Brewdog Mr. Squirrel

Mr. Squirrel
Panimo: Brewdog
Maa: Skotlanti

Tyyli: Doppelbock / Maustettu
Alkoholia: 11,3%

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Moniulotteinen, paahtunut, maltainen ja viinimäinen hifistely-olut.
Suosittelen: Maistamaan. Ehkä sinihomejuuston kanssa.

Tämä on taas näitä liian hassusti etiköityjä oluita, joita ei voi lapsille näyttää, koska alkoholisoituvat silkasta sarjakuvaoliosta. Brewdogille poikkeuksellisessa etiketissä on hassu orava ja "Certified Reality Product"-leima, joka ei varsinaisesti avaudu vitsinä. The Reality Institute on kuitenkin juoman todelliseksi todennut. Onhan se hyvä, ettei tule epäselvyyksiä.

Mr. Squirrel on näemmä vilkas kuin, noh, orava ja ainakin alkoholiprosenttinsa puolesta resepti on tuntunut elävän. Brewdogin saitilta löytyy maininta 7,5% versiosta ilman tynnyröintiä viime kesältä, Reality Institutesta 8,2% versiosta syksyltä ja samassa tilassa mainitaan, että osa erästä on pistetty tynnyröitymään. Pullossa itsessään kuitenkin seisoo muhkea 11,3%-lukema ja tynnyröinnistä puhutaan, joten se versio lienee kyseessä.

Mr. Squirrel on oppikirjaesimerkki pienpanimoiden luovasta kikkailusta, kun olut ei ole vain olut vaan alusta kokeilulle. Tällä kertaa mukana on ollut setä nimeltä Tim Anderson. Nimi ei sano minulle mitään, mutta jonkin sortin MasterChef-tv-kokiksi väittävät. Herra Orava on voimakas tumma lager, joka on pantu japanilaisen Sorachi Ace - humalan kanssa, siihen on lisätty misoa ja paahdettuja saksanpähkinöitä, jonka jälkeen se on bourbontynnyreissä kypsytetty omenoiden päällä. Säätöä siis riittää, mutta vaikka miten kikkaillaan, ei se välttämättä tarkoita hyvää olutta. Tällä kertaa onneksi voi olla hymyssä suin.

Hyvin tummanruskea, lähes musta olut, jonka vaahto on ohut ja nopea, niin kuin näin vahvalta lagerilta sopiikin odottaa. Tuoksu on ensi alkuun paahtunut, portermainen, mutta kehittyy juodessa jotenkin porterin ja portviinin yhdistelmäksi (porterviini? hoh!) tynnyrin tammisuuden puskiessa myös esille ja sen sekoittuessa hedelmäiseen makeaan maltaan aromiin, joka on esillä alusta asti. Myös pieni sitruunan vivahde löytyy.

Suuntäyttävä pehmeä, rasvainen runko (tässä se miso on), jonka humalointi puskee terävän piston kautta loppua kohti mattaiseksi. Maussa on paahdetta ja kahvia, sekä alkoholia ja liimaa, muttei liikaa. Kuten tuoksussa tynnyrin maku avautuu ja kahvipaahtuneisuus osaksi väistyy jonkin aikaa vaahdon hävittyä ja tuo olueen viinimäisyyttä. Taustalla pyörii hedelmäisyyttä ja vaniljaa. Oravalla on voimakas humalan pisto, jonka karvasta jälkimakua tynnyrin tanniinisuus ruokii entisestään. Humalointi on jonkun verran liian tuhti ja tulee sotkemaan karvaudellaan, kun monimuotoista mallas/miso/tynnyri/omena-pohjaa haluaisi makustella enemmänkin

Monipuolinen ja monimuotoinen nautiskeluolut. Humalointi oli ehkä turhankin terävä, niin ei sielu kestä antaa täysiä pisteitä. 4/5

Puolivälissä lasia päätin, että Orava huutaa seurakseen jotain syötävää, esim. juustoa, tv-kokin resepti kun on. Sinihomejuusto tuntui parhaalta, mutta kaapissa sattui olemaan vain ruuanlaitosta jääneitä muita jämiä, juustoportin vuohen gruyerea ja valmistajan X parmesaania, joten kokeilin niitä. Parmesaania en suosittele, mutta rasvainen gruyere toimi melko lailla mainiosti. Jos olisi toinen pullo, kävisin jotain sinihomejuustoa seuraksi. Mutta kun ei oo.