että pakko kai siellä on sisällä käydä. Sisäänkäynnin pienellä terassilla tupakalla ollut pikkurikollisen oloinen kelmi mulkoilee meitä vihaisesti. Elämöitseminen patsaista lienee ollut liiallista.

En odottanut liikoja olutvalikoimalta ja olin oikeassa. Hartwallin perussetit, Polar Monkeys -feikkicraftiä ja sen sellaista. Hanoissa Auraa. Tuumin, että ehkä tämän mestan nyt näkee pienelläkin oluella.

"Kaksi pientä Auraa."
"Niin... pullosta?"
"Eikun ihan hanasta."
"No mutta se ei sitten enää ole pieni."

Häkellyn, enkä osaa edes vastaan väittää, että kai nyt hanasta helvetti soikoon saa laskettua pienenkin oluen. Sitten kuulen automaattihanan napsahduksen ja ilmeisesti nappeihin ei ole ohjelmoitu pientä kokoa lainkaan. Tai en minä tiedä miten ne toimii. Noh, menköön nyt isona sitten.

Pahvin makuisen Auran äärellä ihmetellään lähinnä sisustusta, siinä riittääkin ihmettelemistä. Jenkkisaluunaa tapaillen, melko villisti erinäisellä americanalla koristeltu baari. Katossa on sateenvarjoja? Perukoilta löytyy myös ulkoa mystisesti puuttunut Elwood (Dan Aykroyd). Epäilemättä kun lauantai-ilta alkaa kääntyä pimeämmäksi, täällä alkaa olla meininki ns. kohdallaan. Kaukaa viisaasti olemme kuitenkin vasta iltapäivässä.

Poistuttua huomaamme risteyksen toisella puolella karaokebaarin, jonka oven päällä on myös suuri muovinen hevospatsas. Onko se vastaisku Eke'sin patsaille? Vai toisinpäin? Kumpi oli ensin: Lehmä ja Jake vai Hevonen? Ja miksi tämmöisiä on vain Malmilla? Onko täällä vedessä jotain?

Siirrymme miettimään asioita sinne minne piti alunperin Suskista siirtyä: Bierhausiin.

Bierhaus Malmi (tai Köln), Torikatu 3 

Hyvä pointti.
Mitä hiivattia me
tehdään Malmilla?

Malmin Bierhaushan levittäytyi ihan vasta keskustaan rautatieaseman kulmalle kakkosbaarillaan. Ilmeisesti tämän nimi on nyt sitten Bierhaus Köln, kun se toinen on München. Tosin kaikkialla lukee edelleen Malmi. En ollut ikinä tässä alkuperäisessä käväissyt, mutta tutulta tuntui kun sisälle asteli. Sisustus on hyvin samankaltainen, epätyypillisiä neliöloosseja myöten. Malmilla ne tosin ovat isompia, sillä jos jotain, niin tilaa ei täältä puutu. Katselimme baaria jo ulkoapäin, että tämähän on valtava. Sisällä se ei olltt ihan niin valtava kuin vaikutti, mutta isohko silti.

Tilaamme IPAt. Paikasta on vaikea sanoa mitään, mitä keskustan paikasta ei olisi sanonut kun siellä ensimmäisellä täydennyskierroksella piipahdettiin. Valikoima on samankaltainen, paikka on samoin sisustettu. Jotenkin luonteeton siinä mielessä, mutta varsin pätevä olutbaari. Vessat tuoksuivat kuivilta heinäpaaleilta, plussat siitä.

Horisemme baarin ominaisuuksien sijaan jotain kuntavaaleista ja arvomme järkevintä tapaa siirtyä viimeiselle rastille. Reittiopas suosittelee niin mielenkiintoista optiota, että se on otettava. Bussiin ja muutaman pysäkin päässä pois. Sitten hautausmaalle.

Aikaiset valomerkit täällä...

Aikuisena ajattelevana ihmisinä sitä toki luulisi, että hautausmaan läpi meno on reitti siinä missä muutenkin. Lumettoman kevättalven pimennyttyä kun vaeltaa Malmin melko ison ja valottoman hautausmaan läpi pikkuhiprakassa, niin siinä alkaa äkkiä vitsailla kaverille kovasti, että ei kyllä yhtään kuumota tämä tunnelma. Ei minuakaan niin. Että heh heh vaan.

Kaski, Latokartanonkaari 23

Reilun puoli kilometriä pimeässä kalmistossa vaellettuamme löydämme Lahdenväylälle ja sen ali. Siellä, virallisesti siis kai Latokartanon tai Viikin puolella, on Kaski. Kaski on vain viitisen vuotta vanha paikka ja sen "tittelinä" toimii sanat "Bistro & Baari". Kaikesta olin jotenkin päätellyt, että kyseessä olisi jotenkin viimeisen päälle bistro.

Kontrasti odotuksiin on melkoinen. Mesta kun on ensifiilikseltä enemmän tai vähemmän sellainen "perusmenomesta", ehkä hieman isompi kuin alueelle odottaisi. Biljardipöytää ja niin pois päin. Ehkä siitä biljardipöydästä johtuen ensimmäinen mielleyhtymä on Sture 21. Lauantai-ilta on jo pimeällä, mutta baarissa ei ole vieläkään ihmeemmin kansaa. Verotus toki ohjaa juomaan kotona paskaa bulkkia, niin siellä kai se kansa sitten istuu.

Ensijärkytyksestä selvittyä on selvä, että olutvalikoimaa on toki paljon paremmin kuin peruslähiöriettolassa. Tastingejakin järjestävät näemmä. Häröilemme hanaston edessä ruokatilaustemme kanssa ja en enää yli viikko tapahtuneesta muista miksi, mutta jostain ihmeen syystä päädymme ottamaan Guinnessin Nitro IPAt. Se oli mielestäni ensi kohtaamisella ihan juotava olut, joskaan ei mitään tekemistä IPAn kanssa. Olut tarjoillaan hämmentävästi weissbier-lasista ja se on paljon surkeampi kuin muistinkaan. Imelä ja katkeroa vailla.

Syömme juustoburgerit, ne ovat ihan okei, ja tuumailemme mitä seuraavaksi. Kaski oli hyvä lopetus kierrokselle, vaikka olikin odotuksiin nähden pettymys. Mutta kyllä se kapakkana toimii, astetta parempi naapuruston kuppila.

Virallisesti baarikierros on ohi. Pohjois-Helsinki on näin härskisti summattu Konalaan, Malminkartanoon, Kannelmäkeen ja Malmiin. Se on kovin pieni puraisu, tai ainakin tuntuu siltä.

Joten nöyrimmästi.... Pitäjänmäki, Pihlajamäki, Pukinmäki, Pajamäki, Jakomäki ja muut mäet, Tuomarinkylä, Oulunkylä ja muut kylät, Pakila, Kaarela, Lassila, Reimarla, Suutarila, Maunula ja muut -lat, Hakuninmaa, Haaga ja Suurmetsä, Tali ja Paloheinä golfeineen, Vermo raveineen ja Tattarisuo tapauksineen ja kaikki muut: Sori siitä. En vain löytänyt ennalta tutkiessa olutvalikoimaltaan lupaavia baareja. Niitä kätkettyjä helmiä siellä varmasti on. Ja niihinkin varmasti on syytä vielä mennä ennen kuin lopullinen Sodoman mustuus nousee taivaalle ja ihmisiin.

(Toisin sanoen: Jos tiedät jonkun Kartanon Krouvin tapaisen helmen, joka tältä laajalta alueelta jäi käymättä, kommentoi. Huomaa kuitenkin, että ensisijaisena määreenä on näissä kierroksissa aina ollut hyvä olutvalikoima ja sitten vasta muut seikat.)

*Spekulaatiota tai vaihtoehtoinen totuus