Rodenbach Vintage 2007

Vintage 2007
Panimo: Brouwerij Rodenbach
Maa: Belgia

Tyyli: Sour Ale
Alkoholia: 7%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Mahtava tasapainoinen ja syvä sour ale

Päätin heinäkuun alulla olutlastiani ja muistiinpano-exceliä tarkastellessani, että lastin mielenkiintoisimman ja silmämääräisesti parhaalta vaikuttavan oluen Rodenbach 2007 vuosikertapullon juon juhlaoluena. "Olkoon se 1500. olueni!", julistin uhmakkaasti katonrajassa verkkoaan kutoville hämähäkeille ja jätin pullon kaappiin odottamaan.

Olipa pitkä kaksi kuukautta. Olen minä vuosiakin oluita hautonut ja haudon parahillaankin, mutta kun määrää tuollaisen numero kerrallaan lähestyvän tavoitteen, odottavan aika käy nopeasti pitkäksi. Sen verran vahvana selkärankani pidin, että vasta Rodenbachia edeltävän oluen kohdalla sorruin puhtaasti listankasvatussyistä alentumaan kaupasta haettuun ylihintaiseen "eksoottiseen" vaaleaan lageriin (tässä tapauksessa "intialainen" Chakra), jotka yleensä olen jättänyt ihan periaatteesta väliin.

Belgialaisen Rodenbachin (nykyään Palm Breweriesin omistaman) perinteikkään panimon Grand Cru on ehkä se flaamilainen hapan olut, johon muita verrataan. Grand Cru on sekoitus nuorempaa ja vanhempaa olutta ja tämä Vintage on perinteisempi sekoittamaton malli muuten samasta oluesta, jossa vuoden valikoitu tynnyri(t?) pullotetaan markkinoille vuosikertaeränä. Pulloni on tynnyristä nr.230 jos se jollekin jotain kertoo, minulle ei. Erä on vuoden 2007 ja tynnyrikypsytystä takana pullon mukaan kaksi vuotta ja nyt siis kokonaisikää kuutisen vuotta. Parasta ennen -päiväys sanoo "10 08 12", mutta vahvasti epäilen, että tämä ainakaan huonompaan suuntaan on vuodessa mennyt.

Ruskea punertava olut, ei juuri vaahtopäätä, tuoksu on voimakkaan hapan ja kirsikkainen. Melko marjaisan portviinimäinen. Suussa pehmeä ja loppua kohti kipristävän hapan, muttei niin hyökkäävä kuin Grand Cru. Maussa on marjaisia tasoja vaikka minnepäin. Erittäin hedelmäisen ja marjaisan, hieman puisen, voimakkaan alkumaun jälkeen kirpeä irtokaramelli ja happamuus vyöryvät paikalle hitaana mutta pitelemättömänä tsunamina, siinä missä Grand Cru on enemmänkin nopea täräys. Hedelmäisyys ja happamuus täydellisessä tasapainossa. Mahottoman hieno olut. Ei mennyt odotus hukkaan. 5/5


---
Koska kyseessä oli 1500. olueni, jaan hieman juhlastatistiikkaa. Vaikkakin kun ottaa huomioon, että kesällä joku taisi kommenteissa mainita juoneensa kolmisen tuhatta saksalaista olutta niin eipä tällä paljon elvistelemään pääse. Turhaa statistiikkaa kömpelöstä laskentataulukosta voi ja pitääkin puristaa.

Siirsin taulukon pari vuotta sitten pilveen, ja samalla luontipäivä hävisi, mutta aloitin olutlistan pitämisen taulukon muodossa muistaakseni joskus vuonna 2005 listaamalla kaikki juomani oluet, jotka olin kirjoitellut vihkoihin tai muistin muuten juoneeni. Puutteita siellä varmasti siis on. Viimeksi kesällä huomasin, että listasta puuttui kokonaan Franziskanerin Hefe, jonka olen juonut lukuisia kertoja, mutta olen aina olettanut, että se on jo listassa.

Mitään erityisempää hätää en ole pitänyt, mutta elintason ja tarjonnan parantuessa, harrastuksen syventyessä sekä olutfestareiden myötä uusien oluiden löytymisen tahdin huomaa kiihtyneen viimeisenä neljänä vuotena.

Yleisin maa: Suomi (287) //(tosin Englanti+Skotlanti+Wales, eli UK olisi yhteensä 313)
Yhteensä maita: 50 (12 yleisintä maata kattavat 89% oluista)
Yleisin panimo: Brewdog (58)
Yleisin suomalainen panimo: Sinebrychoff (36)
Yleisin tyyli*: Pale Lager (134)
Erilaisia tyylejä yhteensä: 72**
Yllättävin lukema: Stadin Panimo on listani viidenneksi yleisin panimo (26)

*"Vaaleat Lagerit" sivullani on 336 olutta eri tyyleistä, mutta pyrin käyttämään ratebeerin tyylejä yhtenäisyyden vuoksi, siksi ko. "pale lager" ei sisällä esim. pilsnereitä, premium lagereita, dortmunder/hellesiä tai muita vaaleamman lagerin tyylejä. Kovasta yrittämisestä huolimatta siis geneerisen bulkkilagerin tyyli on edelleen yleisin. IPA ei tosin ole kaukana ja tupla-ipojen kanssa meneekin jo ohi.

**vaikka onkin hyvä yhtenäistäjä, RB:n tyylilista kuitenkin elää, eikä saitilta löytyvä listaus "kaikista" tyyleistä pidä sisällään edes kaikkia saitin itsensä käyttämiä tyylejä. Esim. juuri yllä arvosteltu on "sour red/brown" mutta kokonaislista ei tunne hapanoluita lainkaan). Sinne on esim. viimeisen vuoden aikana ilmestynyt omaksi tyylikseen tsekkiläinen "polotmavy", kun ennen ne luokiteltiin viennaksi. Oma listani ei päivity ratebeerin sekoilun mukana automaattisesti, joten tuloksena listassani on useampia tyylejä kuin ratebeerin kokonaislistassa. Ainoaksi varsinaiseksi puutteeksi omissa tyylimaisteluissa koen ratebeerin Grodziskie/Gose/Lichtenhainer-kombotyylin hapanvehnäoluet.