Festareiden käsittämättömän huonon tiedotuksen parhaista yrityksistä huolimatta löysin eilen tieni Rautatientorille Suuret Oluet Pienet Panimot - oluttapahtumaan. SOPP on jäänyt kohdallani tosi vähälle käynnille, koska yleensä olen sen aikoihin ollut poissa Helsingistä. Tämä oli toinen tai kolmas kerta paikan päällä ja ensimmäinen kun olin paikalla ns. ajatuksella. Tiedotuksen tasosta huolimatta paikan päällä homma tuntui toimivan, eikä edes lasinpesupisteille ollut suurempia jonoja. Tosin tänään ja etenkin lauantaina tilanne voi olla toinen. Jostain paikalle oli ilmaantunut myös pirusti lentomuurahaisia, joita sai olla poistamassa hiuksista ja juomista yhtenään.
Maisteltua tuli omista ja muiden laseista riittämiin, melko satunnaisessa järjestyksessä, mutta esittelen maistetut tässä panimoittain. Mitään syvällisiä arvioita ei kannata odottaa. Olen pisteissä tällä kertaa melko armollinen, sillä festival. Moni kolmonen olisi ollut ehkä kakkonen jos olisin maistanut rauhallisemmassa tilassa.
Uusi tulokas Rekolan Panimo piti luonnollisesti testata ensimmäisenä. Panimo oli kahden oluen voimin liikkeellä, joista Amerikan Serkku oli aromikas, joskin vähän turhan kevyt ja vetinen APA (?) (3/5) ja Kesäkolli inkiväärillä maustettu karkkinen vehnäolut, joka lopulta jäi hieman mauttomaksi, mutta toiminee kesähelteeseen ihan hyvin (2/5). Panimon miellyttävän 60's-psykedeelishenkisestä seinävaatteesta plussaa.
Toinen "kummajainen" festareilla oli virolainen Taako, joka tarjoili Saaremaalaista sahtia tai "kotiõlua" nimeltään Pihtla Õlu. Appelsiinimehulta näyttänyt erittäin hiivainen ja samea tuotos oli sahdille tyypillisesti banaanínen ja hedelmäinen, sekä oudosti hieman suolainen. 3/5
Uudet tulijat testattuani suuntasin kirjoissani ehkä Suomen parhaan tai toiseksi parhaan panimon tiskille. Hankalasti normaalisti tavoitettava Porin Beer Hunters oli tehnyt belgin Mufloni Cornes á Pois eli Kulumat Poekkeen näin savolaisittain kun en ranskaa ymmärrä. Viininen, lakritsainen, yrttinen, hieman metallinen olut oli festareiden parhaimmistoa, 5/5. Vielä jos saisi pullotavaraa nautiskella ja kypsennellä ajan kanssa. Alko hoi. Mufloni Aamupala-kaurastout puolestaan vaikutti melko esimerkkilliseltä stoutilta paahtuneisuutensa ja pehmeän karvaisuutensa kanssa, joskin maistoin sitä vain siemauksen, 4/5. Ja tietty samalta tiskiltä löytyy Mufloni CCCCC tupla-IPAa, joka on erinomainen myöskin, mutta sehän oli jo tiedossa.
Kuninkaankartanon eli Hämeen AMK:n panimo on myös vähemmän baareissa nähty. Kaveri haki kartanon tiskiltä 100 IBU-lukemalla mainostettua tuotetta nimeltä Torppari, joka oli niin kissanpissainen ja sitruunainen viritys, että meinasi jäädä koko tiski väliin (2/5), etenkin kun panimo ei aiemmilla festareilla ole erityisemmin vakuuttanut. Onneksi ei sitten kuitenkaan jäänyt, sillä puljun Tyyki 20 (baltic) portteri oli loistava tuote, esimerkillinen vahva paksu ja paahteinen porter, 5/5. Huhusivat sen loppuvan jo eilen, eikä ole mikään ihme. Lisäksi Kuninkaankartanolta tuli maistettua Suoma, kartanon omalla suomalaisella humalalla maustettu olut. Siitä oli saatu aikaiseksi ihan mukava raikas sitruunainen ja kukkainen vaalea ale 3/5.
Mieleni pohjalla olen pitkään jotenkin aliarvioinut sekä Saimaan Juomatehdasta, että Vakka-Suomen Panimoa. Kivoja panimoita ja hyvä, että ovat olemassa, mutta tarjonta on aina vaikuttanut vähän tylsältä. Kumpikin vaikutti tulleen SOPPiin ihan vain todistaakseen minun olevan väärässä. Molemmilla nimittäin oli perustarjontansa lisäksi isot kasat mielenkiintoisia oluita, pieni etulyöntiasema Saimaan Juomatehtaalla.
Saimaan Juomatehtaan eli Bruuverin kolmesta (!) IPAsta tuli maistettua miellyttävä raikas ja aromikas Coral Reef Pretty Baby, 4/5. Seuraava yrittämäni IPA oli tulossa tiskille vasta tänään, joten otinkin sen sijaan Brown Velvetin, joka oli "ihan kiva" pehmeä brown ale, 3/5. Suurpommi sen sijaan oli olutharrastaja Ari Juntusen nimikkobisse Arde's Legbuster. 10% barley wine oli mielestäni festareiden paras. Tuhti aromihumalointi puski lasista nenään jo tiskillä ja kompleksi salmiakkinen ja yrttinen runko vaatisi pidempääkin ihmettelyä. 5/5 kyselemättä.
Vakka-Suomen Panimon Prykmestar SavuKataja jäi jostain syystä välistä taannoin Helsinki Beer Festivalilla, mutta virhe tuli nyt korjattua. Erittäin savuinen ja jonnii verran katajainen, yllättäen. Hyvä olut, 4/5. Prykmestar Hunajabock oli tuhti, hunajainen, mausteinen ja vähän savuinen lager, joka jäi "ihan jees" tasolle, tosin oli viimeisiä maistelujani, joten 3/5 voi olla aliarvio. Sen lisäksi Vakka-Suomesta tuli maistettua Prykmestar Double IPA, joka oli oikein kiva jenkkiarominen ja metsäinen, hieman ehkä jopa suolainen IPA. Eikö lie festareiden parhaita ipoja, 4/5.
Monta panimoa jäi väliin, kun keskityin niihin joiden oluet pomppasivat kiinnostavimpina listasta esiin tai olivat muuten niitä panimoita joihin vähemmän törmää. Stadin Panimolla vaikutti olevan ihan hyvä kattaus, eikä Plevna yleensä petä, joten pitänee vielä lauantaina käydä ihmettelemässä vielä niitä. Tänään pidän taukoa,
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.