Oli kaksi olutlanseerausta peräkkäisinä päivinä. Tavallisen laiska bloggari saisi kahden postauksen verran juttua, mutta Tuopillisessa ollaan niin laiskoja, että menee kerralla.
Torstaina piäkaupunniin oltiin tultu Oulusta.
Oululainen Sonnisaari pisti hynttyyt yhteen Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Keskusjärjestön kanssa ja teki hyväntekeväisyysoluen nimeltä Kojamo. Bloggaria sun muuta renttua oli kutsuttu Löyly-sauna/ravintolaan lanseeraukseen. Löylyn julkimo-keulakuva Jasper Pääkkönen on tietty tunnettu kovana kalamiehenä ja kalansuojelun puolestapuhujana niin paikka selittyy sillä.
Panimon oluentekijä Timo Kanniainen kertoili taustoja. Kalastus on ollut miehelle rakas harrastus ja jo kotioluita tehdessään oli kaverit Utsjoella pyydelleet, että teepä lohiolut. Niinpä oli luontevaa kehitellä olut nyt ihan kaupallisellakin panimolla. Maallikolle kummallisen kuuloinen nimihän tarkoittaa sellaista isoa uroslohta.
Koska kyseessä on hyväntekeväisyyshomma, niin sananen kohteesta, jota Vapaa-Ajan Kalastajien Olli Saari avasi. Koolla on väliä -kampanja siis kannustaa kalastajia vastuulliseen kalastamiseen. Että se saalis riittää mitä syödään, ja alamittoja ja muita ohjeistuksia kunnioitetaan. Koska en mitään kalastuksesta ymmärrä, suosittelen siimasaalistajia käymään kampanjan sivuilla tutustumassa asiaan tarkemmin ja sitoutumassa kampanjan arvoihin. En siis ole itse minkään sortin kalamies, mutta sen verran ovat kalastavat kaverit kalansuojelusta saarnanneet, että ymmärrän yskän. Kannatettava projekti kaikin puolin. Kaiken maailman ryöstökalastus ja luontoa kunnioittamaton urpoilu saisi luvan jäädä menneisyyteen ja siellä urpojen keskenkasvuisissa päissäkin ihan vain haaveilun tasolle. Luulisi olevan kaikkien etu jos kalakannat saadaan taas kasvuun.
Olut liittyy tähän niin, että jokaisesta pullosta menee 10 senttiä kampanjan hyväksi. Olutta tulee myyntiin Helsingissä baareihin ja sitten Alkoon, kunhan puljahtaa pitkäripaisen prosessin läpi. Kymmenestä sentistä ei Sonnisaaren kokoisen panimon keitoilla mikään mahdoton rikkaus tietysti avaudu, mutta näkyvyys ja ajatus lie silti tärkeämpää kuin silkka mammona. Niin, että menkää nyt kalamiehet sitoutumaan.
Mutta entä se olut? Timo kertoi, että savuinen tasapainoinen ja maltainen, juotava porter oli ideana ja sellainenhan toki ainakin savu- tai loimulohen kanssa pärjännee. Millekään kevyemmälle kalalle en välttämättä ottaisi. Yksi ajatus oli, että savuisuuden kautta tulisi ne kalareissujen nuotiofiilikset myös pintaan. Mallaspohjassa oli kahdeksan eri mallasta, jota Kanniainen päivitteli hyvinkin epätyypillisen monimutkaiseksi itselleen. Weyermannin pyökkisavumallasta satsista 15%.
Sonnisaari on tämän hetken pienpanimoista tasoltaan yksi kovimpia. Ei ole virheellistä kamaa tullut vastaan ja jotkut oluista ovat olleet suorastaan helvetillisen loistavia. Moni on arvostanut Sonnisaaren humaloidumpia tuotteita, mutta itselleni eritoten Muuli ja Aasi -stoutit ovat kolahtaneet erityisen hyvin. Odotukset savuporterista olivat siis korkealla.
Kojamo on pehmeän samettinen, vahvuisekseen (6,7%) upean juotava porter. Voimakkaan maltainen, lakritsinen setti, jossa savuisuus on selvästi läsnä, mutta silti jää enemmänkin tukevaksi elementiksi. Jos savuisuutta lisäisi reilusti, oltaisiin sellaisessa Alaskan Smoked Porter -fiiliksessä. Hienosti tasapainossa ja ottaen huomioon voimakkaan maun ja suht tuhdit voltit, niin juotavuus on huolestuttavan hyvä. Pelottavan helposti pari pulloa veteli ja kolmattakin harkitsi. Hieno olut, ehdottomasti suositukset.
Vähän tilaisuudessa jo povailtiin, tulisiko kalaoluesta jopa vuosittainen traditio. Miksipä ei, kyllä mulle käy jos ne tätä tasoa ovat, vaikka kelailenkin lähinnä päässäni.
----
Seuraavana päivänä oli sitten hivenen isomman panimon lanseeraus Teerenpelissä. Niin siis ei piskuisen Teerenpelin vaan maan suurimman eli Sinebrychoffin. Viime vuonna oli ainakin toistaiseksi viimeinen Koffin Olutmestari-kilpailu. Voittajaksi selviytynyt oluenkaatajahan saa tehtailla Koffilla oluen. Viime vuonna kisan voitti Miika Korpela ja Miika on Kampin Teerenpelin henkilökuntaa, joten siitä sijainti.
Tyyliksi oli valikoitunut saksalainen tumma vehnäolut dunkel weisse, joka oli sitten keksitty nimetä nimellä "Schwarz-Weizen" eli musta vehnä. Hetken sen vuoksi mietin onko kyseessä joku schwarzbier-weissbier hybridi, mutta lasista paljastui melko tavanomainen dunkel weisse.
Olut on toki niin tumma, että schwarz-sana on miltei oikeutettu. Hedelmäinen, vähän banaaninenkin vehnäoluen tuoksu, seassa hieman karamellisuutta ja hieman nokista paahdettakin. Melko kova ja ohut ja suhteellisen makea kokonaisuus. Helposti juotava, maussa on jopa sellaisen tummemman weisse-klassikon kuin Aventinuksen henkeä, mutta maitokauppavolttien takia juttu on kovin löysällä vaihteella ajavaa ja lässähtää vähän kasaan. Virheetön, mutta vähän sieluton myös. Ruokaoluena sopivan mausteisen kanasalaatin tai jonkun sellaisen kanssa voi olla varsin erinomainenkin.
Vaikka tämä on mahdollisesti viimeinen Olutmestarin olut, tämä on ensimmäinen kerta kun Olutmestarin olutta tehdään hanojen lisäksi pulloon. Koska kyseessä on Koff, olutta on luultavasti kohtsillään saatavilla suurin piirtein kaikkialta.
Torstaina piäkaupunniin oltiin tultu Oulusta.
 |
| Oluentekijä ja hyväntekijä. Taustalla satunnainen curling-mestari. |
Oululainen Sonnisaari pisti hynttyyt yhteen Suomen Vapaa-ajan Kalastajien Keskusjärjestön kanssa ja teki hyväntekeväisyysoluen nimeltä Kojamo. Bloggaria sun muuta renttua oli kutsuttu Löyly-sauna/ravintolaan lanseeraukseen. Löylyn julkimo-keulakuva Jasper Pääkkönen on tietty tunnettu kovana kalamiehenä ja kalansuojelun puolestapuhujana niin paikka selittyy sillä.
Panimon oluentekijä Timo Kanniainen kertoili taustoja. Kalastus on ollut miehelle rakas harrastus ja jo kotioluita tehdessään oli kaverit Utsjoella pyydelleet, että teepä lohiolut. Niinpä oli luontevaa kehitellä olut nyt ihan kaupallisellakin panimolla. Maallikolle kummallisen kuuloinen nimihän tarkoittaa sellaista isoa uroslohta.
Koska kyseessä on hyväntekeväisyyshomma, niin sananen kohteesta, jota Vapaa-Ajan Kalastajien Olli Saari avasi. Koolla on väliä -kampanja siis kannustaa kalastajia vastuulliseen kalastamiseen. Että se saalis riittää mitä syödään, ja alamittoja ja muita ohjeistuksia kunnioitetaan. Koska en mitään kalastuksesta ymmärrä, suosittelen siimasaalistajia käymään kampanjan sivuilla tutustumassa asiaan tarkemmin ja sitoutumassa kampanjan arvoihin. En siis ole itse minkään sortin kalamies, mutta sen verran ovat kalastavat kaverit kalansuojelusta saarnanneet, että ymmärrän yskän. Kannatettava projekti kaikin puolin. Kaiken maailman ryöstökalastus ja luontoa kunnioittamaton urpoilu saisi luvan jäädä menneisyyteen ja siellä urpojen keskenkasvuisissa päissäkin ihan vain haaveilun tasolle. Luulisi olevan kaikkien etu jos kalakannat saadaan taas kasvuun.
Olut liittyy tähän niin, että jokaisesta pullosta menee 10 senttiä kampanjan hyväksi. Olutta tulee myyntiin Helsingissä baareihin ja sitten Alkoon, kunhan puljahtaa pitkäripaisen prosessin läpi. Kymmenestä sentistä ei Sonnisaaren kokoisen panimon keitoilla mikään mahdoton rikkaus tietysti avaudu, mutta näkyvyys ja ajatus lie silti tärkeämpää kuin silkka mammona. Niin, että menkää nyt kalamiehet sitoutumaan.
Mutta entä se olut? Timo kertoi, että savuinen tasapainoinen ja maltainen, juotava porter oli ideana ja sellainenhan toki ainakin savu- tai loimulohen kanssa pärjännee. Millekään kevyemmälle kalalle en välttämättä ottaisi. Yksi ajatus oli, että savuisuuden kautta tulisi ne kalareissujen nuotiofiilikset myös pintaan. Mallaspohjassa oli kahdeksan eri mallasta, jota Kanniainen päivitteli hyvinkin epätyypillisen monimutkaiseksi itselleen. Weyermannin pyökkisavumallasta satsista 15%.
Sonnisaari on tämän hetken pienpanimoista tasoltaan yksi kovimpia. Ei ole virheellistä kamaa tullut vastaan ja jotkut oluista ovat olleet suorastaan helvetillisen loistavia. Moni on arvostanut Sonnisaaren humaloidumpia tuotteita, mutta itselleni eritoten Muuli ja Aasi -stoutit ovat kolahtaneet erityisen hyvin. Odotukset savuporterista olivat siis korkealla.
Kojamo on pehmeän samettinen, vahvuisekseen (6,7%) upean juotava porter. Voimakkaan maltainen, lakritsinen setti, jossa savuisuus on selvästi läsnä, mutta silti jää enemmänkin tukevaksi elementiksi. Jos savuisuutta lisäisi reilusti, oltaisiin sellaisessa Alaskan Smoked Porter -fiiliksessä. Hienosti tasapainossa ja ottaen huomioon voimakkaan maun ja suht tuhdit voltit, niin juotavuus on huolestuttavan hyvä. Pelottavan helposti pari pulloa veteli ja kolmattakin harkitsi. Hieno olut, ehdottomasti suositukset.
Vähän tilaisuudessa jo povailtiin, tulisiko kalaoluesta jopa vuosittainen traditio. Miksipä ei, kyllä mulle käy jos ne tätä tasoa ovat, vaikka kelailenkin lähinnä päässäni.
----
Seuraavana päivänä oli sitten hivenen isomman panimon lanseeraus Teerenpelissä. Niin siis ei piskuisen Teerenpelin vaan maan suurimman eli Sinebrychoffin. Viime vuonna oli ainakin toistaiseksi viimeinen Koffin Olutmestari-kilpailu. Voittajaksi selviytynyt oluenkaatajahan saa tehtailla Koffilla oluen. Viime vuonna kisan voitti Miika Korpela ja Miika on Kampin Teerenpelin henkilökuntaa, joten siitä sijainti.
Tyyliksi oli valikoitunut saksalainen tumma vehnäolut dunkel weisse, joka oli sitten keksitty nimetä nimellä "Schwarz-Weizen" eli musta vehnä. Hetken sen vuoksi mietin onko kyseessä joku schwarzbier-weissbier hybridi, mutta lasista paljastui melko tavanomainen dunkel weisse.
Olut on toki niin tumma, että schwarz-sana on miltei oikeutettu. Hedelmäinen, vähän banaaninenkin vehnäoluen tuoksu, seassa hieman karamellisuutta ja hieman nokista paahdettakin. Melko kova ja ohut ja suhteellisen makea kokonaisuus. Helposti juotava, maussa on jopa sellaisen tummemman weisse-klassikon kuin Aventinuksen henkeä, mutta maitokauppavolttien takia juttu on kovin löysällä vaihteella ajavaa ja lässähtää vähän kasaan. Virheetön, mutta vähän sieluton myös. Ruokaoluena sopivan mausteisen kanasalaatin tai jonkun sellaisen kanssa voi olla varsin erinomainenkin.
Vaikka tämä on mahdollisesti viimeinen Olutmestarin olut, tämä on ensimmäinen kerta kun Olutmestarin olutta tehdään hanojen lisäksi pulloon. Koska kyseessä on Koff, olutta on luultavasti kohtsillään saatavilla suurin piirtein kaikkialta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.