Schorschbräu Schorschweizen 16%

Schorschweizen 16%
Panimo: Kleinbrauerei Schorschbräu
Maa: Saksa

Tyyli: Weizen bock
Alkoholia: 16%

Pisteet: 2/5
Lyhyesti: Imelä liemi.


Sain Saksan tuliaisina pienen pullon, jossa seisoo ylpeästi isolla fontilla "16%" ja "World strongest wheat beer by fermentation". Eli kyseessä on maailman vahvin käymisteitse valmistettu vehnäolut. Jonkinlainen vehnätriplabock tai sinnepäin. Jäädytystislauksellahan on saatu aikaiseksi maukkaita vahvoja vehnä-eisbockeja kuten nyt vaikka 12% Aventinus Weizen-Eisbock, mutta tässä on menty sen ohi ilman tislailuja. Maailman vahvin käymisteitse tehty olut taitaa edelleen olla Samuel Adams Utopias 27:llä alkoholiprosentillaan. Ihan niihin lukemiin ei siis päästä.

Ennakko-odotukset eivät ole hirveän korkeat. Kyse ei sinällään ole alkoholiprosentista itsestään. Onhan sitä hyviä 16% ja vahvempiakin oluita olemassa lukuisia. Esimerkiksi Nøgnen Dark Horizon (16%) ja Brewdogin Tokyo* (18,2%). S.A. Utopiaskin on varsin maukas, joskin enemmän muutamissa senttilitroissa juotava tuote kuin perinteinen olut. Lähinnä arveluttaa miten alkoholiprosentti vaikuttaa olevan tämän oluen ainoa myyntikeino ja panimon lähes kaikki muutkin tuotteet tuntuvat keskittyvän alkoholipitoisuuteen aina 57% eisbockiin asti. (Nyt jos muistan oikein, niin tämä Schorschbräu oli yksi niistä panimoista, jotka lähtivät Brewdogin kanssa vahvuudesta kilpailemaan taannoin.) Pullo hehkuttaa alkoholiprosenttia niin paljon, että pelkään tämän pahasti olevan puhdas gimmick-olut. Oikeasti, oluen nimikin on "Schorschweizen 16%", ei pelkkä "Schorschweizen". Ilmeisesti, ettei sitä sekoitettaisi yhtä luovasti nimettyyn veljeensä "Schorschweizen 13%":n.

Schorschweizen 16% on hyvin tumman ruskea, samea. Olut näyttää kaadettaessa viskositeettinsa puolesta enemmän moottoriöljyltä kuin alkoholijuomalta. Hiivainen. Tuoksu on hyvin makean mämminen, mallasmehuinen, rusinoita, käyneitä hedelmiä. Suutuntuma paksu, tahmea.

Maku on ylimakeaa siirappista mallasmehua, lakritsia ja rusinoita seassa, vehnäolutmaista hedelmäisyyttä ja hefemäisiä hiiva-aromeja taustalla, mutta aika paljon niitä saa hakea kaiken yli lyövän lakritsisen makeuden joukosta. Vahva alkoholin polte loppuun. Maku on enemmän barley winemäinen kuin mitään tekemistä vehnäoluen kanssa, mutta barley winenakaan ei erityisen onnistunut. Mitään balanssia humaloinnista ei nimittäin löydy makeudelle. Voisi tämä paljon hirveämpikin kieltämättä olla, mutta en nyt kehumaankaan lähtisi. Onhan putelissa makua vaikka viiteen olueen, mutta juomisen kanssa on vähän niin ja näin. Ei pysty. Ei ainakaan puolikasta pulloa. Sellainen pikkuinen ehkä desin aperitiivilasillinen olisi oikea annos.

Primitiivisempi kommentti pääsee viidennellä huikalla: "Yyyyyyyyyyyhhhh". Maistelen vielä oikein harkiten pyöritellen yhden lisää, mutta liika on liikaa. Eiköhän tämä ollut tässä.

2/5