Panimo: St. Eriks
Maa: Ruotsi
Tyyli: Pilsner
Alkoholia: 5,3%
Kantavierre: 12,5 Plato
Katkeruus: 52,5 IBU
Väri: 10,4 EBC
Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Loistava rapea jenkkihumalalla säväytetty pilsner.
Ruotsin St.Eriksiltä tuli heti Oktoberfestin perässä Alkoon myös pilsner. Yleensä olen vähän pettynyt jos panimon valikoimasta otetaan tarjolle kaksi vaaleaa tai vaaleahkoa lageria, mutta poikkeushan vahvistaa jos ei tapa, vai miten se nyt meni. Oktoberfest oli erinomainen ja pilsner pistää vielä paremmaksi.
Manner-Eurooppalaisten perinteiden vastaisesti on käytetty amerikkalaista Amarillo-humalaa ja taitavasti onkin mennyt pilsu sillä kohdalleen. Vaalean keltainen olut, nätti vaahto. Tuoksu on viljan, kukkaisuuden ja pippurin miellyttävä yhdistelmä, joka muistutti jotain hyvin tuttua olutta. Sitrustakin tuoksussa on, mutta paljon vähemmän kuin odotin, tämä ei onneksi ole ihan suora jenkki-IPA lageriksi tehtynä. Suutuntuma on pilsneriksi keskipaksu.
Maussa hedelmä, mausteisuus ja viljainen mallas yhdistyvät todella toimivasti rapeaan katkerointiin. Erinomainen humalointi, juuri niin rapsakka, raikas ja puhdas kuin pilsneriltä odotankin, mutta erityisen mukavalla aromi/maku-humalalla korostettuna. 5/5
Lasin vajetessa saan viimein päähäni sen tutun oluen: Jämtlands Hell. Jämtlandin panimo on St.Eriksin kanssaruotsalainen, jonka Hell oli yksi kaikkien aikojen lempilagereistani, ennen kuin tasossa tapahtui jokin kumma notkahdus. St.Eriksin Pilsnerin jenkkihumalaisessa aromissa on jotain hyvin samankaltaista, joskin muuten Hell taisi olla hieman pyöreämpi ja vähemmän rapsakka. Tai niin ainakin luulen, en ole Helliä muutamaan vuoteen juonut.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.