"Suuri" Tripel Showdown

Tripel on parhaimmillaan hieno tyyli. Vaalea, raikas, hedelmäisen ja mausteisen belginen ja ulkonäköönsä ja fiilikseensä nähden usein yllättävän vahva alkoholiprosenteiltaan. Tämä on niitä oluita, joista Glenn Wool* huutaa kysyessään "have you ever had belgian beer?" ennen hotellihuoneeseen sammumistaan. Termi kuuluu samaan sarjaan kuin Dubbel ja Quadrupel ja on niiden tavoin peräisin trappistiluostarien maailmasta. Nykymuotoisen tripelin kantaisä onkin trappisti Westmalle Tripel.

Vaikka tripel onkin parhaimmillaan todella hieno, on se mielestäni tyyli, joka on herkästi huono. Tripel on niin miedosti humaloitu, että vahvan alkoholipitoisuuden tarvitsema runsas mallaspohja ottaa helposti voiton. En oikeastaan edes muista juoneeni keskivertoa tripeliä. Lähinnä erinomaisia tai sitten sellaisia joita en toista kertaa halua.

Äkkinäinen olettaisi kyseessä olevan ikivanha keksintö, luostareista kun on kyse, mutta itse asiassa tämä vaalea vahva ale on wikipedian mukaan kehitelty vasta 1930-luvulla pilsneriä vastaan ja Westmallessa nimenneet omansa tripeliksi 1956. Sitä ennen tripeliksi kutsutut oluet ovat olleet yleensä dubbelin tavoin tummia. Tosin tässä jutussa testattava Tripel Karmeliet on väitteen mukaan jopa vuodelta 1679, joskin brändätty tripeliksi vasta nykytuotannon alettua 1996. 1600-luvun luostarissa sen tyylilaji on luultavasti ollut nimeltään "olut".

Ennen vanhaan kun ei näiden tyylilokeroiden kanssa oltu niin justiinsa, modernin olutnörtin leikkikalujahan ne lähinnä. Vähän niin kuin vähän mitä sattuu (maultaan) tarkoittanut saison on vakiintunut tarkoittamaan Saison Dupontin kaltaisia oluita, tarkoittaa tripel nykyään yleensä Westmallen Tripelin tapaista.

Alkuisä Westmalleakin on Alkossa tarjolla, mutta maineikas haastaja saapui hyllyille marraskuussa Boostelsin Tripel Karmelietin muodossa. Sain myös vastikään Puolasta tuliaiseksi belgialaista olutta, joissa oli kaksi tripeliä lisää ja koska samoihin aikoihin sosiaalisen median uutissyötteet huutelivat Stadin Panimon toimittaneen omaa tripeliään läheiseen juottolaan, päätin suuren 3 vs. 1 maaottelun olevan paikallaan.

Etukäteen olin maistanut vain Karmelietin. Muiden panimoiden maineiden perusteella StaPa oli lähtötilanteessa pahasti altavastaajana, sen verran lupaavia tapauksia muut olivat. Olutoppaan vuosiäänestyksessäkin kuudenneksi tullut Karmeliet ehdottomana ennakkosuosikkina. Maaottelu on siis pahasti sellainen Leopold II vs. Belgian Kongo henkinen**: Teoreettinen mahdollisuus toisella on, mutta ei kovin suuri.

Tripel Karmeliet
Panimo: Brouwerij Boostels ***
Maa: Belgia

Tyyli: Tripel
Alkoholia: 8,4%
Kantavierre: 19,1 °Plato
Väri: 8,4 EBC
Katkeruus: 11,2 IBU

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Loistelias raikkaan hedelmäinen tripel.

Boostelsin pari sataa vuotta vanha perinteikäs perhepanimo alkoi siis vääntämään vajaa parikymmentä vuotta sitten tripeliä. Muuten Boostels tunnetaan eritoten Pauwel Kwakista ja Pauwel Kwakin hassusta lasista.  Tripel Karmeliet pannaan tarinoiden mukaan 1679 vuodelta peräisin olevan reseptin mukaan kolmesta viljasta: ohrasta, kaurasta ja vehnästä. Resepti on karmeliittaluostarista, siitä siis nimi.

Hyvin vaalea keltainen olut, lievästi samea. Huima vaahto, joka ei meinaa hävitä millään. Raikas mausteinen ja hedelmäinen belgituoksu. Appelsiinia, neilikkaa. Etenkin appelsiini hyvin pinnassa. Lievä hiivaisuus.

Vahvuisekseen ohut, hieman poreileva suutuntuma. Hyvin raikkaan sitruksinen, maltainen, makea maku vaniljan vivahteella, josta matalista katkeruuslukemista huolimatta loppuun ponnistaa pieni katkeruuden säväys ja lievä alkoholin polte. Suuhun jäävä jälkimaku on hedelmäistä ja maltaista neilikkaa.

Mahtava raikas ja vahvuudestaan huolimatta luonteeltaan kevyt olut, vahvalla belgihiivan luomalla makealla sitrushedelmällä, joka on hyvin erilainen, kuin esim. ipoissa suosittu jenkkihumalalla tehty pistävän yrttinen sitrus.

Seuraavana päivänä sain puoliyllätyksenä Puolan tuliaisena toisen Tripel Karmelietin, Watou Tripelin ja St.Bernardus Tripelin. Joten testiin.

Watou ja St. Bernardus ovat saman panimon tuotoksia. Panimo on St.Bernardus, panimo, joka on historiallisesti jotain trappistiluostaripanimon ja kaupallisen panimon välillä. St.Bernardus on Watoun kylässä (arvaatteko jo mistä toisen tripelin nimi tulee?) Belgiassa, kävelymatkan päässä maineikkaasta Westvleterenin trappistiluostarista. Itse asiassa St.Bernarduksen Abt 12 on melko lailla lähellä "maailman parasta olutta" Westvleteren 12:ta ja käyttää ilmeisesti sitä hiivaa mitä Westvleterenissä alunperin käytettiin. Joten jos kaverisi juo hankalasti hankittavaa Westvleteren 12:ta ja paukuttelee henkseleitä, voit paukutella omiasi Abt 12 kourassa lähes yhtä kovaa.

Watou Tripel
Panimo: St. Bernardus Brouwerij
Maa: Belgia

Tyyli: Tripel
Alkoholia: 7,5%

Pisteet: 3/5

Hedelmäinen, vaalea ja belgihiivainen olut. Tuoksussa hedelmää, hieman kirpeää hiivaisuutta, muttei juuri muuta. Kevyt, muttei samalla tavoin pirteä kuin Karmeliet. Jää vähän mitäänsanomattomaksi useammankin siemauksen jälkeen, toisin kuin panimoveljensä.

Ok tripel, joka jää kuitenkin aika persoonattomaksi ja tylsäksi eikä nouse erityisemmin esiin miltään osa-alueeltaan.

Tripel
Panimo: St. Bernardus Brouwerij
Maa: Belgia

Tyyli: Tripel
Alkoholia: 8%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Moniulotteinen kevyt tripel, joka jää hieman kevyen tunkkaisuutensa uhriksi parempaan verratessa.

Ensi maistamalta erittäin samanlainen kuin Watou Tripel. Muutaman hörpyn jälkeen oluiden lämmetessä eroja alkaa kuitenkin löytymään. St.Bernardus on aavistuksen makeampi Watouta ja lämmetessä alkaa irrota monipuolinen yrttisyys lakritsia myöten, joka siemauksella jotain hieman erilaista ja uutta. Loistava olut, joskin jos pakko on verrata annan pirteän keveälle Karmelietille pienen etusija. 4/5.

Jouluinen kuva StaPan Tripelistä

Tripel
Panimo: Stadin Panimo
Maa: Suomi

Tyyli: Tripel
Alkoholia: 8%
Kantavierre: 18,5 °Plato
Katkeruus: 20 IBU

Pisteet: 2/5
Lyhyesti: Tasapainoton maltainen paksu mehu.

Puolisen tuntia myöhemmin ensimmäisen Karmelietin loputtua nyhdin Kuikan oven auki karvaisilla käsilläni ja vaadin tiskillä huutaen itselleni StaPan tripeliä. Tai siis kysyin hädin tuskin kuuluvasti olisiko sitä saatavilla rahaa vastaan, kiitos. Ei sitä ollut hanassa, joten testasin sen sijaan Thornbridgen Sour Brownin. Viikkoa myöhemmin kuitenkin pääsin asian äärelle.

En ole selvittänyt, mutta epäilen, ettei StaPan resepti ole peräisin luostarista kolmen sadan vuoden takaa. Se ei tietysti tee siitä automaattisesti huonompaa, lähinnä historialtaan vähemmän mielenkiintoisen.

Tyly tosiasia on kuitenkin, ettei StaPa tripelillään juuri juhlimaan pääse. Kyseessä on Stadin Panimon oluista ehkä pahin pettymykseni vuosiin. Tuoksu on erittäin voimakkaasti mallasmehuinen, hedelmäinen ja makea, jonkun verran hiivainen. Suutuntuma paksu, hieman diasetyylisen rasvainen. Maultaan erittäin mallasvoittoinen, makea ja yksioikoinen ilman minkäänlaista tasapainoa hiivasta, happamuudesta tai humaloinnista. Krapulapaskaisen imelämaltainen tuoksu. Puolivälissä lasia rupesin miettimään jaksaako tätä kokonaan juoda. Joihan sen ja makua kuitenkin oli, joten en viitsi aivan helvettiin tuomita, mutta enintään 2/5.

PS: Olutoppaan äänestyksessä tuli Tuopilliselle jaettu seitsemäs sija Hiivahommien kanssa huimalla viidellä äänellä. Ennakkosuosikit voittivat ja itsekin nimenomaan niitä äänestin. Kiitos neljälle muulle Tuopillista äänestäneelle.

*Glenn Wool on loistava koomikko, jonka belgialaisen oluenjuontiläppää en nyt löytänyt ilmaisesta internetistä linkitettäväksi, mutta löytyy Netflixistä "No Lands Man"-spesiaalista. Olutvitsi on ehkä 30 sekuntia koko pätkästä, joten sen takia ei ehkä kannata rahojaan käyttää, mutta jos muuten haluaa nauraa, niin suosittelen.

**Yritin keksiä Suomi-Belgia urheiluvertauksen, jossa Belgia olisi tarpeeksi ylivoimainen ennakkosuosikki, mutta en onnistunut. Belgia ei vaan ole niin erinomaisen hyvä oikein missään niistä hikoilua ja niveltenhajotusta vaativista pelleilyn muodoista, joita urheiluksi kutsutaan. Sivistysvaltio kun on. 

***Käykääpä ihan asioiksenne Boostelsin webbisivulla, noin niin kuin huumorimielessä. Domain on melko polleasti "bestbelgianspecialbeers.be" ja sivulle päästyään alkaa humppa soida.