Kuohu Valioluokka Pils
Panimo: Mallaskosken Panimo
Maa: Suomi
Tyyli: Pilsner
Alkoholia: 4,7%
EBU: 35
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Maltainen, saksalaistyyppinen pilsner.
Aloitetaanpa sellaisella disclaimerilla, että Mallaskosken jakelija Servaali toimitti tässä arvosteltavaa olutta muutaman tölkin ilmaisena näytekappaleena. Pysyttelen arviossa mahdollisimman neutraalina, mutta taustatiedoksi nyt kuitenkin, jos joku on asian suhteen puristi tai jotain.
Saatetekstissä mainittiin kyseessä olevan Suomen paras pils. Kuinkas muutenkaan, ei kai sitä kukaan vähempääkään markkinoinnissaan väitä. Suomen parhaan pilsin, tai no, yleisemmin vaalean lagerin, titteliä pitelee minun kirjoissani melkoisella kaulalla Stadin Lager, joten katsotaan mihin Mallaskoski kykenee. Katkeruutta on asialliset 35 IBUa ja humalointi on tehty Perle- ja Saphir-lajikkeilla, joista jälkimmäinen on itselleni uusi tuttavuus (siis ainakin tietoisesti maistettuna), mutta näkyisi olevan kehitetty perinteisen saksalaisen lagerhumalan Hallertaun korvikkeeksi. Aika oikeaoppisella saksalaismallin pilsner-linjalla siis noin taustojen puolesta.
Pahoittelut kuvan puutteesta, olosuhteet olivat nyt vastaan.
Kultainen lager, hyvä vaahto, joka hupenee nopeahkosti pieneksi, mutta senttinen kerros jää pinnalle loppuajaksi. Tuoksu on makeahko, mallas edellä, seassa pientä pippurisuutta. Hyvin saksalaismainen aromi kaiken kaikkiaan. Suutuntuma on pehmeä, vähän löysä. Maku noudattelee tuoksua ollen ensi sijassa maltainen ja helppo, suorastaan märzenmäinen, pippurisuutta ja lievä saksalaisille humaloille tyypillinen metallisuus taka-alalla. Humala puree oikeastaan vasta jälkimaussa kunnolla ja jättää ihan hyvän katkeron, mutta kokonaisvaikutelma on aika mallaskeskeinen.
Ei tämä nyt varsinaisesti huono lagerkaan ole, hyvin saksalaistyylinen ja siisti tuote. Jos tämä lähtee makrojen ja vaikka vihreän Laitilan Kukon kanssa kilpasille, niin pisteet selvästi kotiin. Itse vain haluan pilsini vähän pirteämpinä tsekkiläisinä. Joten 3/5.
----
Sivuhuomiona, kun tuli tuossa viikonloppuna maistettua, niin nämä Karhu Tuplahumalan lisäksi tulleet makrojen kevät/kesäuutuudet eli Sinebrychoffin "Koff Rock (Kotiteollisuus)" ja Olvin "Tuntematon Sotilas". En aio kunnioittaa näitä oikeilla arvioilla.
Ensimmäinen on ideaköyhä panimo, joka ratsastaa ideaköyhällä bändillä. Tölkin mukaan Kottarit olivat huomanneet suuren puutteen suomen oluissa, niistä kun kuulemma "puuttui rock-asenne". Bändi selvästi inspiroi Sinebrychoffia aitoon kotiteollisuus-suoritukseen: julkaistaan lisää samanlaista paskaa kuin ennenkin eri kansilla. Olut oli ehkä aavistuksen maltaisempi kuin perus-koff, mutta siinäpä se. 0/5
Toinen on tapoihinsa juuttunut panimo, joka ratsastaaa tapoihin juurtuneella suomalaisella isänmaallisuudella. Tölkissä ollut lillinki erosi Olvin kolmosesta ehkä nippa nappa väriltään. Tölkki ei kuulemma jätä kylmäksi designillaan. Vielä kun oluen suunnitteluun osallistuisi joku muukin kuin markkinointiosasto... 0/5
Oikeasti hei. Tiedän, ettei näitä tehdä olutharrastajien mieliksi, mutta jos nyt kesäksi pitää tuoda joku uusi ja jännä tuote markkinoille, niin olisihan siinä edes jonkinlaista ammattiylpeydellistä selkärankaa tuoda markkinoille aidosti uusi olut jos kerran uutuutena mainostaa ja itseään panimoksi kutsuu. Vaikka kaipa se on kiva kesähupi mökkilöillä arvailla, että onkohan tämä nyt eri makuista kuin peruskolmonen kun maksoikin enemmän. Siinä se loma vierähtää.
Panimo: Mallaskosken Panimo
Maa: Suomi
Tyyli: Pilsner
Alkoholia: 4,7%
EBU: 35
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Maltainen, saksalaistyyppinen pilsner.
Aloitetaanpa sellaisella disclaimerilla, että Mallaskosken jakelija Servaali toimitti tässä arvosteltavaa olutta muutaman tölkin ilmaisena näytekappaleena. Pysyttelen arviossa mahdollisimman neutraalina, mutta taustatiedoksi nyt kuitenkin, jos joku on asian suhteen puristi tai jotain.
Saatetekstissä mainittiin kyseessä olevan Suomen paras pils. Kuinkas muutenkaan, ei kai sitä kukaan vähempääkään markkinoinnissaan väitä. Suomen parhaan pilsin, tai no, yleisemmin vaalean lagerin, titteliä pitelee minun kirjoissani melkoisella kaulalla Stadin Lager, joten katsotaan mihin Mallaskoski kykenee. Katkeruutta on asialliset 35 IBUa ja humalointi on tehty Perle- ja Saphir-lajikkeilla, joista jälkimmäinen on itselleni uusi tuttavuus (siis ainakin tietoisesti maistettuna), mutta näkyisi olevan kehitetty perinteisen saksalaisen lagerhumalan Hallertaun korvikkeeksi. Aika oikeaoppisella saksalaismallin pilsner-linjalla siis noin taustojen puolesta.
Pahoittelut kuvan puutteesta, olosuhteet olivat nyt vastaan.
Kultainen lager, hyvä vaahto, joka hupenee nopeahkosti pieneksi, mutta senttinen kerros jää pinnalle loppuajaksi. Tuoksu on makeahko, mallas edellä, seassa pientä pippurisuutta. Hyvin saksalaismainen aromi kaiken kaikkiaan. Suutuntuma on pehmeä, vähän löysä. Maku noudattelee tuoksua ollen ensi sijassa maltainen ja helppo, suorastaan märzenmäinen, pippurisuutta ja lievä saksalaisille humaloille tyypillinen metallisuus taka-alalla. Humala puree oikeastaan vasta jälkimaussa kunnolla ja jättää ihan hyvän katkeron, mutta kokonaisvaikutelma on aika mallaskeskeinen.
Ei tämä nyt varsinaisesti huono lagerkaan ole, hyvin saksalaistyylinen ja siisti tuote. Jos tämä lähtee makrojen ja vaikka vihreän Laitilan Kukon kanssa kilpasille, niin pisteet selvästi kotiin. Itse vain haluan pilsini vähän pirteämpinä tsekkiläisinä. Joten 3/5.
----
Sivuhuomiona, kun tuli tuossa viikonloppuna maistettua, niin nämä Karhu Tuplahumalan lisäksi tulleet makrojen kevät/kesäuutuudet eli Sinebrychoffin "Koff Rock (Kotiteollisuus)" ja Olvin "Tuntematon Sotilas". En aio kunnioittaa näitä oikeilla arvioilla.
Ensimmäinen on ideaköyhä panimo, joka ratsastaa ideaköyhällä bändillä. Tölkin mukaan Kottarit olivat huomanneet suuren puutteen suomen oluissa, niistä kun kuulemma "puuttui rock-asenne". Bändi selvästi inspiroi Sinebrychoffia aitoon kotiteollisuus-suoritukseen: julkaistaan lisää samanlaista paskaa kuin ennenkin eri kansilla. Olut oli ehkä aavistuksen maltaisempi kuin perus-koff, mutta siinäpä se. 0/5
Toinen on tapoihinsa juuttunut panimo, joka ratsastaaa tapoihin juurtuneella suomalaisella isänmaallisuudella. Tölkissä ollut lillinki erosi Olvin kolmosesta ehkä nippa nappa väriltään. Tölkki ei kuulemma jätä kylmäksi designillaan. Vielä kun oluen suunnitteluun osallistuisi joku muukin kuin markkinointiosasto... 0/5
Oikeasti hei. Tiedän, ettei näitä tehdä olutharrastajien mieliksi, mutta jos nyt kesäksi pitää tuoda joku uusi ja jännä tuote markkinoille, niin olisihan siinä edes jonkinlaista ammattiylpeydellistä selkärankaa tuoda markkinoille aidosti uusi olut jos kerran uutuutena mainostaa ja itseään panimoksi kutsuu. Vaikka kaipa se on kiva kesähupi mökkilöillä arvailla, että onkohan tämä nyt eri makuista kuin peruskolmonen kun maksoikin enemmän. Siinä se loma vierähtää.
Itse koin ostajan katumusta sen jälkeen kun olin juonut Karhun Tuplahumalan. Satuin olemaan kävelyllä ja taskussa sattui olemaan viisi euroa. Wanha mestari mainosti että Tuplahumala olisi nyt heillä saatavilla joten menin maistamaan pullollisen. Pettymyksekseni olut oli vetistä kuraa, ja mahdollisesti vielä enemmän mautonta kuin tavallinen karhu. Hieno idea, kehno toteutus. Jos tästä tuotteesta tulee Alko versio, se saattaa jopa maistua jollekkin.
VastaaPoista