To Øl Goliat

Goliat
Panimo: To Øl
Maa: Tanska

Tyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 10,1%

Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Hyvä, tuhti liemi. Kahvin ja sokerin yhteistyö ei oikein toimi.

Kesällä lahjaksi saamani tanskalaispullo valui sattuneesta syystä säilytyspaikastaan kotikonnuille. Ikääntyisi varmasti komeasti, pullon "eräpäivä" on vasta 2017, mutta en tätä sen kummemmin ruvennut säilömään, vaan pistin juoden.

To Ølin ukkelit kertoivat OlutExpossa Goliatin olleen ensimmäinen panimon panema resepti. Ottaen huomioon, että Suomessa panimot lähtevät yleensä liikkeelle tekemällä ketään ärsyttämättömän vaalean lagerin tai pale alen, on kymmenprosenttinen kahvilla ja sokerilla* terästetty imperial stout melko ronski liike. Arvostan. Tosin kun ei omilla laitteilla etene niin helppohan se on keulia.

Belgian matkapanijamekassa De Proefbrouwerijlla pantu, kuten niin moni vaeltavien tanskalaisten tuotos. Niin hassua nimeähän tälle ensimmäiselle ei ole siunaantunut kuin uudemmille To Ølin olusille (mm. "Mine is Bigger Than Yours", "Fuck Art - This is advertising", "Yeastus Christus"), mutta Goljatti on ihan hyvä nimi sekin tämmöiselle erittäin tuhdille tapaukselle. Jos ei filistealaisen jättiläisen voimalukemista arvannut, tätä ei saa ruokakaupasta, eikä siis pidä sekoittaman Wychwoodin Goliathiin, jota niissä myydään (myytiin?), tämä on hyvinkin pahasti eri asia.

Pikimusta olut, ruskea vaahto. Tuhtia settiä siis luvassa, jos sitä vielä tässä vaiheessa epäröi. Mielenkiintoinen tuoksu. Hyvin vähän paahdetta imperial stoutiksi. Vaikka sitäkin toki on, niin pääasiassa makea, hieman kuminen (?), erikoinen aromi. Vähän kuin kahvissa uitettu sokeripala, mikä ei ole hirveän yllättävää ainekset huomioon ottaen. Erittäin pehmeän öljyinen ja paksu suutuntuma.

Makea ja maltainen alku ja sokerikahvinen keskusta josta nousee täpäkkä hieman pippurinen katkerointi loppuun. Seassa alkoholinen sivumaku ja alkoholin polte lopussa. Jenkkihumalointi ja alkoholisuus yhdistyy sellaiseksi... ööö... tervaleijonaiseksi jutuksi (lakritsia, tervaa, mentolia). Pitkä pippurinen katkero jälkimaussa ja vahva tummapaahtoinen kahvi, vähän kuin olisi syönyt minuutti sitten espressopavun (söin tänään töissä kahvia hakiessani huvikseni yhden kahvinpavun, joten mielleyhtymä tullee siitä). Muuten paahteisuus vähän hautautuu muihin makuihin.

Yleisvaikutelma on melko vahvasti katkeroitu, makea ja vähän alkoholinen, paahteen kustannuksella. Näin mustan makeuttamattoman kahvin ystävänä, kahvin käyttö ei oikein toimi, koska se sekoittuu pahasti sokeriin ja kun kahvi maistuu, maistuu se siltä kuin joku olisi sekoittanut espressoa ja sokeria 1:1 suhteella. Paahtunut kahvisuus tulee oikeastaan kunnolla vasta jälkimaussa.

Monta asiaa sekaisin, joista pitäisi tulla hyvyyttä ja hyväähän tämä on, mutta pikkaisen sotii liiaksi itseään vastaan, että kehuisin aivan taivaisiin. Ehdottomasti maistamisen arvoinen kuitenkin. 4/5

*"cassonade"-sokerilla, joka on kai sama kuin raakaruokosokeri?