Haymaker
Panimo: Hook Norton Brewery
Maa: Englanti
Tyyli: Bitter (ESB)
Alkoholia: 5%
Kantavierre: 12,4° Plato
Väri: 24,7 EBC
Katkeruus: 33,5 IBU
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Maltainen, hedelmäinen bitter vähän kehnolla humaloinnilla.
Hook Norton on vanhahko (1849 perustettu) englantilainen alepanimo Oxfordshirestä, jonka olusia on Suomen kaupoissa näkynyt ainakin Old Hooky, Hooky Gold ja joskus vuosia sitten muistaakseni myös 303AD. Monista muista poiketen itsenäinen perheyritys, jota ei kansainväliset juomajätit ole alistaneet alleen. Panimon viktoriaaninen panimorakennus on muuten nätti kuin sika pienenä.
Alkoon oli tullut kuun alkupuolella uutuutena Hook Nortonin Haymaker bitter. Etiketissä nimen mukaisesti sedät kuskailevat kuormallista heinää, mutta epäilisin ettei sanaleikki villiin "heiluu kuin heinämies"-haymaker-nyrkiniskuun (mikähän kaarilyönti se nyt sitten suomeksi onkaan) ole sattumaa.
Heinämies on kaunis kirkas kuparinen olut, jolle muodostuu isokuplainen mutta jäykkä vaahto, joka kestää hetken. Lasiin jää runsas seitti. Tuoksu ei oikein vakuuta, ensimmäiseksi nenään sattuu kehnon lagerin kaltaista "bulkkikäryä", sellaista metallin ja pahvin sekoitusta. Liekö jotenkin hapettunut tämä pullo? Sen läpi tulee toffeeta ja pippurista humalaa.
Suutuntuma on loistava, erittäin pehmeän täyteläinen ja tukee alkumaussa tulevaa karamellitoffeeta hyvin luontevasti. Takaa löytyy omenaa ja pientä metallisuutta. Katkerointi on mieto ja tasapaino on miellyttävä, mutta humalointi muuten ei ole erityisen onnistunut, jotenkin tunkkaisen yksitoikkoinen. Yhdistettynä pahviseen aromiin, en ollut alkuun erityisen ihastunut ja olin antamassa kahta pistettä.
Tuopin loppua kohti makuun löytyy kuitenkin uusi ulottuvuus ja hieman latistuttuaan ja lämmettyään maku alkaa hedelmäistyä huomattavasti pirteäksi makeaksi limeksi, melkein sprite-limsamaiseksi mauksi, joskin toki reilun maltaiseksi samalla. Suorastaan yksilöllinen vinkeys tuli tästä kehityksestä Haymakeriin ja suostun nostamaan pisteet kolmeen. Ottaisin kuitenkin mielummin samasta hyllystä Fuller'sin.
---
PS: Kesäkuu on ollut Tuopillisessa melko hiljaista aikaa, mutta Heinäkuussa alkaa Olutkesä -13, niin että heikompia hirvittää. Luvassa ainakin melko loistavan oloisten lambicien ja parin muunkin herkun arvioita, jonkinlainen matkaraportti tai kaksi Münchenista ja vielä kaupan päälle Suuret Oluet Pienet Panimot -festari.
PPS: Erinomaista juhannusta kaikille!
Panimo: Hook Norton Brewery
Maa: Englanti
Tyyli: Bitter (ESB)
Alkoholia: 5%
Kantavierre: 12,4° Plato
Väri: 24,7 EBC
Katkeruus: 33,5 IBU
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Maltainen, hedelmäinen bitter vähän kehnolla humaloinnilla.
Hook Norton on vanhahko (1849 perustettu) englantilainen alepanimo Oxfordshirestä, jonka olusia on Suomen kaupoissa näkynyt ainakin Old Hooky, Hooky Gold ja joskus vuosia sitten muistaakseni myös 303AD. Monista muista poiketen itsenäinen perheyritys, jota ei kansainväliset juomajätit ole alistaneet alleen. Panimon viktoriaaninen panimorakennus on muuten nätti kuin sika pienenä.
Alkoon oli tullut kuun alkupuolella uutuutena Hook Nortonin Haymaker bitter. Etiketissä nimen mukaisesti sedät kuskailevat kuormallista heinää, mutta epäilisin ettei sanaleikki villiin "heiluu kuin heinämies"-haymaker-nyrkiniskuun (mikähän kaarilyönti se nyt sitten suomeksi onkaan) ole sattumaa.
Heinämies on kaunis kirkas kuparinen olut, jolle muodostuu isokuplainen mutta jäykkä vaahto, joka kestää hetken. Lasiin jää runsas seitti. Tuoksu ei oikein vakuuta, ensimmäiseksi nenään sattuu kehnon lagerin kaltaista "bulkkikäryä", sellaista metallin ja pahvin sekoitusta. Liekö jotenkin hapettunut tämä pullo? Sen läpi tulee toffeeta ja pippurista humalaa.
Suutuntuma on loistava, erittäin pehmeän täyteläinen ja tukee alkumaussa tulevaa karamellitoffeeta hyvin luontevasti. Takaa löytyy omenaa ja pientä metallisuutta. Katkerointi on mieto ja tasapaino on miellyttävä, mutta humalointi muuten ei ole erityisen onnistunut, jotenkin tunkkaisen yksitoikkoinen. Yhdistettynä pahviseen aromiin, en ollut alkuun erityisen ihastunut ja olin antamassa kahta pistettä.
Tuopin loppua kohti makuun löytyy kuitenkin uusi ulottuvuus ja hieman latistuttuaan ja lämmettyään maku alkaa hedelmäistyä huomattavasti pirteäksi makeaksi limeksi, melkein sprite-limsamaiseksi mauksi, joskin toki reilun maltaiseksi samalla. Suorastaan yksilöllinen vinkeys tuli tästä kehityksestä Haymakeriin ja suostun nostamaan pisteet kolmeen. Ottaisin kuitenkin mielummin samasta hyllystä Fuller'sin.
---
PS: Kesäkuu on ollut Tuopillisessa melko hiljaista aikaa, mutta Heinäkuussa alkaa Olutkesä -13, niin että heikompia hirvittää. Luvassa ainakin melko loistavan oloisten lambicien ja parin muunkin herkun arvioita, jonkinlainen matkaraportti tai kaksi Münchenista ja vielä kaupan päälle Suuret Oluet Pienet Panimot -festari.
PPS: Erinomaista juhannusta kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.