Kuhnhenn DRIPA

DRIPA (Double Rice India Pale Ale)
Panimo: Kuhnhenn Brewing
Maa: USA

Tyyli: Double IPA
Alkoholia: 9,5%
Kantavierre: 17,7 °P
Väri: 15,8 EBC
Katkeruus:  69 IBU

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Raikas, makean sitruunainen IPA.
Suosittelen: Kesäksi.

Olin kaivelemassa Arkadian Alkosta vielä käsityöläisoluita, kun silmään sattui erikoisvalikoiman uutuus. DIPA amerikkalaiselta pienpanimolta, josta en ollut ennen kuullut. Pakkohankinta, vaikka yhdeksän euron hinta raapikin sielua pahanlaisesti.

Internet osaa valaista sivistymätöntä sen verran, että Kuhnhenn on chicagolainen panimopubi Warrenista, Michiganista. Tuotanto ei siis lie todellakaan mitään kovin runsasta. 500 pulloa tätä on kuitenkin Arkadiaan saatu. Tuote kuuluu panimon vakiovalikoimaan. Pullossa oli maahantuojan tarra, jossa parasta ennen päivä kerrottiin 1.8.2014 asti. Alkuperäistä merkintää en pullosta löytänyt, enkä ole näihin maahantuojan tarroihin oikein luottanut sen jälkeen kun muutaman alta paljastui vuotta aiempi päivämäärä, niin tiedä hänestä.

Kuten nimestä älykkäimmät voivat päätellä, on kyseessä riisin kanssa pantu tupla-IPA. Riisi on usein kovin parjattu aines oluesta puhuettassa. Lähinnä sen takia, että yleensä kun siitä puhutaan, on kyseessä joku amerikkalainen vesilager *kröhmbudweisermillercoorskröhm*, jossa riisiä on käytetty tuomaan "helppoa juotavuutta" eli korvaamaan mallasta ja ohentamaan jo muutenkin ohutta runkoa. Oikein käytettynä kuitenkin ihan paikallaan, kuten tästä huomaa.

DRIPA on kirkas keltainen olut, runsaalla suht hyvin kestävällä vaahdolla. Tuoksu on rapsakka länsirannikkojenkki eli pihkaa, mäntyä ja sitruunaa. Hieman makeampaa hedelmää taustalta (aprikoosia?).

Suutuntuma on kiero. 9,5% olut on yleensä väkisinkin melko tuhti, mutta riisin avulla on ilmeisesti saatu aikaan kierosti ohuesta paksuun muljahtava kokonaisuus, joka lopulta jää johonkin keskipaksun tietämille. Äärimmäisen helppo näin vahvaksi olueksi.

Maussa on päällimmäisenä sitruunaisuus, josta saan hyvin spesifin mielleyhtymän sellaisiin vanhanajan peltirasiassa myytyihin koviin sitruunanameihin. En muista valmistajaa, liekö edes tehdään enää. Sitruunakarkin seassa on pihkaa, puuta, aavistus mausteisuutta neilikan ja inkiväärin muodossa. Puinen pitkähkö katkeruus loppuun. Alkoholi ei maistu missään.

Humalointi ei katkeruuden puolesta mikään hypertuhti etenkään DIPAksi, mutta toki ihan tuntuva. IBU-lukema vaikuttaa tupla-IPAksi jopa pieneltä, mutta näin kevyessä rungossa se tuntuu.

Hieno kevyt ja maukas kesäinen IPA. Tämä on sitä helppoa juotavuutta makua uhraamatta. Ei välttämättä tähän harmaaseen helmikuuhun omimmillaan, mutta mitä nyt pienistä. 4/5

(arvostelua värittää ehkä hieman se, että olen nyt ainakin kaksi viikkoa halunnut juoda pirteän IPAn)