Robinsons Iron Maiden Trooper

Trooper
Panimo: Robinsons
Maa: Englanti

Tyyli: Bitter
Alkoholia: 4,7%

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Laadukas, melko perinteinen englantilainen bitter.

Minulla on pitkä historia Iron Maidenin kanssa. Kuuntelin bändiä ensimmäisen kerran muistaakseni noin seitsemänvuotiaana. Mies kiljui, kitarat vinkui ja rummut paukkuivat. En tajunnut mitään, mutta perhetuttujen pojan Killers-kiertueelta hommaamassa liinassa oli hassun näköinen ukkeli kirveen kanssa, joten päättelin bändin olevan varmasti jollain tavalla merkittävä. Sain liinan kotiin ja joskus kuusi vuotta myöhemmin vastaanottavammassa iässä tykästyin orkesteriin sitten enemmänkin. Viimeiseen kymmeneen vuoteen (Dance of Death levyn jälkeen) ei sitten olekaan innostanut ihan niin paljon. Uusissa levyissä tuntuu parasta olevan kansitaide ja livenä veivataan kyllästymiseen asti kuluneimpia hittejä, kun keski-ikäistynyt yleisö valuu paikalle nostalgioimaan keskaripöhnässä sitä kolmea vuotta nuoruudesta kun tuli kuunneltua heviä.

Siksi olikin kiva olla pitkästä aikaa oikeasti innostunut jostakin Maideniin liittyvästä kun Robinsonin panimo Bruce Dickinsonin johdolla ilmoitti panevansa Trooper-oluen. Bruce vaikutti aidosti innostuneelta asiasta ja mainosti olevansa perinteisen brittiläisen oluen ystävä. Bruce, my man, niinhän minäkin olen! Kuulosti hyvältä. Panimoksi oli päätynyt Robinsons, Stockportista Manchesterin lähistöltä. Panimolta on aiemmin ollut Suomessa ainakin ihan kelvollinen Old Tom -old ale. Tämä ei siis vaikuttanut miltään turhalta "laitetaan-bändin-logo-paskaan-lageriin"-julkistukselta. *kröhömmotörheadkröhöm* Olen aina olutmaailmassa lämmennyt eniten brittien suuntaan muutenkin, joten odotukset olivat verrattain korkealla, vaikka en mitään ennennäkemätöntä toki odottanutkaan.

Alkoholiprosentti on vetäisty, ei välttämättä aivan sattumalta, 4,7 prosenttiin. Ikään kuin olisi epäilty juomalle löytyvän markkinoita myös täältä Euroopan iron maiden-hulluimmasta maasta ja haluttu se maitokauppojen hyllyille... Muuten speksit näyttivät peribrittiläiseltä bitteriltä, johon on lisätty hieman Cascade-humalaa ameriikoista tuomaan lisävinkeyttä.

Aiemmin huhuiltiin heinäkuisesta maahannoususta, mutta rautaneidon sotilaat rantautuivatkin Suomeen etuajassa ja ovat ainakin K-kaupoissa jo hyllyillä. Ostin omani Herttoniemenrannan pienenpienestä K-marketista, joten isommistakin luulisi tätä löytyvän. Hintakartellin toinen osakas S-ryhmä seurannee hitaan valikoimanmuutoksensa kanssa myöhemmin perästä. Pikkukaupan hylly oli juomasta kaluttu jo miltei tyhjäksi ja uskallan näin ennustaa Trooperille parempaa menestystä kuin esikuvilleen Krimin sodassa. Ainakin näin ensi-gimmick-huumaan.

Kaunis, meripihkan värinen, hieman punertava olut pullosta lasiin hyökkäsi. Cascade tulee tuoksussa esiin sitruksisuudellaan ensimmäisenä. Hunajaista mallasta, toffeeta sitruksen taustalla. Miellyttävän pehmeä keskipaksu runko. Maku muistuttaa alkuun hieman Fuller'sin ESB:tä (sitruksella) mikä ei ole koskaan huono asia. Maltainen, täyteläinen, hieman karamellitoffeinen ensimaku, jota Cascaden mieto sitrusvivahde tukee aika hyvin. Loppua kohti nousee voimakkuudeltaan ihan mukava ja pirteä, mutta hyvin suora ja yksitotinen katkerointi, joka jyrää hieman ensivaikutelman monipuolisuutta. Katkero jää pyörimään suuhun miellyttävän pitkäksi aikaa.

Olut oli oikeastaan juuri sellainen kuin odotinkin. Tasokas perienglantilainen bitter. Hieman jenkkihumala siellä esiintyi myös, edukseen. Annan 3,5 pistettä ja puoli pistettä lisää Eddiestä etiketissä. 4/5

Odotan seuraavaksi Prowleria, The Clairvoyantia ja tietenkin Ancient Marineria (meriveteen tehty laudanumilla maustettu tripla-IPA?)