De Cam Oude Geuze & Oude Lambiek

Panimo: De Cam
Maa: Belgia

De Cam on nuori 1997 perustettu lambic-panimo. Tai sekoittamo. Miten sen nyt ottaa. De Cam saa vierteensä Lindemansilta, Girardinilta ja Boonilta, mutta käyttää, ikäännyttää, sekoittaa, maustaa ja pullottaa ne itse. Ikäännytys tapahtuu vanhoissa Pilsner Urquell -tynnyreissä.

Poikkeuksena monesta muusta lambicin valmistajasta, De Cam pullottaa kaupalliseen myyntiin myös sekoittamatonta "raakaa" vanhaa (3v.) lambicia. Yleensä sekoittamatonta on tarjolla vain panimoiden huudeilla tai erikoistilanteissa, joten kun mahdollisuus oli, tartuin tietenkin siihen heti. Sekoittamattoman lisäksi saapui panimon Oude Geuze, joten päätin maistella ne enemmän tai vähemmän rinnakkain.

Pahoittelut tärähtäneestä kuvaajasta

Oude Gueuze
Tyyli: Lambic - Gueuze
Alkoholia: 6%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Erinomainen voimakas ja pirteä gueuze.

Pullotuspäivä Tammikuu -09.

Tumman kultainen, hieman samea. Runsas valkoinen pienikuplainen vaahtopää. Tuoksu on hyvin terävä, paljon omenaa, ruokalusikallinen hevostallia, hieman kirsikkaa, hieman hikeä. Suutuntuma ohut, raikas, kuiva, hieman Orvalin kaltainen.

Maku on virheetöntä gueuzea. Voimakkaan hapan, omenahedelmäinen, sitrusta, ufokarkkia. Raikas, voimakas, hyvin kuivan siiderin tai erittäin omenahedelmäisen shamppanjan kaltainen, johon lambicin vinkeän hapan dunkkis tuo oman luonteensa.

Ei siitä sen enempää. Loistava lambic. Meni Cantillonin ja 3 Fonteinen Ouden seuraan lempilambicikseni 5/5

Oude Lambiek
Tyyli: Lambic - Sekoittamaton
Alkoholia: 5%

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Hiilihapoton, voimakkaan hedelmäinen hapanolut tylyhköllä hikiaromi-juonteella.

No niin. Ensimmäinen sekoittamaton lambicini. Tätä olen odotellut.

Pullotuspäivä on sama kuin gueuzellakin, eli Tammikuu -09. Hyvän aikaa on tämä pullossakin saanut jo istua. Takaetiketin hollannista ymmärrän saksan ja englannin kautta juuri sen verran, että kymmenen vuoteen asti olisi kuitenkin varaa istutella (gueuzea 20v).

Kultainen, kirkas, ei lainkaan vaahtoa. Olut on käytännössä täysin hiilihapoton, koska kolme vuotta tynnyrissä seistyään sokerit on viimeisen päälle käytetty, eikä pullossa hirveämmin hiilihappoja enää muodostu. Kun hiilihappoa ei ole tuomassa tuoksua lasista nenään, tuoksu tuntuu paljon miedommalta.

Mikä onkin ihan hyvä, sillä tuoksussa hyökkää ensimmäisenä päälle tyly sukkahiki. Siinä määrin tyly, ettei se kutsu heti maistamaan. Lisäksi... märkiä heinäpaaleja? Jotain sellaista. Muuten tuoksu on samankaltainen kuin gueuzessa, mutta tylpempi, tunkkaisempi, vähemmän pirteä.

Suu on pehmeä, öljyinen, kuiva.

Sukkahiki ja roskikseen jätetty hedelmä hyökkäävät myös maistissa ensin. Onneksi pehmeä happaman makea ja erinomainen hedelmäisyys tulee niin pian ja niin voimallisena perässä, että alkuvaikutelma katoaa muutaman siemauksen jälkeen. Muuten olisi ollut hankala pala juotavaksi.

Hieman useamman siemauksen jälkeen homma alkaa polkemaan kuin Pajottenlandin kusti. Raikas omenainen ja vehnämaltainen hedelmäisyys pitkään suussa elävällä pehmeällä happamuudella. Hyvää kesäjuomaa. Jos gueuzet ovat usein kuivan siiderin kaltaisia, tämä muistuttaa enemmänkin ns. real cideria hiilihapottomuutensa ja hedelmäisen happamuutensa kanssa. Tosin monen real ciderin makeudesta ei ole hajuakaan, tämä on kuivaa ja hapanta kuin vanhan piian värkit.

Happamuus, vaikkakin selkeästi olemassa, on silti paljon gueuzea pehmeämpi, josta olen vähän yllättynyt. Lisäksi noremman lambicin poissaolo, pitkä kypsytys ja hiilihappottomuus tekevät tästä itse asiassa paljon vähemmän hyökkäävän juoman ja siinä mielessä olen jopa hieman pettynyt. Geuze kun oli parempaa.

Ei ollut kuitenkaan hirveän helppo lähestyttävä. Amerikkalaiset tykkäävät kuvailla tässä(kin) esiintyvää aromia nimellä "funky", joka on hirveän seksikäs tapa sanoa, että tuoksu on etenkin ensivaikutelmaltaan modernia suomen kieltä käyttäen "vitun hirvee". Voin kuvitella, että siitä syystä monella jää Oude Lambiekin ensimmäinen maistiainen viimeiseksi. Tuoksun ja hiilihapottomuutensa kanssa tämä vaikuttaa suorastaan esimerkiltä siitä, millaista on pilalle mennyt olut.

Mutta niin kuin voimakas homejuusto, joka vaikuttaa esimerkiltä pilalle menneestä juustosta ja haisee varpaanväleille ja kuolemalle ensikokemuksella, tämäkin on lopulta herkullista. Sinällään huvittavaa, että gueuze-versio on hyökkäävän pistävän happamuutensa kanssa itse asiassa varmasti hankalampi kokemattomalle suulle, mutta kun tiesi suurin piirtein mitä odottaa gueuzelta, tämä vanhus vanhuksen tuoksuineen oli pitkästä aikaa suorastaan haastava. Ja sitten, niin kuin niin kovin monesta oluesta, haastavasta  alusta kuoriutui erinomaista juomaa.

Pidän gueuzesta kuitenkin enemmän ja ymmärrän hyvin miksi sekoituksia on tarpeen tehdä, etenkin jos vähemmän miellyttävät aromit sattuvat toisena vuonna tulemaan vähän liiallisiksi. Siksi "vain" 4/5.