Panimo: Stift Engelszell Trappistenbier-Brauerei
Maa: Itävalta
Tyyli: Quadrupel
Alkoholia: 9,7%
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Hieno, moniulotteinen Quad. Uusi trappistipanimo ei laske tasoa.
Pitkään on huhuttu ja puhuttu, että olisi tulossa kahdeksas virallinen trappistiluostari ja vieläpä Itävällasta. Muuthan ovat siis Belgiassa ja yksi (La Trappe) Alankomaissa. Viime vuonna Stift Engelszell sai virallisen merkinnän ja on 2000 litran tuotannollaan (wikipedian mukaan) selkeästi pienin trappisteista. Hilpeässä Hauessa iltakaljoittelu meni arvosteluksi kun uutta trappistiolutta Gregoriusta löytyi kalaravintolojen belgiviikkojen valikoimasta. (Hauessa on btw. Rodenbach Grand Cruta hanassa, joten suosittelen muutenkin käymään).
Tumman ruskea, pieni vaahto. Tuoksu ei ensi alkuun lupaa paljoa, se on belgihiivainen, hikinen, seassa hedelmiä, mallasta, jotka avautuvat pikkuhiljaa. Suutuntuma on kumman ohut, pehmeä, hieman öljyinen, aluksi hyvin sulava mutta lopuksi mielenkiintoisen karkea. Kuin lakattua puuta olisi vedetty hiomapaperilla.
Maku onkin sitten erinomainen. Tasoja piisaa. Lakritsia, mallasta, paahdetta, alkoholia, hieman salmiakkia. Viiniä, rusinoita, luumua. Hyvin paksun tumma ja hedelmäinen. Hienoa olutta. 5/5 Eivät näköjään ole trappistit mitä sattuu yrittäjiä klubiinsa päästäneet.
--
Huvittavaa kyllä, Gregorius ei ollut edes paras eilen juomani olut, vaikka erinomainen olikin. Maistoin myös omasta hyllystä Ruotsista tuomaani Mikkeller George!:n konjakkitynnyrikypsytetyn version. En tehnyt tarkempia muistiinpanoja, koska halusin ihan vain nautiskella, mutta olipa melko täräyttävän hyvää kamaa. Sellainen top 10 - tason kokemus. Uskomattoman pehmeä ja paksu tuotos, täynnä muhkeaa paahtuneisuutta, puuta ja konjakin sävyjä. Ostan seuraavan kerran korillisen kun (jos) näen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.