Korjaamon Olutmarkkinat

Muutama päivä takaperin matkustin töihin poikkeuksellisesti päärautatieaseman kautta. Aseman seinällä roikkui julmetun kokoinen mainos, jossa seisoi tämän viikonlopun päivämäärät ja teksti "Korjaamon Olutmarkkinat". Hieman hämmennyin, kun en ollut kuullut koko tapahtumasta ja muka pidän itseni ajan tasalla näistä hommista. Olutoppaan foorumilla asiasta oli kolmen viestin ketju, jossa kukaan ei tuntunut tietävän yhtään mitään enempää.

Tapahtuman omilta sivuilta irtosi perustiedot: Oluttapahtuma, jossa musiikkia ja ruoka-olut-tastingejä, panimoista paikalla Hartwall, Stallhagen, Teerenpeli, Saimaan Juomatehdas ja Suomenlinnan Panimo sekä maahantuoja Heino Juomat. Sinällään vaikutti ihan hyvältä, joten päätin tarkastaa paikan vaikka mainoksista huokuikin vahva hipsteriys.

Ensivaikutelma oli suoraan sanoen melko negatiivinen. Sisäänpääsy maksoi kympin ja siihen kuului tasan sisäänpääsy, eikä mitään muuta. Sivuilla sanottiin, että olutta saa maisteluannoksina, mutta en kyllä itse bongannut liiemmin sitä mahdollisuutta. Jälkikäteen miettien en ole edes varma oliko paikalla yhtään hanaa. Kai niitä on ollut, mutta ei niissä sitten ainakaan mitään kovin mielenkiintoista ollut tarjolla. Muuten maistelua varten piti ottaa kokonaisia pulloja, joiden hinnat olivat kymmeneen euroon asti. Koska olin yksin liikkeellä, luovuin laajemmasta maisteluajatuksesta heti kättelyssä.

En ollut vakuuttunut. Lavalla soitti bändi vähän turhan lujaa pienen sisäpihan tarpeiksi, eivätkä panimoiden valikoimat kaapeissa erityisemmin vakuuttaneet. En nähnyt missään listaa oluista, mutta kaappeja tiiraillessa tuntui, että Suomenlinnan panimoa lukuunottamatta jokainen panimo oli tuonut paikalle lähinnä muutaman perusoluensa. Heinolta hyllyissä oli Fuller'sia, La Trappea ja jotain muita belgejä.

Otin Stallhagenin US Red Alen ja istuin alas tarkkaamaan tilannetta. Ahvenanmaalaisten olivat tehneet ihan toimivan amber alen, keli oli kuin morsian ja terassina Korjaamon sisäpiha on ehkä Helsingin miellyttävin, joten käänsin nipottamisviisaria vähän pienemmälle ja nautin päivästä.

Bändi lopetti ja lavalla kerrottiin sivummalla alkavan ohjattuja maisteluja, joissa oli vielä tilaa. Hetken mielijohteesta lyöttäydyin mukaan. Järjestetyt tastingit olivat ilmeisesti eri aikaan eri panimoilta, satuin itse ensimmäiseen eli Saimaan Juomatehtaan ja Teerenpelin vetämään juttuun. Kahdeksaa euroa vastaan sai maistaa kuusi olutta, jotka oli paritettu erinäisten naposteltavien kanssa (juustoa, kinkkua, oliiveja, jne.). Oluita sai runsaahkon lasin ja tasting olikin ainoa osa-alue missä koin pääseväni halvalla.

Tastingin oluissa ei itselleni ollut sinällään mitään uutta, mutta vähemmän harrastamani ruokaparitus kieltämättä avasi monia kuvioita. Esimerkiksi Tumma Marsalkka ei mielestäni ole mikään kovin kummoinen dunkel, mutta pienen ruissnäksin kanssa maltaisuus korostui todella hyvin ja nosti oluen ihan eri tasolle. Samoin ilmakuivatun kinkun ja pilsin nerokkuus kirkastui huomattavasti kun sai verrattua samaa kinkkua erilaisen oluen kanssa, joka ei toiminut lainkaan niin hyvin. Silti paras kulinaristinen löytö oli paahdetun maltaan syöminen yhdessä sen samaisen kinkun kanssa. Se on mielestäni luultavasti paras vain sen takia, että keksin sen ihan itse Teerenpelin panimomestarin esitellessä maltaita. Omat vitsit kun ovat aina niitä hulvattomimpia.

Maistelusta palasin pöytään huomattavasti paremmalla mielellä ja kävin tiskiltä Fuller'sin Black Cab Stoutin seuraksi. Rokkibändi oli vaihtunut loistavaan bluegrass-porukkaan, jota oli ilo seurata. Aurinko paistoi, sisäpihan terassialue oli edelleen loistava ja vehreä, eikä nyt niin jaksanut ahdistua mistään. Hipsteritkin pysyivät poissa lyömäetäisyydeltä.

Kiva pikku tapahtuma lopulta. Olutfriikeille ei mikään hirveän mielenkiintoinen sisällöltään, mutta ns. tavalliselle kansalle varmasti hyvinkin sopiva tutustuminen oluisiin. Sisäänpääsymaksu oli kyllä vähän turhan oloinen keksintö ja mielellään näkisi seuraavalla kerralla enemmän hanatuotteita ja maisteluannoksia kokonaisten pullojen sijaan. Tasting oli erinomainen, joskin (ymmärrettävästi toisaalta) oluiltaan melko kesy.