Des Rocs Grand Cru

Erinomaisen lupaava olutlasti Tanskasta saapui hyppysiini eilen, suurkiitos vain kuriirittarelle. Lista Ølbutikkenin valikoimasta meinasi kasvaa kaikin puolin kohtuuttomaksi, joten pikaisesti päätin rajata valintani lähinnä mielestäni erikoisempiin belgeihin. Tunnollisempi harrastaja olisi ostanut kaikkea useamman ja laittanut ainakin osan tällaisista harvinaisen hyvin kypsyvistä oluista vuosiksi kellariin. Koska kuitenkin asun paikassa, jossa elämä on nopeaa ja lyhyttä, eikä kovin kellaroitua, synkkä kohtaloni on ikäännyttämisen sijaan brutaalisti juoda nämä huippurankatut oluet pois kuleksimasta*.

Des Rocs Grand Cru
Panimo: Brasserie Des Rocs
Maa: Belgia

Tyyli: Belgian Strong Ale
Alkoholia: 9,5%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Erinomainen moniulotteinen hedelmäinen belgi.

Ensimmäiseksi valikoin erästä testiin Brasserie des Rocsin Grand Crun. Panimo on suht tuore, perustettu 1979 ja edes mikropanimoksi luettavaan tuotantoon kasvanut vasta 80-luvun lopulla. Nimi on ilmeisesti tätä nykyä pelkästään "Brasserie des Rocs" vaikka aiemmin on käytetty luostariin viittaavaa nimeä "Brasserie de l'Abbaye des Rocs". Luostariin viittaaminen perustuu siihen, että panimon lähellä on vuosisatoja vanhat luostarin rauniot. Webbisivujen historiikki loppuu vuoteen 1996, jolloin sivuja on ulkonäöstä päätellen myös viimeksi päivitetty...

Panimo tuottaa perinteisiä belgityylejä blondea ja brunea ja ilmeisesti hieman erikoisempaa (tummaa) versiota tripelistä. Itselleni sattui ostoskoriin tämä 9,5% grand cru.

Olut on tumman punaruskea ja sille muodostuu hienojakoinen pieni vaahto. Hiivan määrä hieman yllätti. Vuorokauden seisottaminen ei riittänyt rauhoittamaan sakkaa pohjalle ja kaataessa valui lasiin melkoisesti sattumia. Hätäilemällähän ei tunnetusti tule kuin kusipäisiä lapsia, mutta onneksi tämä intoilu ei maussa ainakaan erityisen negatiivisesti tuntunut.

Tuoksu on voimakkaan hedelmäinen ja rusinainen, makean mallassiirappinen, joukossa mausteisuutta, aavistus mätää hedelmää ja kynsilakanpoistoainetta. Niille, jotka tuon jalon juoman tuntevat: Hieman Gambinainen aromi.

Suutuntuma on melko ohut vahvuisekseen ja poreileva. Maku on ensihyökkäyksellä hyvin jälkiruokaviinimäisen makea ja kirsikkainen, mutta suun tottuessa lievästi kirpeä makeus asettuu taustemmalle ja muu alkoholinen hedelmäisyys pääsee paremmin esiin. Makeaa konjakkia, mausteita. Karvaan mausteinen jälkimaku säilyy pitkään ja nostaa aavistuksen yrttisestä humaloinnista.

Hieno, monitahoinen ja syvä belgi. 5/5

Tämä sopisi varmasti hyvin jonkun ruuan kanssa, mutta osaan lähinnä sanoa, että jääkaapissani olleen voimakkaan cheddarin kanssa ei toimi tasan lainkaan.

*Enkä missään nimessä tiedä, että vahvempia oluita voi säilöä huoneenlämmössäkin. Älkää tulko nyt faktoinenne pilaamaan minun tekosyitäni.