Hopfenstofer Incredible Pale Ale
Panimo: Häffner Bräu
Maa: Saksa
Tyyli: IPA
Alkoholia: 6,1%
Kantavierre: 15,9%
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Hyvä perusjenkki-IPA pienellä hefe-vivahteella.
Pienen töihinpaluu- ja sairastamistauon jälkeen eloa blogiin jo kaksi viikkoa sitten juomallani oluella.
Saksan tuliaisista epäilyttävin oli tämä Hopfenstopfer IPA. Lähinnä siksi, että comic sansilla tehty etiketti koski silmiin jo kaupassa. Häffner Bräu on jo päälle satavuotias panimo, mutta on näemmä Hopfenstopfer nimellä tehnyt "modernimpaa" eli ei niin saksalaisia oluttyylejä. Edellisessä arviossa oli sama tilanne. Liekö tämä yleistäkin Saksanmaalla, että perinteiset pienet panimot tuovat IPAa ja muita ulkomaalaisia tyylejä markkinoille eri brändillä kuin perinteisiä tyylejä?
Huonolla saksallani ja google translatella ymmärsin panimon Hopfenstopfer-sivubrändin tarkoittavan humalalla täytettyä. Niitä tähänkin on ladattu nelin kappalein. Perinteistä saksalaista Hallertaueria kahdessa muodossa (Taurus ja Saphir), perusjenkki Cascade ja sitten vielä Uuden-Seelannin outolintu Nelson Sauvin. Kaksi viimeistä ovatkin ehkä lempihumaliani niin mikäs siinä.
Vaalea olut, oranssiin vivahtava. Valtava ja pitkäikäinen vaahto, kuin vehnäoluessa konsanaan. Raikas sitruksinen Cascade-aromi aluksi, sitten muuttuu keskieurooppalaisemmaksi humaloinniksi, yrttinen, vähän tunkkainen. Kevyt, hieman poreileva ja pehmeä, lähes huomaamaton suutuntuma, ei mitenkään ikävällä tavalla.
Raikas, hieman hefeweissmainen hedelmäisyys ja lievä happamuus yhdistyy suoran rapsakkaan pippuriseen ja happamaan humalointiin. Hallertauerit ovat selvästi esillä, Nelson Sauvin esiintyy myös edukseen, Cascade jää enemmän nenäpuolelle.
Ulkomuoto ja ensivaikutelmat mausta antoivat jo luulla, että kyseessä on jokin kumma vehnäolut-IPA-hybridi. Ensi siemauksella mietin olisiko tämä voitu tehdä jopa jollain hefeweiss-hiivalla osittain. Sen verran yhtäläisyyksiä löytyi, vähän kuin olisi rapean IPAn ja pehmeän hedelmäisen hefeweissen välimuoto. Parin lisähörpyn jälkeen vaikutelma tasoittuu enemmän puhtaan IPAn puolelle, hedelmäisyyden jäädessä taustavaikuttajaksi, enkä ollut enää ollenkaan niin varma oliko ensivaikutelma ollut vain aivojeni ja vehnäolutmaisen ulkomuodon luoma illuusio. Kokonaisuudessaan kuitenkin mainio IPA. 4/5
Panimo: Häffner Bräu
Maa: Saksa
Tyyli: IPA
Alkoholia: 6,1%
Kantavierre: 15,9%
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Hyvä perusjenkki-IPA pienellä hefe-vivahteella.
Pienen töihinpaluu- ja sairastamistauon jälkeen eloa blogiin jo kaksi viikkoa sitten juomallani oluella.
Saksan tuliaisista epäilyttävin oli tämä Hopfenstopfer IPA. Lähinnä siksi, että comic sansilla tehty etiketti koski silmiin jo kaupassa. Häffner Bräu on jo päälle satavuotias panimo, mutta on näemmä Hopfenstopfer nimellä tehnyt "modernimpaa" eli ei niin saksalaisia oluttyylejä. Edellisessä arviossa oli sama tilanne. Liekö tämä yleistäkin Saksanmaalla, että perinteiset pienet panimot tuovat IPAa ja muita ulkomaalaisia tyylejä markkinoille eri brändillä kuin perinteisiä tyylejä?
Huonolla saksallani ja google translatella ymmärsin panimon Hopfenstopfer-sivubrändin tarkoittavan humalalla täytettyä. Niitä tähänkin on ladattu nelin kappalein. Perinteistä saksalaista Hallertaueria kahdessa muodossa (Taurus ja Saphir), perusjenkki Cascade ja sitten vielä Uuden-Seelannin outolintu Nelson Sauvin. Kaksi viimeistä ovatkin ehkä lempihumaliani niin mikäs siinä.
Vaalea olut, oranssiin vivahtava. Valtava ja pitkäikäinen vaahto, kuin vehnäoluessa konsanaan. Raikas sitruksinen Cascade-aromi aluksi, sitten muuttuu keskieurooppalaisemmaksi humaloinniksi, yrttinen, vähän tunkkainen. Kevyt, hieman poreileva ja pehmeä, lähes huomaamaton suutuntuma, ei mitenkään ikävällä tavalla.
Raikas, hieman hefeweissmainen hedelmäisyys ja lievä happamuus yhdistyy suoran rapsakkaan pippuriseen ja happamaan humalointiin. Hallertauerit ovat selvästi esillä, Nelson Sauvin esiintyy myös edukseen, Cascade jää enemmän nenäpuolelle.
Ulkomuoto ja ensivaikutelmat mausta antoivat jo luulla, että kyseessä on jokin kumma vehnäolut-IPA-hybridi. Ensi siemauksella mietin olisiko tämä voitu tehdä jopa jollain hefeweiss-hiivalla osittain. Sen verran yhtäläisyyksiä löytyi, vähän kuin olisi rapean IPAn ja pehmeän hedelmäisen hefeweissen välimuoto. Parin lisähörpyn jälkeen vaikutelma tasoittuu enemmän puhtaan IPAn puolelle, hedelmäisyyden jäädessä taustavaikuttajaksi, enkä ollut enää ollenkaan niin varma oliko ensivaikutelma ollut vain aivojeni ja vehnäolutmaisen ulkomuodon luoma illuusio. Kokonaisuudessaan kuitenkin mainio IPA. 4/5
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.