En aiemmin Mikkellerin Spontankoppin arviossa juuri pohjustanut lambicista mitään, joten nyt on hyvä tekosyy tehdä niin.
Lambic, tuo oluista kieroin*, tehdään Oikean Opin mukaan Sennen laaksossa Belgian Pajottenlandissa (ja Brysselissä) sillä kuulemma ainoastaan siellä on oikeanlaiset pöpöt. Muinaiskantaisella tekniikalla (vehnäolut)ainekset pistetään avoimeen laariin ja annetaan ilmassa, laarissa ja muualla ympäristössä pörisevien villihiivojen ja bakteerien käydä kimppuun. Tuloksena ainutlaatuisen vinkeä yhdistelmä happamuutta ja kirpeyttä ja muita adjektiiveja, jotka sopivat yleensä paremmin siideriin tai valkoviiniin. Mokomat vielä käyttävät humalatkin puhtaasti säilöntäaineena sellaisessa muodossa, ettei niistä irtoa aromeja eikä juuri katkeruuttakaan. Käynyttä tuotetta kypsytellään sitten vielä vuosikaudet tynnyrissä ja kun nuorta (1v) ja vanhaa (2-3v) lambicia sekoitellaan sopivasti ja laitetaan pulloon jälkikäymään, saadaan aikaiseksi gueuze ("gööse", afaik). Shampanjan tapaan siis. Hedelmillä/sokerilla maustetut lambicit ovat sitten ihan oma juttunsa, johon en ole oikein koskaan lämmennyt.
Gueuze voi myös vasta-alkajalle olla vähän helevetin jyrkkä kynnys lähteä astumaan. Olutharrastuksen alkuaikoina luin lambiceista ja kiinnostuin hurjasti gueuzesta. Ensimmäisen metsästämisessä meni silloisissa Jyväskylän valikoimissa hyvä tovi, kunnes joskus Helsingin reissulla (Arkadian?) Alkosta sattui löytymään Timmermansin Gueuzea, sopivasti ehkä huonointa kaikista gueuzeista. Tottumaton makuaisti ei oikein kyennyt koettelemukseen noin vain ja jouduin kaatamaan puolet pois. Vuosia myöhemmin uskaltauduin Kaislassa haastamaan itseni uudelleen tilaamalla Cantillonin Gueuzen, joka potki myös vastaan, mutta kurilla siemailin lasin puoliväliin kunnes homma alkoi aueta. Join pikku pulloa lähes tunnin, mutta lasin loppuun päästyäni olin myyty.
Mahtava tyyli siis, mutta luultavasti harvalle rakkautta ensisiemauksella. Cantillonia saa myös Alkosta nykyään, jos haluaa koetella rajojaan ja ihmetellä miten oluesta edes saa sellaista.
Sittemmin olen maistellut lukuisempia. En oikein osaa päättää onko suosikkini edelleen tuo Cantillonin "perusgueuze" vai 3 Fonteinen Oude Gueuze. Joka tapauksessa kolmeen Pajottelandin valmistajista (tai niistä mitä tiedän, tämä lambic-skene tuntuu olevan ihan oma salatieteensä välillä) en ole tutustunut minkään gueuzen merkeissä: De Trocheen, De Camiin ja Girardiniin. De Troche jää vielä kokonaan mysteeriksi, De Camia ja Girardinia on nyt kaapissa.
Gueuze
Panimo: Girardin
Maa: Belgia
Tyyli: Gueuze Lambic
Alkoholia: 5%
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Ihan hyvä, mutta vähän turhan kliininen ja tössähtävä gueuze.
Menen mielelläni kesystä vahvempaan ja kaapissa tällä hetkellä seisovista lambiceista kesyimmältä aloituspisteeltä vaikutti Girardinin "White Label" Gueuze. Girardin on 1882 Girardinin suvun omistukseen siirtynyt lambic-panimo ja ilmeisesti yksi suurimpia (ellei suurin) Sennen laakson lambic-panimoista. Jos pullossa on jonkinlainen pullotusaikamerkintä, ei se ainakaan minun silmilläni löydy.
Valkoinen etiketti kertoo suodatuksesta. Suodattamaton "black label" versio on internetin joukkomielen mielestä ilmeisesti parempaa, mutta tätä nyt oli tarjolla. Noh. Menköön.
Ulkomuoto on tumman oranssi, mukavalla vaahdolla. Pullosta huokuu heti korkin vedettyä ilmoille tuttua gueuzen kirpeyttä. Kirpeän omenainen ja hedelmäinen päätuoksu, johon sekoittuu hikeä, lievää hiivaisuutta, aivan aavistus lennokkiliimaa, jonka tuomitsisin kyllä jo virhetuoksuksi, mutta se hävisi niin nopeasti, etten ota tarkempaa kantaa. Suutuntuma on pistävän hapan ja pirtsakka.
Maku on perinteistä pisteliästä hapanta siiderimäistä hedelmäisyyttä, ylikypsiä omenoita, tallinmakua. Maku on oikeastaan aika puhdas. Simppeli ja suora. Ei mitenkään huono sinällään, jälkimaku on vain kovin lyhyt ja jotenkin olut tössähtää kesken joka siemauksella. Ehkä se suodattamattomuus olisi korjannut tämän vaivan.
Ihan kiva, mutta 3/5.
*Gose on mahdollisesti kierompi. En tiedä, kun en ole päässyt maistamaan. Lambic on kuitenkin aika pirun kiero ja minä savolaisena nämä kierouden tasot kyllä tiedän.
Lambic, tuo oluista kieroin*, tehdään Oikean Opin mukaan Sennen laaksossa Belgian Pajottenlandissa (ja Brysselissä) sillä kuulemma ainoastaan siellä on oikeanlaiset pöpöt. Muinaiskantaisella tekniikalla (vehnäolut)ainekset pistetään avoimeen laariin ja annetaan ilmassa, laarissa ja muualla ympäristössä pörisevien villihiivojen ja bakteerien käydä kimppuun. Tuloksena ainutlaatuisen vinkeä yhdistelmä happamuutta ja kirpeyttä ja muita adjektiiveja, jotka sopivat yleensä paremmin siideriin tai valkoviiniin. Mokomat vielä käyttävät humalatkin puhtaasti säilöntäaineena sellaisessa muodossa, ettei niistä irtoa aromeja eikä juuri katkeruuttakaan. Käynyttä tuotetta kypsytellään sitten vielä vuosikaudet tynnyrissä ja kun nuorta (1v) ja vanhaa (2-3v) lambicia sekoitellaan sopivasti ja laitetaan pulloon jälkikäymään, saadaan aikaiseksi gueuze ("gööse", afaik). Shampanjan tapaan siis. Hedelmillä/sokerilla maustetut lambicit ovat sitten ihan oma juttunsa, johon en ole oikein koskaan lämmennyt.
Gueuze voi myös vasta-alkajalle olla vähän helevetin jyrkkä kynnys lähteä astumaan. Olutharrastuksen alkuaikoina luin lambiceista ja kiinnostuin hurjasti gueuzesta. Ensimmäisen metsästämisessä meni silloisissa Jyväskylän valikoimissa hyvä tovi, kunnes joskus Helsingin reissulla (Arkadian?) Alkosta sattui löytymään Timmermansin Gueuzea, sopivasti ehkä huonointa kaikista gueuzeista. Tottumaton makuaisti ei oikein kyennyt koettelemukseen noin vain ja jouduin kaatamaan puolet pois. Vuosia myöhemmin uskaltauduin Kaislassa haastamaan itseni uudelleen tilaamalla Cantillonin Gueuzen, joka potki myös vastaan, mutta kurilla siemailin lasin puoliväliin kunnes homma alkoi aueta. Join pikku pulloa lähes tunnin, mutta lasin loppuun päästyäni olin myyty.
Mahtava tyyli siis, mutta luultavasti harvalle rakkautta ensisiemauksella. Cantillonia saa myös Alkosta nykyään, jos haluaa koetella rajojaan ja ihmetellä miten oluesta edes saa sellaista.
Sittemmin olen maistellut lukuisempia. En oikein osaa päättää onko suosikkini edelleen tuo Cantillonin "perusgueuze" vai 3 Fonteinen Oude Gueuze. Joka tapauksessa kolmeen Pajottelandin valmistajista (tai niistä mitä tiedän, tämä lambic-skene tuntuu olevan ihan oma salatieteensä välillä) en ole tutustunut minkään gueuzen merkeissä: De Trocheen, De Camiin ja Girardiniin. De Troche jää vielä kokonaan mysteeriksi, De Camia ja Girardinia on nyt kaapissa.
GueuzePanimo: Girardin
Maa: Belgia
Tyyli: Gueuze Lambic
Alkoholia: 5%
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Ihan hyvä, mutta vähän turhan kliininen ja tössähtävä gueuze.
Menen mielelläni kesystä vahvempaan ja kaapissa tällä hetkellä seisovista lambiceista kesyimmältä aloituspisteeltä vaikutti Girardinin "White Label" Gueuze. Girardin on 1882 Girardinin suvun omistukseen siirtynyt lambic-panimo ja ilmeisesti yksi suurimpia (ellei suurin) Sennen laakson lambic-panimoista. Jos pullossa on jonkinlainen pullotusaikamerkintä, ei se ainakaan minun silmilläni löydy.
Valkoinen etiketti kertoo suodatuksesta. Suodattamaton "black label" versio on internetin joukkomielen mielestä ilmeisesti parempaa, mutta tätä nyt oli tarjolla. Noh. Menköön.
Ulkomuoto on tumman oranssi, mukavalla vaahdolla. Pullosta huokuu heti korkin vedettyä ilmoille tuttua gueuzen kirpeyttä. Kirpeän omenainen ja hedelmäinen päätuoksu, johon sekoittuu hikeä, lievää hiivaisuutta, aivan aavistus lennokkiliimaa, jonka tuomitsisin kyllä jo virhetuoksuksi, mutta se hävisi niin nopeasti, etten ota tarkempaa kantaa. Suutuntuma on pistävän hapan ja pirtsakka.
Maku on perinteistä pisteliästä hapanta siiderimäistä hedelmäisyyttä, ylikypsiä omenoita, tallinmakua. Maku on oikeastaan aika puhdas. Simppeli ja suora. Ei mitenkään huono sinällään, jälkimaku on vain kovin lyhyt ja jotenkin olut tössähtää kesken joka siemauksella. Ehkä se suodattamattomuus olisi korjannut tämän vaivan.
Ihan kiva, mutta 3/5.
*Gose on mahdollisesti kierompi. En tiedä, kun en ole päässyt maistamaan. Lambic on kuitenkin aika pirun kiero ja minä savolaisena nämä kierouden tasot kyllä tiedän.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.