Bryggeri Helsinki Husaari

Kuvasta voi havaita sen mistä
puhuin lasipostauksessa: Käsin
pestynä lasit ovat likaisia, ainakin
jos pesijänä olen minä.

Husaari
Panimo: Bryggeri Helsinki
Maa: Suomi

Tyyli: Bitter
Alkoholia: 4,5%

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Bitter-henkinen keskiverto ale.

Lappeenrannan panimo oli lyhytikäinen pienpanimo Lappeenrannasta 90-luvulla, joka valmisti kahta (?) olutta: Rakuunaa ja Husaaria. Panimo kaatui 1996 ilmeisesti Tullihallituksen väärään päätökseen verohelpotuksista, kuinkas muutenkaan. Valtiovaltahan on tunnetusti sitä modernia mieltä, ettei tässä maassa paloviinahia poltella tahi mallasjuomia kansain päihin saatella.

Lappeenrannan panimon kannattajien aloittama Rakuuna Olut Oy Helsinki on se taho, joka osakeannilla keräsi varat Bryggeri Helsingin perustamiseen ja luonnollisesti nyt Bryggeri on pannut pienen erän (10000 pulloa myyntiin) Husaaria sen 20-vuotispäiviksi. Resepti on alkuperäinen ja reseptin kehittäjän itsensä valvonnassa tehty alkuperäiseen hiivakantaan. Husaari on ollut aikaisekseen (1993) melkoinen kummajainen Suomen olutmarkkinoilla: Ale. Jotain muuta kuin vaalea lager!

Itse olin 1993 Husaarin tullessa markkinoille hieman liian nuori tämmöisistä mitään ymmärtämään, mutta Rakuunaa muistan epämääräisesti joskus jossain nähneeni. Nyt Husaaria löytyi ihan ruokakaupasta, tosin ostin pullon kaappiin jo pari viikkoa sitten ja ehdin unohtaa mistä. Ehkä Kampin K-Kaupasta? Kiva kulttuuriteko tuoda tämmöinen kadonnut olut takaisin, vaikka vain hetkeksi. Samanlaisia ratkaisuja olisi mukava nähdä muidenkin oluiden suhteen. Milloin joku tuo kieltolakia edeltäneiden suomalaisten panimoiden oluita takaisin? Silloin on oman hataran ymmärrykseni mukaan ollut mm. portereita tarjolla ihan kivasti. Reseptien esiin kaivaminen on tietysti oma tehtävänsä.

Husaari on kauniin tumman kuparinen, nopeahkolla vaahdolla (tosin lasi oli käsinpesty ja siksi kökköinen, joten vaahtokin varmaan kärsi). Lievästi paahteinen maltainen tuoksu, kevyellä yrttihumalalla. Ikävää metallisuutta tuoksussa myös. Suussa ohuehko, hieman pistävä. Maussa ensimmäiseksi ihmetyksen nostaa selkeä Bryggerin leipäinen talonmaku, jota en osannut odottaa, kun resepti on kuitenkin hiivaa myöden alkuperäinen. Muuten hieman karamellinen maltaisuus ja aika rapsakka hieman brittihenkinen humalointi (vai tuleeko mielikuva hieman ESBmäisestä maltaisuudesta?) päälle.

Hankala sanoa tästä mitään selkeää tai voimallista. ESB-henkisen brittibitterin meininkiä tavoitellen, mutta jotenkin ohuesti ja metallisesti. Menettelee, mutta jos tyly saa olla, niin heikoin esitys Bryggerin tasokkaasta linjasta tähän mennessä. 3/5