Olutharrastuksen kanssa on toisinaan melko lailla pihalla. Mitä enemmän oluita juo, sitä vähemmän tajuaa niistä tietävänsä. Harrastuksen aloittaa tutisevin lapsenaskelmin laajentamalla tarjouslagerista tummaan tsekkiläiseen tai ruskeaan newcastleläiseen. Sitä mainostaa juovansa myös tummia oluita, kun onhan ne aika kivoja, ne tummat. Jossain vaiheessa valkenee pintahiiva/pohjahiiva-erottelu, vaikkei sen merkitystä ihan niin hyvin tajuakaan. Sitten hokaa, että oluen tummuus ei lopulta niin hirveästi oluesta kerro ja alkaa huomata alueellisia tyylieroja. Sen jälkeen alkaa tuntea yksittäisiä tyylejä, sitten tyylin sisäisiä eroja, humalalajikkeita, maltaan käsittelyä, erilaisten hiivojen vaikutuksia...
Ja kohta, sen sijaan, että olisi pihalla tiedon puutteen vuoksi, tuntee olevansa pihalla tiedon määrän vuoksi. Sieltä täältä kerättyjä palasia on hankala saattaa yhteen, eikä kaikkien totuusarvosta edes voi olla ihan täysin varma, koska internet. Tällöin mielellään turvautuu lukemaan aiheesta jotain koherenttia, ammattitaitoista ja hyvin kirjoitettua.
Ikävä kyllä yleistieto-henkisen (eikä esim. ruuanlaittoon tai ruuanparitukseen keskittyvän) olutkirjan hankkiminen auttaa usein vain alkeellisten perusteiden kanssa. Suurin osa yleisesti oluesta kertovista olutkirjoista on olutopas-tyylistä ja tyytyy käymään karkeasti läpi raaka-aineet ja panoprosessin vaiheet ja sen jälkeen listaamaan hurjan määrän oluita maittain, tyyleittäin tai jotenkin muuten lajitellen. Loppuun tökätään kahden sivun puolihuolimaton ruokaparitusohje. Hyllyssäni on niin itsehankittuja kuin lahjaksi saatuja olutkirjoja, kolmella kielellä ja monesta maasta ja kaikissa, aiemmin arvioimaani Ohrainen Olut-kirjaa lukuunottamatta, on enemmän tai vähemmän sama kaava. Mukaviahan sellaisetkin kirjat ovat, mutta ne ovat enemmänkin olutluetteloja kuin kirjoja oluesta.
Randy Mosherin Tasting Beer on poikkeus. Kirjassa ei kuvata yhtään yksittäistä olutta. Kymmeniä, ellei satoja, mainitaan, mutta vain esimerkkinä tyylistä tai jostain muusta detaljista. Kirja aloittaa oluen historialla melko kattavasti, jatkaa hyvinkin detaljitasolla maistamisesta, eri makuelementeistä ja virhemauista. Se käy läpi panoprosessin tarkemmin ja opettavaisemmin kuin mikään aiemmin lukemani kirja, kuvaa oluen ominaisuudet hienosti ja käyttää oluen esillepanoon ja ruokaparitukseen yli 30 sivua.
Vasta n. puolentoista sadan sivun jälkeen Tasting Beer alkaa muistuttamaan millään tavalla luetteloa. Sittenkin se on tyyliluettelo, jossa eri tyylit esitellään historian ja pätevänoloisten kuvausten kera.
Pariin sataan hyvin kuvitettuun sivuun on saatu mahtumaan valtava määrä tietoa oluesta (ja nimenomaan oluesta juomana, ei oluista tuotteina). Erityisesti pidin historian mukanapitämisestä, sillä lähes kaikki asiat väritetään kertomalla jonkun verran historiallista taustaa esim. siitä miten lait ja verotus on olleet merkittävässä asemassa oluttyylien kehittymiseen ja miten teknologinen kehitys on mahdollistanut tietyt oluen piirteet. Kirjan nimi "Tasting Beer" tuntui aluksi johtavan harhaan, kun vain osa kirjasta keskittyy varsinaisesti maistamiseen, mutta tarkemmin ajateltuna oluen maistaminen on kokonaisvaltainen kokemus, jonka ei pitäisi jäädä vain tekniseen makutuomarointiin. Historiallisten taustojen ja panimoprosessin päällispuolinenkin tunteminen avaa olutkokemusta ja tekee siitä kokonaisen, kauniin.
Olen harrastanut oluita jo vuosia ja oppinut juomien kuninkaasta sinä aikana paljon, joten paljon tuttua tietenkin oli mukana, mutta en ole varmaan mistään kirjasta oppinut oluesta näin paljon uutta. Olisinpa löytänyt tämän jo vuosia sitten. 5/5
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.