Panimo: Cantillon
Maa: Belgia
Tyyli: Lambic - Unblended
Alkoholia: 5%
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Hyvin happamuusvoittoinen ja viinimäinen kuiva lambic.
Suosittelen: Viinin tilalle?
Lambic-panimoista kaupunkilaisin on Cantillon, joka sijaitsee gueuzemuseoineen keskellä Brysseliä. Panimo on toiminut vuodesta 1900 ja on, kuten olen tässä jo useamman kerran viime viikkoina maininnut, mielestäni gueuzeltaan ehkä Belgian ja siten maailman paras. Tätä nykyä panimo myöskin käyttää puhtaasti luomuaineksia. Tavallisempien lambicien lisäksi Cantillon pullottaa myös harvinaisempana esiintymänä kolmevuotista lambicia sekoittamattomana ja myy sitä nimellä Grand Cru Bruocsella (joskus nimessä näkyy olevan panimon perustamisvuosi 1900, mutta omassa pullossani ei sitä ainakaan lukenut). Vuosikerran vuosi tulee panovuodesta, ei pullotusvuodesta. Siksi siis omani on uusinta saatavilla olevaa, vaikka vuosi onkin 2009.
Koska kyseessä on jo kolme vuotta tynnyreissä seisonut olut, joka on sellaisenaan pullotettu, on kyseessä harvinaisen hartaasti kypsyvä otus. Takaetiketissä mainitaan, että olut on parhaimmillaan 20 vuoden sisällä pullotuksesta. En nyt millään löydä tietoa asiasta varmistaakseni, mutta aiemmin olin lukevinani jostain, että vuosittain valmistetaan yksi erä, joka jää alle tuhannen litran. Mitään numerointia ei pullossa sentään ole, mutta pullotuspäivä löytyy viime vuoden lokakuulta.
Tumman kultainen, kirkas, täysin hiilihapoton. Tuoksu on suhteellisen mieto. Terävää hedelmää, hapanta lievää pissaisuutta, valkoviiniä, ei juuri muuta. Suutuntuma on melko viinimäinen. Täysin hiilihapoton ja pehmeä, vetinenkin.
Maku on pehmeän hedelmäinen omenaviini alkuun, mutta kasvaa nopeasti hiivaiseksi ja kuivaksi happamuudeksi. Pieni pissainen ja hikinen sivumaku. Kun sanon "happamuus" tarkoitan sellaista voimakasta happamuutta, joka maistuu kitalaessa vielä nyt kirjoittessakin, kolme varttia juomisen jälkeen parista vesilasista ja salmiakkikaramellista huolimatta. Puolentoista viinilasillisen jälkeen suu on kuiva kuin hiekkapaperi. Hirveästi monipuolisuutta ei yllätyksekseni Bruocsellasta löytynyt, mutta sinällään ihan toimiva juoma varmasti esim. ruuan kanssa siinä missä yksinkertainen kuiva valkkarikin.
Kokonaisuutena vähän pettymys. Hyvin viinimäinen, ehkä valkoviinimäisin koskaan juomani olut. Kyllä tätä viinilasillisen illanvietoksi tai ruuan kanssa siemailisi, mutta tuskin pysähtyisin erityisemmin juomaani ihmettelemään. Kypsyttämällä ehkä paranisi, mutta näin "nuorena" en erityisemmin lämmennyt. Siksi, vaikka taidolla tehtyä tavaraa onkin, annan tylysti 3/5.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.