Keisari Kellari

Keisari Kellari
Panimo: Nokian Panimo

Tyyli: Kellerbier

Alkoholia: 4,5%
Lyhyesti: Mukava, jos vähän vetinen, kellarilager.
Suosittelen: Älä osta turhaa peruskeskaria iltakaljaksi. Osta vaikka tämä.

Jotenkin olen aina ihmetellyt joidenkin suomalaisten panimoiden ratkaisua lähteä liikkeelle "turvallisesti" peruslagerilla. Onhan se sellainen varma ratkaisu "suomalaiseen* makuun", mutta luulisi siinä olevan kovin kilpailu. Toisaalta minähän en mitään liiketaloudesta ymmärrä, olen vain ekonomi. Nokian Panimo on joka tapauksessa yksi näitä, joilta tuli ensin markkinoille vaalea ja tumma peruslager ja sitten alettiin vasta kokeilla jotain jossa on vähän ideaakin. Vaikka tuotteet toki ovat perusbulkkipissejä parempia, Nokialaiset ovat minusta alkaneet vasta viime vuosina tehdä vähän kokeilevampaakin juttua Året Runtin, Elowehnän ja Luomu-pilsinsä kanssa.

Keisari Kellari on lager, mutta ei mikään peruslitku. Tyyli on kellariolut, tai niin kuin saksalainen on sen nimennyt muinoin: kellerbier. Käytännössä se yleensä tarkoittaa suodattamatonta sameaa, hiivaista lageria. Vanhanajan olutta. Kellerbierejä ei myöskään juuri yhtenään kävele vastaan ja aiemmat kokemukseni ovat (Koffin 2012 vuosiolutta lukuunottamatta) molemmat Ayingerin panimolta, mikä ei lupaa Keisarille hyvää vertailussa, sillä Ayinger on lempipanimoni saksasta.

KK on punaruskea, melkein toffeen värisellä paksulla vaahdolla (kuva vähän myöhässä otettu...). Tuoksu ei ole kovin voimakas, mutta siitä löytyy hunajaa ja kukkaisuutta, aavistus tervaakin(?). Suutuntuma on turhan vetinen, terävähkö. Suuntuntuma ja hiivan maku tuo ensireaktiona muistikuvia vuosia sitten panemastani kotioluesta, joka ei sitten ole muuten tasan millään tasolla tasan minkään tasoinen kehu. Hirvittävää lientä oli se. Onneksi vaikutelma unohtuu pian. Maku on alkuun makea, hedelmäinen, vähän hiivainen ja kiristyy sitten nopeasti teräväksi, pirtsakaksi katkeroinniksi.

Onhan tässä makua ja suomalaiseksi halvahkoksi ruokakauppaolueksi oikein kiva. 3/5


*En ole kovin isänmaallinen ihminen muutenkaan, mutta joka kerta kun maistaa jotain ruokaa tai juomaa, joka on vesitetty jalostettu alkuperäisestä "suomalaiseen makuun", jotenkin hävettää kuulua samaan ryhmään.