Alesmith IPA

IPA
Panimo: Alesmith
Maa: USA

Tyyli: IPA
Alkoholia: 7,25%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Ensiluokkainen amerikan IPA.
Suosittelen: Jos IPA maistuu.

Alesmith on jenkkiläinen ihmepanimo, jonka oluet ovat järjestään esim. ratebeerin kärkikahinoissa mukana. Saatavuus on Suomessa ollut olematonta tähän asti, mutta nyt olutravintoloissa on näkynyt tätä RB:n kovimmaksi IPAksi luokiteltua IPAa ja kokonaislistan kärkikymmenikössä olevaa Speedway Stoutia. Speedway Stoutiin törmäsin Tampereella taannoin, mutta hinta ja sen hetkinen päihtymystila jättivät maistamisen myöhempään. IPAa ilmestyi kuitenkin eilen Alkon Arkadian lippulaivamyymälään viitisensataa pulloa, joten juoksin hakemaan.

No en oikeasti juossut, mutta henkisesti juoksin.

Pullo on reilu jenkki-"bomber" eli kuuden ja puolen desin törppö, josta piisaa hyvin jakaa muillekin. Lasiin kaatuu kauniin tumman kultaista olutta hienolla ja tiiviillä, kestävällä vaahdolla. Tuoksussa on reilusti amerikan humalan käpyä ja metsäisyyttä ja sitruunaa. En yleensä uskalla arvailla humalalaatuja, mutta eiköhän tässä ainakin sama tyypillinen Cascade/Amarillo/Simcoe-linja ole kuin monissa muissakin. Yrttejä, fenkolimaisuutta ja ruohoa on tuoksussa myös.

Suutuntumassa ei valittamista. Keskipaksu, hieman liukas. Maku alkaa hedelmäisellä, hieman marjaisella maltaan makealla ja kääntyy odotetusti nopeasti humaloinnin juhlaksi. Pihkaisuutta, sitruunaa. Mattainen ja kestävä loppu. Erittäin hyvä tasapaino. En löydä valittamista.

Ensiluokkainen jenkkityylin-IPAhan tämä ja ostanen pari pulloa lisää kunhan Arkadiaan taas ehdin, olettaen ettei ole loppuunmyyty. Silti kyseessä on "vain" ensiluokkainen jenkki-IPA, jos niin voi sanoa. Jos IPAsta tykkää, tämä on tappovarma valinta, mutta itse alan olla vähän puutunut jenkki-IPAan.

Tyyli on viime aikoina ollut Suomessa kovassa huudossa (esim. SOPPissa tuntui olevan kaikki IPAt loppuneet aina ensimmäisenä) ja sitä on tullut maisteltua erittäin paljon. Maistelujen lomassa on löytynyt todella upeita oluita, kuten tämä, Titan IPA, Sierra Nevada Hoptimum, 90 Minute IIPA, Hercules DIPA, Stone Ruination, Modus Hoperandi... Monet jenkkityylin ipoista ja tupla-ipoista ovat loistavia, kaikin puolin mahtavia oluita, joissa aromihumala pääsee oikeuksiinsa, mutta tietty ylialtistuminen tyylille on itsellä päässyt tapahtumaan ja hienotkin oluet tuntuvat vähän tylsiltä. Sama kävi taannoin Imperial Stoutien kanssa, jotka ovat nyt alkaneet taas maistua uudestaan. Yrittänen keskittyä talveksi maltaisempiin. Jos vaikka herättelisi belginarkkarin itsessään.