Illan herkkuja

Ystävän, oluenystävän, syntymäpäivillä voisi äkkinäisempi olettaa tutustuvansa moniin hienoihin ja jännittäviin ja uskomattomiin kotimaisen panimotaiteen mestariteoksiin. Tai ulkomaisen. Tai jonkin.

Noh, jonkun vuoden (2010?) olutravintola Kaislan apuun on nöyrryttävä. Polttaavat vielä ne sisäpiirille omitut salaiset putelit, jos niitä ei mene ulkopuolisena vaatimaan. Se ei käy, sillä porvarille kuuluu se mitä porvari haluaa.

Taas siellä on se uutuushylly täynnään kaikkea, voi elämä, tästä ei tule lyhyt ilta.


Kaisloittelu syntymäpäivien kunniaksi voi näin jälkikäteen nähtynä venähtää pahasti. Bonuksena useita hienoja oluita. Liekö muistan koskaan näin montaa ratebeerin 100 pisteen olutta samassa sessiossa maistaneenikaan.

The Angels Share 2008
Panimo: Port Brewing/Lost Abbey

Oluttyyli: Barley Wine
Alkoholia: 12,5%

Arvio: 5/5
Lyhyesti: Hapan, sour ale / lambic - henkinen, erinomainen, viinimäisin"ohraviini" mitä tulet ehkä koskaan löytämään.
Suosittelen: Ystävä mellasti, jotta "ruuan kanssa". En ole samaa mieltä, mutta saahan sitä kokeilla.

Lost Abbey Angel's Share 2008 on ensimmäinen paras valintani lennosta. Ensireaktiona olut tuoksuu ja tuntuu lähinnä huonon punaviinin ja tumman ale-oluen sekoitukselta, joskin vihaisesti port-viinimäisen imelältä. Happamuus eritoten ilkkuu pinnassa. Voimakas happamuus tulee myös suussa nopeasti päämaun läpi.

Kivasti sour alea ja gueueze lambicia tapaillaan, muttei päästä aivan perille. Jälkimaku on pääosin verrattain lyhyt, mutta olueksi aivan käsittämättömän tanniininen fiilis jää kielen pintaan n. vuodeksi.. Jälkimaku on siis lähinnä punaviiniä ja puutynnyriä. Herttinen, kaiken ne amerikassa keksii.

Uusi siemaus paljastaa viinimäisyyden uudestaan tarkaksi havainnoksi. Täyttä viintähän tämä, kaikenlaista ne barley wineksi tekevät. Kerrankin ohra*viini*, eikä mikään vahva ale. Täysin vaahdoton, voimakas ja makuja täynnä oleva kuppi häviää äkkiä. En hauku. En valita. Vähän ylistän. 5/5.

---

Old Rasputin
Panimo: North Coast Brewing Company

Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 9%

Arvio: 5/5
Lyhyesti: Täydellinen kuiva imperial stout. Yrttinen ja lakritsainen humalointi. Huu!

Ameriikan Länsirannikko polkaisi joskus parikymmentä vuotta sitten pystyyn koko pienpanimo-hipsteriyden, joten sieltä tulevia huonojakin oluita kohtaan on ihan vähän syytä nostaa hattua. Onneksi tässä tilanteessa hattua voi nostaa jopa hyvästä syystä.

Ulkomuodoltaan vanha setä Grigori on musta, ruskeavaahtoinen vahvan paahtuneen tuoksuinen imperial stout. "Perussettiä" sanoisi imperial stout-mies. Mutta perinteisen makean tumman tervasiirapin sijaan olut paljastuukin hienoksi palaneeksi ja kuivaksi esimerkiksi siitä miltä keisarin valio-oluen tulee maistua: Paahtuneelta, tuhdilta ja kunnolla katkeroidulta.  Paahtuneisuuden vierestä löytyy niin lakritsaa kuin salmiakkiakin, josta annan aina vähintään yhden lisäpisteen, sillä salmiakki on buddha, jeesus sekä joku nimeltämainitsematon juutalainen vapahtaja jos se sattuu oluessa esiintymään.

Kaikin puolin oivallinen juoma.

5/5

---

Hemel & Aarde
Panimo: de Molen

Oluttyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 9,5%

Arvio: 5/5

Illan kolmantena oikeana oluena valitsen Kaislan hyllystä pöytään jakoon De Molenin Hemel & Aardin eli onko tuo nyt sitten Taivas ja Maa. Suosittelen neuvomaan tarjoilijalle varovaisuutta, tämä pullokypsytetty tuote nimittäin pursuu yli äyräiden ja ilman varovaisuutta puoli pulloa on katossa. Tosin jos on onnekas jäljelle jääneen 3/4 voi saada puoleen hintaan, kuten meille kävi.

Tämä de Molen on savustettu Imperial Stout. Hienon tasapainoinen kokemus, terävä humalointi, mutta poltettu mallas täyttää pehmeydellään kaiken oluen mahdolliset virheet piiloon. Loistava tuote, löydän tästä  hyvin vähän valittamista. Savua, mallasta, kuivahko humalointi, täysi suutuntuma ja kaikki mitä imperial stoutilta voi odottaa. 5/5

Sallin ystäväni neitseellisen vihkomerkinnän täydentää tämän huomion: "Ensi kosketus jättää sormet tahmeaksi. Luulisin, että tämä on lähellä sitä tunnetta kun rakastelet kuubalaista naista. Ensi vaikutelma hämää. Pehmeä kahvimainen kokonaisuus on todella lempeä. Miellyttävä kokonaisuus, 92p. Paahteinen, ruokaisa, muttei täyttävä."
---

Illan myötä ihan liikaa maisteltua tuli maistettua muutama muukin erinomainen, joista eritoten North Coastin Brother Theloniuksen voin mainostaa ohimennen. Huh huh, sanoi saksmanni kun tätä lagerinsa välissä maistoi. Rusinaista, Gambinaista, miedosti humaloitua hedelmäistä pyöreää herkkua, nam!

---

Mutta lopulta, illan "kohokohdat": Obilix ja Start the Future.

Obilix
Panimo: Koelschip

Alkoholia: 45%

Start The Future
Panimo: Koelschip

Alkoholia: 60%

Pari vuotta takaperin skottilainen ehkä maailman parhaan asenteen omaava kulttipanimo BrewDog erehtyi tekemään 32% jäätislatun oluen nimeltään Tactical Nuclear Penguin. Jäätislaaminen tarkoittaa siis sitä, että otetaan olutta, pakastetaan se ja kaavitaan jäätymätön osuus päältä kun vesi, muttei alkoholi, jäätyy. Jäätislaamalla voi käsittääkseni käytännössä tehdä oluesta vaikka puhdasta alkoholia, jos on kärsivällisyyttä. Samuel Adamshan on toki tehnyt Utopias oluttaan 27% asti puhtaasti käyttämällä. Siitä ylöspäin tarvitaan tislausta jossain muodossa, koska hiiva on elävä olento, jonka alkoholismilla on rajansa.

Tactical Nuclear Penguinin suurin saavutus oli oikeasti siinä, että se maistui loistavalle imperial stout siirapille. Lisäksi se oli valmistuessaan vahvin koskaan tehty olut. Manner-Eurooppalaisille tällainen skotlantilaisten leuhottaminen ei käynyt päinsä lainkaan, joten Hollannissa tekivät vielä vahvemman jäätislatun. BrewDog vastasi saksalaisille 41% oluella Sink The Bismark, johon turruttavana vastaiskuna tasamaan valtiaat loivat nimeltään tekijänoikeussakkoa hipovan 45% Obilixin. BrewDog päätti iskeä pallit kurkkuun oravannahkoihin käärityillä 55% End of History - pulloillaan, mutta ehkä viikkoa myöhemmin tuulimyllykansa voitti sodan 60% Start the Futurella.

Mitä järkeä tässä oli, etenkin kun käytännössä olutta jäädyttämällä voi tehdä olutpirtua kuka tahansa? No ei niin vittu yhtään mitään. Siksi se olikin niin hienoa.

Brewdogin Tactical Nuclear Penguinia oli tarjolla tovi takaperin pääkaupunkiseudun olutpuljuissa, joten maistoin tietenkin shotillisen. Hyvää Imperial Stout tiivistesiirappiahan se oli, ei siitä pääse mihinkään. Näitä vahvempia kilpalaulannan tuloksia ei ole ollut sen sijaan missään näkyvillä, ennen tätä päivää.

Kaislassa oli tänään molemmat hollantilaisten übervahvat (45% ja 60%) oluet ihmeteltävänä 9,20e / 4cl. Pitihän ne testata.

Obilix on siirappinen, rusinainen, konjakkinen kokonaisuus. Vähän Samuel Adams Utopiasin henkinen, mutta turhempi. Ihan jees mallasjuoman ääripää, viskimäinen, ei päivittäinen. Mielummin joisin viskiä. 3/5

Siinä missä Obilix on hellä kutitus pakaroiden tienoolla, Start the Future on härski nyrkkipano, joka ei kysele. StF näyttää viskille ja tuoksuu huonolle aromittomalle viskille ja alkoholille. Maku on suora alkoholin pisto yhdistettynä ehkä kuivimpaan katkerointiin jota olen koskaan tavannut. Kieli on kuiva, haluan vettä, päästäkää pois johonkin äkkiä. Jälkimaku jää kielenpäälle villakerroksena ikuisuudeksi. Mielenkiintoinen elämys, huono olut. 1/5

PS: Näin jälkikäteen editoin tästä vielä lauseen pari pois, sillä kuten sanottua oluita tuli maisteltua pari liikaa ja hiprakka johti melko erikoisiin kielikuviin, joita ei täysin selvinpäin enää ihan hiffannutkaan. Mutta se on hyvä se. Alkoholi on oluen osa ja päihtymys osa kokemusta.