Tukholma

Täysin muista syistä Tukholmaan suuntautunut viikonloppureissu oli hyvä tekosyy käyttää pääosa aktiivisesta päivästä oluen parissa. Kahden miehen voimin tuli kierrettyä muutama uusi kokeilu kaupungin olutbaaritarjonnasta. Entuudestaan tutut Oliver Twist ja Akkurat Södermalmilla jätettiin tällä kertaa välistä vaikkei niissä mitään valittamista olekaan. Sen sijaan tutustuttiin pohjoisempaan keskustaan.

Ehjäksi jäänyt saalis

Jos aikaa Tukholmassa on vain päivä, niin järkevimmät aloittavat olutmatkansa Regeringsgatanin Systembolagetista. Vaikkei järkeä välttämättä ollut jaettavaksi asti, jostain syystä myös me päätimme tehdä näin. Systembolagetin hinnoitteluperusteista ja Ruotsin alkoholiverosta johtuen "erikois"oluet ovat naapurin monopolissa jopa yllättävän paljon halvempia. 15 pullon lasti, joka sisälsi mm. kolme isoa pulloa ja suurimmalti osalti amerikkalaisia pienpanimo-oluita jäi reiluun 80 euroon. Isot pullot yksinään olisivat luultavasti vieneet 40-60 euroa Arkadian Alkosta hankkiessa. Pienenä takaiskuna Södvik Säsong -pullo otti paluulennolla iskun korkkiin ja vuoti sisuksensa matkalaukkuun. Samaisessa matkalaukussa myös kaverin Courage Russian Imperial Stout pullo meni säleiksi. Tämä pehmeästä pakkauksesta, suht tukevasta laukusta ja fragile-merkinnästä huolimatta. Tosin tappioista huolimatta arvelisin satsin jääneen halvemmaksi kuin Alkosta ostettu vastaava.

Ostokset jätettiin Cityterminaalin lokeroon ja suunnattiin Bryggarengatanilla Freys-hotellin alakerrassa sijaitsevaan Belgobar-ravinteliin. Kuten nimestä voi päätellä, valikoima oli lähes puhtaasti belgejä. Vaikken olekaan ensimmäisenä belgien perään, oli oluiden kirjo minun silmääni hyvä. Vierashanassa oli oikein Westvleteren 12:ta (huom: kommentit), melko mehukkaaseen hintaan tietty. Otin itselleni de Struisen Westoek XXX Rogge Tripelin, kaveri seurasi esimerkkiä. Ruistripel oli mämmirusinainen ja melko alkoholinen ja erinomainen.

Monk's Cafe oli kameran mielestä
suorastaan häikäisevä

Belgobar itsessään oli erittäin puhdas ja siisti ja intiimisti valaistu juuri kaikilla niillä tavoilla, joilla baarin ei tulisi olla. Kuka helvetti laittaa ravintolaan metalliset pöydät? Kylmää ja kliinistä meininkiä epätoivoisesti pehmentämään oli paikka vedetty pimeäksi ja laitettu pöytiin kynttilät jo puolilta päivin, mutta jokaisessa pöydässä vaikuttaneet paskantärkeän oloiset liikemiehet hävittivät pienimmänkin inhimillisyyden rippeen hyvin nopeasti, niin kuin sellaisilla olennoilla on tapoina. Oikeastaan kynttilänvaloinen ja herttainen vessa oli baarin mukavin paikka ja siksi selvä hylkäysperuste. Täydellisen siisti baarin vessa on jo itsessään vähän epäilyttävä kokemus, mutta kun sinne haluaa jäädä sikiöasentoon lukemaan kirjaa, on parempi poistua paikalta.

Närke McPeat Tribbel

Siirryimme veltosti askeltaen Sveavägenille Monk's Cafehen. Monk'silla on useampi piste Tukholmassa, jossa ensimmäisessä toimii oma panimo, mutta tämä Sveagatanin kohde oli pieni bistro-henkinen "kahvila". Lämpimästi sisustetun bistron ovella huomasi heti paikan olevan eri maata kuin belgobarin. Sisääntuloa vuoraavissa kaapeissa oli nimittäin aika vaikuttava valikoima jenkkipanimoiden tuotantoa tarjolla. Pieni paikka, muutaman pienen pöydän varassa, mutta hanoja oli 20 ja pullovalikoimakin vaikutti laajalta. Takana oli narulla eristetyt portaat yläkertaan, mutta jäi epäselväksi olivatko ne vain henkilökunnalle vai vain kiinni vielä lounasaikaan. Otimme ruotsalaisen Närken pikkupanimon McPeat Tribbelit hanasta. Oli aika hämmentävä kokeilu. Vahvasti turpeinen, islay-viskin tuoksuinen olut, joka osoittautui maistaessa melko kevyeksi ja hedelmäiseksi, sitruksiseksi tripeliksi. Erikoista oli, mutta ei minusta heti fania tullut.

Pubi on paikka missä on pieniä hämäriä soppia
istua ja juonia vallankumousta. Turha valoisuus,
valkoiset pinnat ja suuret ikkunat ovat
 designhipstereiden hömpötyksiä.
(@Queen's Head)

Monk's Cafehen teki mieli jäädä loppuillaksi, mutta sellaisella kurilla kuin vain kaksi laiskanpulskeaa länsimaista kolmekymppistä turistia voi itsestään pumpata esiin, pidimme kiinni olut-per-baari-suunnitelmasta. Niinpä askelsimme Queens Headiin Drottningsgatanille. Sisustukseltaan viimeisen päälle esimerkillinen viktoriaaninen brittipubi, eli sellainen kuin juottolan tulisi mielellään aina olla jos se ei ole irkkupubi. Paikka ei ollut välttämättä täysin olutfriikeille suunnattu, mutta valikoimasta löytyi perusbrittien (Fuller'sia London Pride, ESB, etc.) lisäksi mm. useampi Mikkeller hanasta. Otin itselleni ko. tanskalaisten Single Hop Nelson Sauvin IPAn, kaveri luotti aina varmaan American Dreamiin. Nelson Sauvin olikin ehkä yksi parhaista maistamistani Single Hopeista. Hieno humala tuo happamine valkoviiniefekteineen.

Seuraavaksi kutsui Tegnérgatanin Man in the Moon, ihan kivan oloinen gastropub. Hanavalikoima kiitettävä ja pullovalikoima sen verran erinomainen, että vaadin periaatteiden rikkomista, joten otimme toisetkin täällä.Se siitä selkärangasta siis. Loputtoman pullo-oluiden selailun ja valinnan vaikeuden jälkeen valitsin tietty toisenkin hanasta. Ensimmäiseksi Närken The InternationAle, joka oli ihan jees perus-IPA, ei sen enempää eikä vähempää. Toiseksi Malmön Farmhouse Ale saison, joka oli ihan jees perus-saison, ei sen enempää eikä vähempää. Olisi pitänyt kokeilla jotain pullosta, mutta menussa näkyneet hinnat pelottivat pois. Pullolistassa oli nimittäin esim. vuosikertoja 2008 ja 2009 Närken Stormaktsporterista, jota olen halunnut maistaa pidemmän aikaa. Kyseinen porter kun on mm. keikkunut Ratebeerin kaikkien aikojen ykköstilallakin joskus, mutta valmistus on sittemmin lopetettu. Ihmeoluen 2,5 desin pullolla oli kuitenkin hintaa 500 kruunua (60 euroa!), joten jäi maistamati.


Man in the Moonin toisen tuopin jälkeen oli vielä tiukka tavoite käydä Akkuratissa tai Oliver Twistissä, mutta aika, tuo vanha vääjäämätön pirulainen, teki temppunsa ja jouduimme siirtymään Globenille.

Toisin kuin Systembolagetissa, baareissa hintataso tuppasi olemaan aavistuksen tai reilusti Helsinkiä kalliimpi, eikä varsinaisesti houkutellut iltaa istumaan. Valikoimat olivat erilaisia ja ehkä paikoin vähän suunnatumpia kuin kotomaassa, mutta eivät välttämättä parempia. Monk's Cafe jätti kaikkein positiivisimman vaikutuksen ja kävin sunnuntaina vielä vanhassa kaupungissa kolkuttelemassa bistron veljeskuppilan ovia Monk's Porter Housessa, mutta olivat laittaneet sunnuntaiksi puljut kiinni sekä Porter Housesta että kulman takana olleesta Monk's Whisky Paradisesta. Hullut.