Lost Abbey Gift of the Magi

Gift of the Magi
Panimo: The Lost Abbey
Maa: USA

Tyyli: Biere de Garde
Alkoholia: 10%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Erinomainen, hedelmäinen ja mausteinen, todella monisyinen olut.
Suosittelen: Juotavaksi. Suihkuolueksi.

Juuri kun eilen pääsin sanomasta, että luvassa on belgioluita, täytyy sääntö tietenkin heti vahvistaa poikkeuksella. Siksipä korkkasin Amerikkalaisen The Lost Abbeyn joulumarkkinoille tekemä Biere de Garde nimeltään Gift of the Magi eli Itämään Tietäjien Lahja. Raamatullista menoa.

The Lost Abbey on siis amerikkalainen moderni pienpanimo, jolta on tuotteita jonkun verran näkynyt olutravintoloissa. Nimensä mukaisesti panimo tekee erityisesti belgialaisia luostarityylejä. Taso on omien havaintojeni mukaan ollut järkymättömän loistava. Jos "kadonneen luostarin" Judgement Day quadrupel sattuu vastaan, se kannattaa tilata heti eikä miettiä, vaikka hinta näille isoille pulloille tuppaakin olutravinteleissa nousemaan lähemmäs kahtakymppiä (tai yli).

Tyyliin suhteen olen melko neitseellisesti liikenteessä, tämä kun on vasta neljäs koskaan juomani Biere de Garde. Tyyli on ranskalainen maalaisolut ja belgialaisen veljensä saisonin tapaan sillä ei oikeastaan ole mitään historiallisesti tarkkaa yhtenäistä linjaa. Yleensä lämpimässä käytetty ale, joka on perinteisesti käytetty syksyllä/talvella ja kypsytetty seuraavan kesän rellestämistä varten. Hyvin samanlainen historia kuin saisonillakin siis ja olisiko jopa niin, että jos ei olisi keljua näkymätöntä viivaa ja lieviä heimoeroja sotkemassa historiaa, niin molemmilla olisi sama nimi (Biere de Saison?). Tiedä en, joten spekuloin. Kirjaimellisesti Biere de Garde tarkoittaa "säilytettävää olutta".

Amerikkalaiset eivät tietysti tunnetusti osaa tehdä mitään hillitysti, joten tässäkin on alkoholipitoisuus täräytetty huimaan kymmeneen prosenttiin, kuivahumaloitu ja pullon jälkikäyminen hoidettu brettanomyces-"villi"hiivalla. "Designed to be more contemplative Biere de Garde" sanoo etiketti. En usko, että tämä on kovin lähellä perinteistä ranskalaista maalaisolutta, mutta hyvää toki voi olla.

Gift of the Magi on syksyllä pullotettava joulun kausiolut, joka panimon videon mukaan ikääntyy erinomaisen hyvin. Saamassani pullossa lukee "Vintage 2012" eli tuoreinta erää testissä.

Punaruskea samea olut, ohut beige vaahto. Puolipaksu, vahvuisekseen ohut suutuntuma. Tuoksusta työntyy esiin puoli puutarhaa multineen. Ensimmäisenä lievä jenkkihumalainen aromi, joka tosin katoaa melko nopeasti. (Ja joka on vähän kumma huomio, kun humalat kuulemma ovat Tettnanger ja Saaz) Sitä seuraa alkoholinen, kypsiä hedelmiä, kirpeitä mausteita ja karamellista mallasta pyörittelevä päätuoksu, mukana on hieman turpeinen sivuvivahde. Ensin tulee mieleen viski ja siitä tuoksu asettuu miellyttävän hedelmäiseksi.

Maussa piisaa tasoja, kuin tuoksussakin. Taas ensimmäinen mielikuva on viski, mutta suun tottuessa monenlaista hedelmäisyyttä ja selkeä, muttei häiritsevä, alkoholi. Kirpeämpää kirsikkaisuutta, makeita marjoja, pähkinöitäkin. Katkerointi on mieto, mutta miellyttävän pippurinen.

Uskomattoman hieno olut, mutta ei kyllä vastaa millään tavalla sitä mielikuvaa mikä minulla Biere De Gardesta on. Sanoisin melkein ennemmin belgityyliseksi Barley Wineksi. 5/5 silti, suu sanoo niin ja sitä vastaan ei järki tappele.

----

Kaveri kehotti kokeilemaan ja kertomaan tuttunsa perustaman uuden Jyväskyläläisen Hiisi-panimon ja Rekolan Panimon yhteistyöoluesta Kaksi Kotia. Olut on pantu Rekolassa yhdessä suunnitellusta reseptistä, koska ymmärtääkseni Hiidellä ei ole vielä laitteetkaan kasassa. Hiisi on aiemmin tuottanut muiden panimoiden kautta Palokka-oluita.

Kaverin kehoittelut olivat myöhässä, sillä käväisin jo viime perjantaina Willissä Wäinössä maistamassa Kaksi Kotia ja vaikka olin oikeastaan ystävien kanssa istumassa enkä niinkään olutta arvioimassa, kokemus oli ihan opettavainen vaikka oluesta en niin perustanutkaan. Se taas kerran vahvisti tätä maun subjektiivisuutta.

En nimittäin tiennyt koko oluesta mitään, kaikki Rekolan newsfeedin uutisointi asiasta oli jotenkin mennyt ohi silmien ja korvien. Otin oluen siis melko sokkona. Oma reaktioni olueen oli "onpas pirun marjainen belgi, miten ne tällaista on maltaasta saaneet irti" ja ihmettelin oikeastaan miten tasapainottomaksi olut oli tehty. En edes aavistanut, että olueen olisi ihan lisäämällä lisätty marjoja, ennenkuin satunnainen fellow-olutharrastaja tuli kommentoimaan pettymystään tyrnin ylilyövyyteen ja vähän ihmettelin, että minkä ihmeen tyrnin. Niin, sen marjan, jota en ole koskaan syönyt missään muodossa. Marjaisuus selittyi yllättäen paljon paremmin.

Panimoiden mukaanhan kyseessä on siis tyrnimarjoilla maustettu belgialainen IPA. Ihan kiva idea, mutta sitä IPAa jäin kaipaamaan, kun tällaisenaan olut oli kovin marjan juhlaa ilman vastavoimia. Belgihiivan antimet toimivat siellä seassa kyllä.

Pienestä pettymyksestä huolimatta kaikkea hyvää vain Hiidelle ja toivottavasti entisen kotikaupungin uumenista tulee vielä paljon hyviä oluita ja pitkään.