Black Isle on niin komia nimi, että sitä voi käyttää muuhunkin kuin erinomaiseen edesmenneeseen videopelistudioon. Esimerkiksi nyt skottilaiseen luomupanimoon jostain Invernessin läheltä mustasta saaresta. Se on luultavasti se missä Tintti kävi. Alkoon oli tullut sieltä kaksi kokeiltavaksi.
Hibernator Oatmeal Stout
Panimo: Black Isle
Oluttyyli: Oatmeal Stout
Alkoholia: 7%
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Pehmeä, yllättävän kevyt stout, josta löytyi monenlaista.
Hibernator on "kaurapuurostoutti", eli stoutti jonka teossa on käytetty ohran lisäksi kauraa (tässä myös vehnää). Kaura tekee oluesta pehmeämmän, ei kovin kauraisen, mutta ehkä vähän puuroisen, joten ihan osuva nimi.
Olut on erittäin tumman ruskea, hiventä vaille musta, keskimittaisella tummalla vaahdolla. Tuoksussa on tyypilliset stoutin elementit: paahtuneisuutta, palaneisuutta, kuivaa maltaisuutta.
Suutuntuma pehmentyy aluksi melkein olemattomaksi kaurapuurostoutin tapaisesti, mutta siinä on pieni takakierre, joka palauttaa vähän paksuutta omituisesti. Vahvuisekseen stoutiksi hyvinkin kevyt.
Maku on mausteinen, salmiakkia, lakritsaa, kaakaota, kahvia. Monipuolisuutta on, mutta ei sellaiseen erittäin tuhdin imperial stoutin tyyliin vaan kevyesti. Pieni kirpeys ja mieto mutta miellyttävä katkerointi tukevat kokonaisuutta.
Aika kiva stout. Tykkäsin. Nelijä Viijjestä.
Goldeneye Pale Ale
Panimo: Black Isle
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholia: 5,6%
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Ihan ok perinteinen pale ale.
Toinen Black Islen viritelmä on peribrittiläinen pale ale nimeltään ja pitkälti kaikin puolin tyyliltäänkin.
Tuoksu on brittihumalan toffeinen, heikosti kukkainen, makea. Suu tuntuma on melko kevyt, jotenkin liukas.
Maku on hieman valju, mäntyinen ja muutenkin joten puinen, hapan. Parempikin voisi olla, mutta ei tämä nyt mikään huonokaan. Jälkimaku on miellyttävä. Melko perinteinen pale ale, hyvällä tavalla iisi. 3/5
---
Aloitin vapun testaamalla kaverin kanssa Brewdogin IPA is dead - single hop setin ja 41% Sink the Bismarckin Kitty's Pubissa. IPA is dead oli vähän pettymys, mutta opettavainen.
Mutta Sink the Bismarck kannattaa käydä testaamassa. Aiemmin tänne arvioimani supervahvat olivat melko kehnoja kötöstyksiä, mutta Sink the Bismarck oli upeaa öljyä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.