Paluu Juurille: Newcastle Brown Ale

Newcastle Brown Ale
Panimo: John Smiths (Heineken)
Maa: Englanti

Tyyli: Brown Ale
Alkoholia: 4,5%
Kantavierre: 10,2 °P
Katkeruus: 16,1 IBU
Väri: 50,2 EBC

Pisteet: 2/5
Lyhyesti: Helppo, makean toffeinen, mutta muuten vähän mitätön ale.
Suosittelen: Vasta-alkajille

Tie olutharrastajaksi on kasteltu monenlaisilla oluilla ja monet matkaan puhtia antaneet vanhat suosikit jäävät touhun edistyessä parempien jalkoihin. Loistava olut muuttuu keskinkertaiseksi tai jopa huonoksi kun tajuaa, miten paljon parempia olusia on olemassa. Entiset suosikit jäävät hyllyyn ja pian tajuaa, ettei ole niitä vuosiin maistanut. Ajattelin ottaa näistä kadotetuista "helmistä" (lainausmerkeillä tai ilman) uusintaotokset tässä syksyn/alkutalven aikana.

Yksi ensimmäisistä vakituisista suosikeista, joita kaupasta mukaani bulkkilagerin seurassa kannoin, oli Newcastle Brown Ale. Saarivaltakunnassa "Newkie Brown"-nimellä tunnettua britti brown ale -klassikkoa kun saa ihan peruskaupoista. Vanhanaikaisen muotoinen pullo härskin oranssin värimaailmansa kanssa näytti jotenkin hyvin mauttoman 60-luvun brittiläiseltä ja takaetiketissä oli mielestäni hauska anekdootti, kuinka oluen kutsumanimi on "Dog" koska koillisenglannin aviomiehet kertoivat vaimoilleen "Going to see a man about a dog" pubiin livahtaessaan. Lisäksi Newcastle jotenkin liittyi lisäksi mielessäni sekä Reg Smythen Lätsä-sarjakuvaan*, että johonkin Hunt Emersonin sarjikseen, jossa mies seilaa NBA-laatikolla meriä. Kaikin puolin järkeviä ja loogisia syitä valita olut hyllystä siis. Kaiken kaikkiaan koko olut vaikutti niin britiltä, ettei siitä keskenkasvuinen** anglofiili voinut kieltäytyä.

Suurimpia ahaa-elämyksiä Brown Ale antoi kun tajusin sen maistuvan hyllylämpimänä huomattavasti paremmalta kuin kylmänä ja pari vuotta myöhemmin ostettuani Michael Jacksonin Great Beer Guiden ilokseni huomasin suuren olutgurun suosittelevan samaa. Siitä huolimatta Newkie jotenkin jäi. Pulloversioon en ole koskenut varmaan kuuteen vuoteen, hanatuotteen nautiskelustakin lie vähintään kolme. Mielikuvaksi on oluesta jäänyt toffeinen vähän pähkinäinen maku, hyvin lievä, jopa huomaamaton humalointi ja kovin vetinen runko.

Newkie Brown on pakattu kaikkien hyvien tapojen vastaisesti värittömään pulloon. NBA oli ilmeisesti yksi ensimmäisiä (wikin mukaan) näin pakattuja oluita, mikä on melko kyseenalainen kunnia. Vaikka tämä(kin) olut on hanatuotteena parhaimmillaan, on pullomuoto nimenomaan se klassikkoversio, johon suosio pohjautuu. Alunperinhän olut tehtiin vahvempana versiona kilpailemaan suositun pale alen kanssa. Mildillekin tämä jotain sukua on. Nykypäivänä ainesosalistaus takaetiketissä ei paljon reinheitsgebotia kumartele ja tuskin alkuperäistä 20-luvun reseptiäkään. Ainakin glukoosisiirappi sokerilisänä ja sokerikulöörillä hoidettu väri viittaisivat lähinnä kuinka brändin nykyisin omistava globaali juomajätti on massatuotannossa mennyt siitä mistä aita on halvin hajottaa. Jostain syystä Suomessa myyty versio on lisäksi 4,5% vahvuudeltaan vaikka brittiversion 4,7% kävisi kauppoihin myös.

Punaruskea, kaunis vaahto. Vaahto yllätti, koska muistelin lähes vaahdottomaksi. (Se ehkä johtui enempi opiskeluaikojen lasien puhtaudesta kuin oluesta...) Tuoksussa on makeaa toffeeta, sokeria, brittihumalaa, puutakin. Heti kaadettua pieni pahvinen bulkkikäry, joka hävisi onneksi nopeasti. Suutuntuma on yllättävän tuhti ja pehmeä, joskaan ei nyt mikään paksu. Maku on karamellinen, jopa hieman viininen. Turhan sokerinen kuitenkin ja jotenkin epäilisin, että jos olisi glukoosisiirapin ja väriaineen sijaan käytetty ihan oikeita maltaita, sokerisuudesta ei tarvitsisi valitella. Maussa brittihumalointi jonkun verran tuntuu, mutta katkeroinnin puolelta hädin tuskin huomaa, paitsi hyvin lievänä katkeruutena jälkimaussa, joka onkin sitten ainoa asia siinä jälkimaussa.

Eihän tämä kovin kummoista tosiaan ole, mutta ei aivan niin vetistä kuin muistin. Aromi on miellyttävä ja olin sen ihan tyystiin unohtanut, mukavia muistoja nousi siitä mieleen. Helppoa bulkkibrittiä, jossa kuitenkin on selvästi huomattavissa monet brittialejen tyypilliset ominaisuudet. Huomattavasti mielummin tätä juo kuin yhtäkään peruslageria, mutta vierellä on vain kovin usein paljon parempiakin vaihtoehtoja. Hyvä aloittelijan olut, eritoten jos on hankaluuksia katkeroinnin kanssa. Hyvä optio silloin kun joku kerran lapin kultaa maistanut valittaa, ettei pidä oluen mausta. 2/5

*En minäkään tiedä miksi, ehkä sen koiratarinan takia. Se oli aika lätsämäinen, Lätsähän on Newcastlen lähistöltä ja livahtelee vakituiseen pubiin.
**21-22v. Jos olet 21-22 ja koet kommentin loukkaavaksi, odota viisi vuotta.