Käväisin perjantaioluella Kitty'sissä ja tiskillä mainostettiin Mikkellerin Yeast Seriesiä, joten olihan se testattava. Kyseessä on sama olut tehtynä erilaisilla hiivoilla, eli eivan kuin Single Hop -sarjat ovat samoja oluita tehtynä eri humalilla. Toki myös käymislämpötila on ollut sitten hiivan mukainen. Pointti on huomata hiivan tuomat eroavaisuudet oluissa. Todellisia olutnörtin oluita siis. Koska olin liikkeellä yksin ja mukanani oli näin ollen vain yksi lompakko ja yksi maksa, jätin maistelun kolmeen. Tarjolla oli Lager, American Ale, English Ale, Saison, Brettanomyces Lambicus ja Brettanomyces Bruxellensis. Näistä päädyin maistamaan belgialaisemmat kolme, eli nuo viimeiset, sillä hutera käsitykseni bretta-hiivojen ja saisonien sukulaisuudesta sai minut luulemaan, että erojen huomaaminen niiden välillä olisi suorastaan haastavaa.
Ihminen on joskus niin väärässä.
Jokainen olut oli ulkomuodoltaan toki lähes identtinen tumman kultainen / meripihkainen, aika hillityllä vaahdolla. Prosentteja oli suotu 6,4% ja humalointi oli melko tukeva amerikkalainen (Simcoe, Nugget, Warrior, Amarillo, Centennial). Jostain syystä mukana on myös täräys kauraa. Hiivaa lukuunottamatta tuollaiset aika tavalliset Jenkki-IPAn piirteet.
Yeast Series 2.0
Panimo: Mikkeller
Maa: Tanska
Alkoholia: 6,4%
Tyyli: Jaa-a. Määrittääkö hiiva tyylin? Kyllähän se lagerin ainakin pitkälti määrittää.
Yeast Series 2.0 Brettanomyces Lambicus
Lyhyesti: Hedelmäinen, vähän kirpakka ja tunkkainen "belgi".
Brett. Lambicus on, niin kuin terävimmät voivat nimestä päätellä, lambicien villihiiva-cocktailista erotettu brettanomyces hiiva. Eli ei ns. tavallista oluthiivaa (Saccharomyces). Bretta-hiivojen sanotaan tuovan olueen tallimaisuutta, eli sellaista hien ja hiekkapölyn aromia. Kuulemma hevosen loimi tuoksuu just samalle. En ole päässyt ikävä kyllä testaamaan.
YS2BL tuoksahtaa ensialkuun häikäilemättä Mikkellerin olueen asettamalta jenkkihumaloinnilta. Sitruksinen, metsäinen tuoksu. Kukkaisuutta. Taustalla kevyt maanläheinen hiekan häive. Kuuma kesäpäivä hiekkatiellä. Humalten sitruksisuus heikkenee ensituulahduksen jälkeen aika rajusti (suurimmaksi osaksi oman nenän turtumisesta kiinni varmaankin) ja muiden tuoksujen osuus saa alaa. Sitruksen mentyä tuoksu on vähän "laiska", paremman sanan puutteessa.
Suutuntuma on kevyt ja terävä. Maussa hiivan vaikutuksen huomaa selvemmin. Melko tuhtiin IPA-katkerointiin sekoittuu happamuutta, hedelmäisyyttä ja hieman kirpeyttä. Omenaa ruohikossa. Jälkimaku on pitkä ja katkera. Kokonaisuutena vaikutelma on melko tunkkainen ja jotenkin tukossa. Kyllä hiiva ainakin sen verran tyyliä määrittää, ettei tätä ensituoksustaan huolimatta IPAksi erehtyisi luulemaan.
Oluena hyvä, mutta ei mikään aivan hitti. Tunkkainen katkera ja piiitkä jälkimaku ei varsinaisesti hyväile. 3/5
Yeast Series 2.0 Brettanomyces Bruxellensis
Lyhyesti: Hedelmäinen, pirteä, liuotinhenkinen belgi, sour ale vivahtein.
Tottahan tämä maistuu lähes samalle, kuin edellinenkin? Tietenkin, onhan kyseessä tässäkin tapauksessa Brettanomyces-hiiva. Joku vivahde-ero ehkä, mutta sama olut pitkälti. Niinhän?
No ei.
Olen hädin tuskin ehtinyt kaataa ainetta lasiin kun käy selväksi, että tässä puhutaan nyt ihan eri oluesta. Pistävä hedelmäinen hikiaromi pölähtää nenään jo kaukaa. Pirteässä tuoksussa on tummia hedelmiä, kirsikkaa, liuotinta, alkoholia, hikeä, kissanpissaakin. Jenkkihumaloiden ominaistuoksu on hävinnyt lähes tyystiin hedelmäisen pistävien liuotinaromien alle, mutta löytyy sieltä toki.
Suutuntuma on keskipaksu, pyöreämpi kuin veljesoluessa. Maussa on marjoja ja hedelmiä upotettuna happamaan ja hieman pistävään liemeen. Jälkimaun humalakatkeruus on käytännössä identtinen veljensä kanssa. Täydempi, raikkaampi ja makeampi kuin veljesoluensa. Tunkkaisuudesta ei ole tietoakaan. Flaamilaiset sour alet tulevat mieleen (vaikka happamuus ei aivan niillä tasoilla olekaan) ja osiltaan muistuttaa laadukasta vahvaa brittisiideriä. Kuulas, syksyinen kokemus. Yhtäläisyyksiä mauissa tietenkin on, hedelmäinen omenaisuus ja pieni happamuus jne. mutta ne tulevat hyvin eri tavalla esiin ja oluen luonne on siten täysin erilainen. Humalat pääsivät paljon vähemmän edustamaan tässä. 4/5
Yeast Series 2.0 Saison
Lyhyesti: Raikas, kevyt, miellyttävä Saison.
Nyt jo virheestäni oppineena en odota Saison versiolta mitään ennakolta.
Tuoksu on paljon hillitympi kuin kahdessa edellisessä. Raikas, ketokukkainen, hieman hikinen, taustalla jenkkihumalat sitruksineen ja mäntyineen.
Suutuntuma on keskipaksu, aika lähelle sama kuin Bruxellensiksessa, ei ehkä yhtä liukas. Maku on makeahko, humaloiden katkeruus tuntuu lievempänä kuin Bretta-versioissa. Kevyt, kesäinen raikas kukkaispelto, pieni happamuus taustalla. Hyvää saisonia tämä. 4/5
Ihminen on joskus niin väärässä.
Jokainen olut oli ulkomuodoltaan toki lähes identtinen tumman kultainen / meripihkainen, aika hillityllä vaahdolla. Prosentteja oli suotu 6,4% ja humalointi oli melko tukeva amerikkalainen (Simcoe, Nugget, Warrior, Amarillo, Centennial). Jostain syystä mukana on myös täräys kauraa. Hiivaa lukuunottamatta tuollaiset aika tavalliset Jenkki-IPAn piirteet.
Panimo: Mikkeller
Maa: Tanska
Alkoholia: 6,4%
Tyyli: Jaa-a. Määrittääkö hiiva tyylin? Kyllähän se lagerin ainakin pitkälti määrittää.
Lyhyesti: Hedelmäinen, vähän kirpakka ja tunkkainen "belgi".
Brett. Lambicus on, niin kuin terävimmät voivat nimestä päätellä, lambicien villihiiva-cocktailista erotettu brettanomyces hiiva. Eli ei ns. tavallista oluthiivaa (Saccharomyces). Bretta-hiivojen sanotaan tuovan olueen tallimaisuutta, eli sellaista hien ja hiekkapölyn aromia. Kuulemma hevosen loimi tuoksuu just samalle. En ole päässyt ikävä kyllä testaamaan.
YS2BL tuoksahtaa ensialkuun häikäilemättä Mikkellerin olueen asettamalta jenkkihumaloinnilta. Sitruksinen, metsäinen tuoksu. Kukkaisuutta. Taustalla kevyt maanläheinen hiekan häive. Kuuma kesäpäivä hiekkatiellä. Humalten sitruksisuus heikkenee ensituulahduksen jälkeen aika rajusti (suurimmaksi osaksi oman nenän turtumisesta kiinni varmaankin) ja muiden tuoksujen osuus saa alaa. Sitruksen mentyä tuoksu on vähän "laiska", paremman sanan puutteessa.
Suutuntuma on kevyt ja terävä. Maussa hiivan vaikutuksen huomaa selvemmin. Melko tuhtiin IPA-katkerointiin sekoittuu happamuutta, hedelmäisyyttä ja hieman kirpeyttä. Omenaa ruohikossa. Jälkimaku on pitkä ja katkera. Kokonaisuutena vaikutelma on melko tunkkainen ja jotenkin tukossa. Kyllä hiiva ainakin sen verran tyyliä määrittää, ettei tätä ensituoksustaan huolimatta IPAksi erehtyisi luulemaan.
Oluena hyvä, mutta ei mikään aivan hitti. Tunkkainen katkera ja piiitkä jälkimaku ei varsinaisesti hyväile. 3/5
Lyhyesti: Hedelmäinen, pirteä, liuotinhenkinen belgi, sour ale vivahtein.
Tottahan tämä maistuu lähes samalle, kuin edellinenkin? Tietenkin, onhan kyseessä tässäkin tapauksessa Brettanomyces-hiiva. Joku vivahde-ero ehkä, mutta sama olut pitkälti. Niinhän?
No ei.
Olen hädin tuskin ehtinyt kaataa ainetta lasiin kun käy selväksi, että tässä puhutaan nyt ihan eri oluesta. Pistävä hedelmäinen hikiaromi pölähtää nenään jo kaukaa. Pirteässä tuoksussa on tummia hedelmiä, kirsikkaa, liuotinta, alkoholia, hikeä, kissanpissaakin. Jenkkihumaloiden ominaistuoksu on hävinnyt lähes tyystiin hedelmäisen pistävien liuotinaromien alle, mutta löytyy sieltä toki.
Suutuntuma on keskipaksu, pyöreämpi kuin veljesoluessa. Maussa on marjoja ja hedelmiä upotettuna happamaan ja hieman pistävään liemeen. Jälkimaun humalakatkeruus on käytännössä identtinen veljensä kanssa. Täydempi, raikkaampi ja makeampi kuin veljesoluensa. Tunkkaisuudesta ei ole tietoakaan. Flaamilaiset sour alet tulevat mieleen (vaikka happamuus ei aivan niillä tasoilla olekaan) ja osiltaan muistuttaa laadukasta vahvaa brittisiideriä. Kuulas, syksyinen kokemus. Yhtäläisyyksiä mauissa tietenkin on, hedelmäinen omenaisuus ja pieni happamuus jne. mutta ne tulevat hyvin eri tavalla esiin ja oluen luonne on siten täysin erilainen. Humalat pääsivät paljon vähemmän edustamaan tässä. 4/5
Lyhyesti: Raikas, kevyt, miellyttävä Saison.
Nyt jo virheestäni oppineena en odota Saison versiolta mitään ennakolta.
Tuoksu on paljon hillitympi kuin kahdessa edellisessä. Raikas, ketokukkainen, hieman hikinen, taustalla jenkkihumalat sitruksineen ja mäntyineen.
Suutuntuma on keskipaksu, aika lähelle sama kuin Bruxellensiksessa, ei ehkä yhtä liukas. Maku on makeahko, humaloiden katkeruus tuntuu lievempänä kuin Bretta-versioissa. Kevyt, kesäinen raikas kukkaispelto, pieni happamuus taustalla. Hyvää saisonia tämä. 4/5
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.