Blogi on ollut vähän turhankin Brewdog painotteinen, mutta kun näitä nyt on, niin arvostellaan.
Pyydän ensimmäisenä anteeksi kuvien tavallistakin huonompaa laatua.
Dog A
Panimo: Brewdog
Maa: Skotlanti
Tyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 15,1%
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Loistava monipuolinen imperial stout chili-mutkalla.
Suosittelen: Tuhtien, äärimmäisten Imperial Stoutien ystäville.
Brewdogilla oli synttärit, joten tekivät tämmöisen Dog A:n. Tuhti Imperial Stout, joka perustuu aiemmin tehtyyn Abstrakt AB:04 kokeiluerään lisächilillä ja vaniljalla. Normaaleihin oluen aineksiin on lisättynä kahvia, kaakaota, vaniljaa ja naga chilejä.
Äärimmäinen imperial stout kun on kyseessä niin väri on tietenkin musta. Tuoksussa on kahvia, mallasta, paahdetta kilotolkulla, siirappia, vähän ehkä se vaniljakin sieltä huutelee. Suutuntuma on paksu ja aika mattainen.
Maussa on sopivasti chiliä. Se vähän yllätti, koska yleensä kun näitä chililisäyksiä tehdään niin en itse löydä sitä chiliä juuri koskaan. Johtunee siitä, että syön chiliä muutenkin lapiotolkulla, niin mikään pieni vivahde ei oikein riitä. Naga on kuitenkin tarpeeksi timmi hedelmä, että siitä on oikein paksun stoutin sekaan saatu pieni polte mukaan. Poltetta ei ole liikaa, mikä on tärkeää, koska aidosti tulinen alkoholijuoma on niin paska keksintö, ettei toista.
Muuten kyseessä on huipputason imperial stout. Kahvia ja paahdetta on yllin kyllin. Alkoholia, puuta, aavistus hedelmää. Jonniin verran suklaisuutta. Yleisvaikutelma on aika kuiva, katkerointi ja sen kanssa yhteen pelaava chilin polte lyövät aika nopeasti maihin minkäänlaisen makean maltaisuuden kehittymisen. Silti monipuolinen ja tasapainoinen, loistava. 5/5
(Joku ystävä Brewdogilla on näköjään heittänyt graafikkoa perunalla päähän ja sen jälkeen pakannut oluen pulloon, jonka etiketissä kauniisti pariintuu musta ja tumman harmaa. Kivan näköinen. Luettavuus nolla.)
--
Bitch Please Islay Cask
Panimo: Brewdog / Three Floyds
Maa: Skotlanti / USA
Tyyli: Barley Wine
Alkoholia: 12,5%
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Ei uskoisi, mutta loistava viskimäinen barley wine on pilattu pistämällä se viskitynnyriin.
Suosittelen: Jos oikein on Laphroaig-friikki, niin sitten ehkä.
Brewdogin ja Three Floydsin yhteistyö Bitch Please on yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Laphroaigin viskimaltaista tehty hieno, kompleksi barley wine josta löytyy aina jotain uutta. Viskimäinen, savun, maltaan ja makeuden leikkikenttä. Jostain syystä sitä ei tunnuta esim. ratebeerissä arvostavan ihan niin korkealle kuin minun päässäni, mutta makuasiat on tietty makuasioita.
Sitten Brewdog otti ja laittoi sen Laphroiagin tynnyreihin kypsymään ja teki tämän Islay Cask version. Ei kait siinä, kuulostaa hyvältä idealta. Maltaat on jo Laphroaigista, niin vaikuttaa selvältä jatkumolta. Laphroaig on loistava viski, ellei paras, niin eihän tästä voi tulla kuin hyvää.
Paitsi että voipas.
Tuoksu lupaa hyvää. Tämä kun haisee tismalleen siltä miltä olettaisi eli oluelta Laphroaig-tynnyristä. Sen viskin aromi kun ei ole millään muotoa mieto. Turvetta, savua, makeutta, sokeria.
Mutta sitten se meneekin vähän pilalle. Ensimmäinen hörppäyksen jälkeen maistuu turve, eikä mitenkään vähän vaan niin älyttömästi, että tuntuu kuin suussa olisi teelusikallinen multaa. Sitä seuraavat maistiaiset tasoittavat multaisuutta vähän, mutta ei tarpeeksi. Turve lyö aivan järkyttävästi yli ja niin tehdessään vie huomion Bitch Pleasen omasta mausta ja sen monipuolisuudesta. Kypsytys on toki pehmentänyt jo muutenkin pehmoista ohraviiniä, mutta ei siihen nyt voi oikein keskittyä kun multaisuus jokaisen siemauksen pohjalla vie huomion.
Ei tämä sinällään mikään älyttömän huono olut ole. Bitch Please on tasokas pohja rakentaa, mutta tasapaino on menetetty. Ystävät ympärillä öyhkäsivät tämän olevan jopa loistavaa, mutta nehän nyt eivät tiedä mistään mitään muutenkaan. Alkuperäinen BP olisi kyselemättä viisi viidestä. Tälle annan kolme.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.