Polska Light Grodzisk
Panimo: Birra Amiata
Maa: Italia
Tyyli: Grätzer/Grodziskie
Alkoholia: 4,5%
Lyhyesti: Savuinen kevyt, miedosti hapan vehnäolut.
Pisteet: 3/5
No nyt on harvinainen ilmestys suomalaisessa, tai oikeastaan missä vain olutpöydässä. Gose/Grodziskie/Liechtenhainer -ryppääseen ratebeerissa luokiteltuja oluita olen katsonut internetin valtamerien ja laaksojen yli kaihoten jo pitkään, joikhaten "Oh johnny boy, the beers, the beers are calling..."
Lämmittelyksi tyylistä muutama sananen, jotka olen verkon uumenista oppinut. Itäisessä Saksassa ja Puolassa on aikoinaan harrastettu vähän erilaisempia vehnäoluita. Niistä voimakkaimmin elossa on Berliner Weisse, Berliinin hapan mieto vehnäolut. Gose on Leipizigilainen tyyli, maustettu, hapan ja tehty suolaiseen veteen. Grätzer eli puolalaisittain Grodziskie on sitten Grodziskin eli Grätzin kaupungista tuleva savuinen kevyt vehnäolut, jonka happamuudesta on eri mielipiteitä. Mm. Shut Up About Barclay Perkins -historiablogin Ronald Pattinson on sillä kannalla, ettei siinä perinteisesti happamuutta ollut. Ratebeer puolestaan sanoo, että joskus oli, toisinaan sitten taas ei. SUABP tuntuu yleensä sen verran vahvasti tietävän mistä puhuu, että kallistuisin sen kannalle. Näiden lisäksi samaan perheeseen kuuluu vielä ainakin Liechtenhainer, joka on jotain näiden kaikkien väliltä tai sama asia eri nimellä.
Gose, Grodziskie ja Liechtenhainer eivät oikein meinanneet kestää nykypäivään ja tyylit kuolivatkin hetkeksi vuosisadan lopulla. Craft beer -buumi on kuitenkin herättänyt tyylejä taas eloon. Italiassa Birra Amiata pienpanimo on tehnyt oman versionsa Grodziskiesta. Maltainen Riekko, Gallows Bird ja jokunen muu pk-seudun ketjuton olutravintola järjestivät yhdessä Giro d' Italia -viikot, joille tämmöistä herkkua oli ilmaantunut ihmeteltäväksi. Gose/Grodziski-linjan oluet kun ovat täysin tuntemattomia itselleni, tietenkin pinkaisin paikan päälle Riekkoon heti.
Oluesta puhuttiin internetseissä Gosena, mutta pullossa sanotaan Grätzer/Grodziskie. Kun en ole mitään muuta vastaavaa juonut, hankala sanoa mitä tämä nyt sitten oikeasti on. Olut on savustettua, jota Gose ei käsittääkseni ole ja toisaalta se on hapanta, jota Grodziskie ei sitten puolestaan ole (ehkä). Olut on 100% tammisavustetusta vehnämaltaasta tehty, mikä ei käsittääkseni vehnäoluissakaan ihan tyypillistä ole. Yleensä joukossa on enemmän tai vähemmän myös ohraa.
Iso 75cl puteli kustansi 19 euroa. Yleensä näissä hinnoissa rupean vähän takeltelemaan ja uudelleen harkitsemaan elämääni, mutta kun nyt oli harvinaista herkkua, niin en jäänyt pidempiä ihmettelemään. Ratebeerista löytyy vain 4,8% Polska, mutta pullossa luki kyllä "Light Polska" ja alkoholia oli 4,5%. Mikä lie köyhäin kusetus.
Olut on hieman sameaa ja hyvin vaaleankeltaista. Vehnäoluethan vaahtoavat muutenkin, mutta tämä oli vaahdoltaan melko ennennäkemättömän jäykkää tavaraa. Lasin reunaan kertynyt kerros ei ollut hentoa pitsiä nähnytkään. Reittausblogin Harri Metsäjoki kommentoi twitterissä uretaaniksi, mikä on aika osuva kuvaus.
Tuoksultaan varsin savuinen, hieman hedelmäistä makeutta pääsee savun läpi. Pieni palaneen muovin käry savussa on, muttei onneksi häiritsevyyteen asti. Kevyt, iisisti juotava olut, jossa savu ja mieto hedelmäisyys kättelevät kivasti toisiaan. Happamuus nousee aluksi mietona loppuun, mutta jää suuhun pitkäksi aikaa ja enemmän juodessa voimistuu yhdistyen hedelmäisyyden kanssa lopuksi raikkaan sitruksiseksi. Happamuuden hitaan voimistumisen johdosta olisin aika vahvasti sitä mieltä, ettei tästä millään desin maistiaisella oikeaa kuvaa juomana saisi.
Ihan miellyttävä, kevyt olut, jossa makua. Vähän on savun dominoima, mutta en minä tätä erityisen huonona pidä vaikkei vertailukohtaa tyyliin olekaan. Voihan tämä olla tyylissään aivan surkeakin (tai loistava) esitys, mutta 3/5 näin tylsästi annan ensimmäiselle Grodziskielleni.
Ei tämä sitä suolaista gosea ollut nyt vieläkään... etsintä jatkuu.
Panimo: Birra Amiata
Maa: Italia
Tyyli: Grätzer/Grodziskie
Alkoholia: 4,5%
Lyhyesti: Savuinen kevyt, miedosti hapan vehnäolut.
Pisteet: 3/5
No nyt on harvinainen ilmestys suomalaisessa, tai oikeastaan missä vain olutpöydässä. Gose/Grodziskie/Liechtenhainer -ryppääseen ratebeerissa luokiteltuja oluita olen katsonut internetin valtamerien ja laaksojen yli kaihoten jo pitkään, joikhaten "Oh johnny boy, the beers, the beers are calling..."
Lämmittelyksi tyylistä muutama sananen, jotka olen verkon uumenista oppinut. Itäisessä Saksassa ja Puolassa on aikoinaan harrastettu vähän erilaisempia vehnäoluita. Niistä voimakkaimmin elossa on Berliner Weisse, Berliinin hapan mieto vehnäolut. Gose on Leipizigilainen tyyli, maustettu, hapan ja tehty suolaiseen veteen. Grätzer eli puolalaisittain Grodziskie on sitten Grodziskin eli Grätzin kaupungista tuleva savuinen kevyt vehnäolut, jonka happamuudesta on eri mielipiteitä. Mm. Shut Up About Barclay Perkins -historiablogin Ronald Pattinson on sillä kannalla, ettei siinä perinteisesti happamuutta ollut. Ratebeer puolestaan sanoo, että joskus oli, toisinaan sitten taas ei. SUABP tuntuu yleensä sen verran vahvasti tietävän mistä puhuu, että kallistuisin sen kannalle. Näiden lisäksi samaan perheeseen kuuluu vielä ainakin Liechtenhainer, joka on jotain näiden kaikkien väliltä tai sama asia eri nimellä.
Gose, Grodziskie ja Liechtenhainer eivät oikein meinanneet kestää nykypäivään ja tyylit kuolivatkin hetkeksi vuosisadan lopulla. Craft beer -buumi on kuitenkin herättänyt tyylejä taas eloon. Italiassa Birra Amiata pienpanimo on tehnyt oman versionsa Grodziskiesta. Maltainen Riekko, Gallows Bird ja jokunen muu pk-seudun ketjuton olutravintola järjestivät yhdessä Giro d' Italia -viikot, joille tämmöistä herkkua oli ilmaantunut ihmeteltäväksi. Gose/Grodziski-linjan oluet kun ovat täysin tuntemattomia itselleni, tietenkin pinkaisin paikan päälle Riekkoon heti.
Oluesta puhuttiin internetseissä Gosena, mutta pullossa sanotaan Grätzer/Grodziskie. Kun en ole mitään muuta vastaavaa juonut, hankala sanoa mitä tämä nyt sitten oikeasti on. Olut on savustettua, jota Gose ei käsittääkseni ole ja toisaalta se on hapanta, jota Grodziskie ei sitten puolestaan ole (ehkä). Olut on 100% tammisavustetusta vehnämaltaasta tehty, mikä ei käsittääkseni vehnäoluissakaan ihan tyypillistä ole. Yleensä joukossa on enemmän tai vähemmän myös ohraa.
Iso 75cl puteli kustansi 19 euroa. Yleensä näissä hinnoissa rupean vähän takeltelemaan ja uudelleen harkitsemaan elämääni, mutta kun nyt oli harvinaista herkkua, niin en jäänyt pidempiä ihmettelemään. Ratebeerista löytyy vain 4,8% Polska, mutta pullossa luki kyllä "Light Polska" ja alkoholia oli 4,5%. Mikä lie köyhäin kusetus.
Olut on hieman sameaa ja hyvin vaaleankeltaista. Vehnäoluethan vaahtoavat muutenkin, mutta tämä oli vaahdoltaan melko ennennäkemättömän jäykkää tavaraa. Lasin reunaan kertynyt kerros ei ollut hentoa pitsiä nähnytkään. Reittausblogin Harri Metsäjoki kommentoi twitterissä uretaaniksi, mikä on aika osuva kuvaus.
Tuoksultaan varsin savuinen, hieman hedelmäistä makeutta pääsee savun läpi. Pieni palaneen muovin käry savussa on, muttei onneksi häiritsevyyteen asti. Kevyt, iisisti juotava olut, jossa savu ja mieto hedelmäisyys kättelevät kivasti toisiaan. Happamuus nousee aluksi mietona loppuun, mutta jää suuhun pitkäksi aikaa ja enemmän juodessa voimistuu yhdistyen hedelmäisyyden kanssa lopuksi raikkaan sitruksiseksi. Happamuuden hitaan voimistumisen johdosta olisin aika vahvasti sitä mieltä, ettei tästä millään desin maistiaisella oikeaa kuvaa juomana saisi.
Ihan miellyttävä, kevyt olut, jossa makua. Vähän on savun dominoima, mutta en minä tätä erityisen huonona pidä vaikkei vertailukohtaa tyyliin olekaan. Voihan tämä olla tyylissään aivan surkeakin (tai loistava) esitys, mutta 3/5 näin tylsästi annan ensimmäiselle Grodziskielleni.
Ei tämä sitä suolaista gosea ollut nyt vieläkään... etsintä jatkuu.
Itsekin käsitän Grodziskien juuri noin, happamuus ei siihen kuulu. Lichtenhainer on molempia: sekä savuinen että hapan.
VastaaPoistaLight-versiossa prosentteja on vain tasan kolme (3%)
VastaaPoista