Kalakukon paritus

Kovasti maailmain olutpiireissä ja -skeneissä puhuvat oluen parituksesta ruuan kanssa mitä parhaimpana ja palkitsevimpana salatieteenä. Vehnäinen hefe-weissen kuulemma olisi parhaimmillaan vuohenjuuston parina. Ostereille parhaaksi ystäväksi sopisi irlantilainen kuiva stout. Monia hienoja ruokia ja hienoja parituksia. Kaikelle sopiva pari on löytynyt, mutta ei yhdelle.


Sudeettisavolaisen mieltä on nimittäin jäänyt vahvasti vaivaamaan, mikä on se oikea olut sapuskoista savolaisimmalle: kalakukolle. Kalakukko kun ei ole mikään eilisen teeren paritettava. Pinta on vahvasti ruistaikinaista ja myöskin rasvaista töhkää, jonka alle on piilotettu kerroksittain kalaa ja porsaanlihaa/rasvaa. Kalan kanssa käy usein vehnäolut, rasvaisen porsaan kanssa pilsner tai muu kevyt ja pirtsakka ja viljatuotteiden kanssa maltaiset oluet, mutta entä jos kaikki ovat kimpassa samalla kertaa? Mistä oluesta on taistelijaksi savolaista kieroutta vastaan?

Asian selvittääkseni leivoin kukon* ja kutsuin kammiooni useampia kavereita ja pyysin tuomaan erinäisiä ja
erilaisia oluita, jotta asiasta tulisi lopullinen selvyys. Kukko oli kerettiläisesti lohesta**, mutta muuten erinomaisesti onnistunut, joten sen suhteen ei suurempia ongelmia.

Suosittelen kirjaa kaikille, joilla on sellainen harhakuva, ettei nykyään muka eletä täydellisessä yltäkylläisyydessä.
Lukemalla sisuskalut tappavan olkileivän reseptiä alle sadan vuoden takaa palautuu tarpeellinen nöyryys.
Siinähän nillittävät hipsterit kitisette kehnosti humaloidun APAn perään kun kukkoonkaan ei ole
täytteeksi kuin lunta.

Paikalle ilmestyikin mitä ihmeellisin valikoima olusia. Niitä kukko suussa maisteltiin ja testailtiin, sivistynein noin alle desin (juoma) / reilun haarukallisen (ruoka) maisteluannoksin. Kuvaavaa lie, että 12 olutta ehdittiin testaamaan kolmestaan ennen kuin kaikilla alkoi olla vatsa liian täynnä kukkoa.

Kukko mallillaan.

Lopputulos ei ollut hirveän yllättävä. Odotin maltaisten, muttei liian hentojen oluiden pitävän pintansa ja näin kävi, joskaan yksikään olut ei ollut mitenkään erityisen loistava. Koska kukon maku on mieto, lähinnä suomalaisen perinteikkäästi rukiita, rasvaa ja suolaa, kevyet pilsnerit (jotka eivät lyöneet maun yli, mutta humalan pisto taisteli rasvaisuutta vastaan) toimivat myös suht hyvin. Hiemankin kieromman makuiset ja ylilyövemmät olivat kovasti ongelmissa, niin loistavia oluita kuin muuten olivatkin. Esim. maailmanklassikko Westmalle Tripeliä tuskin kukaan pitää missään nimessä huonona oluena, mutta savolainen perinneruoka teki siitä suorastaan paskaa. Samoin hiemankin tylymmät porterit olivat ilman armoa helisemässä koska joko ylilöivät kukon täysin tai eivät pelanneet kuoren rukiin kanssa yhteen. Siivommat maltaiset bockit ja brown alet sen sijaan menestyivät, kuten myös jo mainitut pilsnerit ja yllättäen testin ainut saison pienellä happamuudellaan. Hieman ylpeyttä herätti vastarannankiiskisen savolaisen sydämessä se, ettei yksikään oikein sopinut hommaan paremmin kuin perusvalinta eli maito tai piimä. Muutama tyyli tekisi vielä mieli testata. Etenkin berliner weisse.

Juuri ennen arviointitilaisuutta valmistui erä kotipanimon
brown alea, joka osoittautui melko hyväksi.

Seuraa arviotaulukko, jonka responsiivisuudesta en mene vastuuseen. Sori mobiilisällit. Arvosanat kouluarvosanoja (4-10).

	ARVOSTELIJA A	ARVOSTELIJA B	ARVOSTELIJA C	KESKIARVO
Weltenburger Kloster Asam Bock	8	8	7.5	7.83
Anchor Brekle's Brown	7.5	8	7.5	7.67
Ayinger Celebrator	7.5	8	7	7.50
Saison Dupont Biologique	8	6.5	7	7.17
Left Hand Polestar Pilsner	7.5	6	8	7.17
Vakka-Suomen Prykmestar Luomu Pils	7	6.5	7.5	7.00
Schneider Aventinus	7	7	5.5	6.50
Bloginpitäjän tuore kotiolut (brown ale)	6	-	6.75	6.38
Nögne Underlig Jul	6.5	7	5.5	6.33
Koff & Brooklyn Two Tree Porter	6	6	6	6.00
Huvila X-Porter	-	-	5.5	5.50
Westmalle Tripel	5.5	5	4.5	5.00
Brakspear Triple***	4	5	4	4.3

Jos kotiolut edes näyttää näin
hyvältä, kannattaa lukea
traktaatteja.

Laajempikin skaala juomia olisi ollut paikallaan, mutta harrastelijan resursseilla ja kaveripiirillä on rajansa. Mm. dunkel ja hefeweizen oli tilattu, mutta tilanteiden johdosta eivät tulleet, kummallakin olisi ollut omasta kulmasta ja tilastojen perusteellakin saumoja kärkikahinoihin. Yleisesti ottaen kalakukolle sopii olut, joka ei ole liian hyökkäävä ja näin peitä kaikkea vienoa kukonmakua alleen, mutta samalla tukee kukon omia makuja eli helpoiten rukiista ja maltaista kuorta. Eli bock ja brown ale mallasvoittoisina tyyleinä toimiva hienosti. Hieman hapan saisonmaisuus toimii sisuksen kanssa, muttei niinkään kuoren.

*Toisin kuin voisi luulla, kalakukko on äärimmäisen helppo valmistettava. Kunhan on kuutisen tuntia aikaa muhittamiseen. Silloin ei tarvitse kytätä uunia muuten, voi esim. lukea kirjaa tai rakastella.

**vähemmän savolaisille tiedoksi, että kukko on tavallisesti aina muikusta tai ahvenesta, muuten vittuillaan. Huom. pohjalaiset, jos sattuu jotenkin hätäinen meininki: vittuillaan, ei lyödä puukolla. Elekee hilluko.

***Ylimääräisenä erikoisuutena kaverin paikalle tuoma Brakspear Triple oli minun arvioni mukaan mennyt ihan kunnolla pilalle, joka selittänee oluen "huiman" suosion. Normaalisti jossain vahvan englantilaisen alen ja barley winen välillä seikkaileva juoma oli hapantunut oikein kunnolla ja muistutti lähinnä flanderin sour alea, jonka tekijältä oli taito hukkunut. Sour ale on toki hyvää, muttei vahingossa...

----

Otimme 100k juhlaoluen Nögnen 4th
Edition Dark Horizonin muodossa.
Olut oli juuri syynsä arvoinen
ja syy oluensa.
Käsittämättömän hieno liemi.
Sitä saa vielä Alkoista...

PS: Tuopillinen saavutti justikään satatuhatta kävijää. Ei lukijaa, koska en usko puolienkaan lukevan puoliakaan mitä tänne on kirjoitettu, mutta kävijää ja sekin on tosi kiva. Nimittäin olen pitänyt toista blogiani vuodesta 2006 ja sen samaiset lukemat ovat alle kolmanneksessa, joten tämä on ihan kiva saavutus. Toisin sanoen: tätä edes ihan oikeasti lukee joku. Kiitos lukijoille. Palautetta, toiveita ja kritiikkiä saa muuten jättää tuonne kommentteihin jopa anonyymisti. Enkä edes pidä anonyymejä lainkaan huonoina, vain hieman munattomina ja selkärangattomina huutelijoina eli pitkälti keskivertoina ihmisinä. Jeffrey Dahmerkin oli ihminen, liity seuraan!