"Lyhyt" juustoparitus (osa 1)

Olutblogin ylläpito tiukalla laihdutuskuurilla on välillä vähän hankalaa. Viikon ainokaisena "karkkipäivänäkin" tuppaa analysointi ja reittaus jäämään vähemmälle.

Tällä viikolla kuitenkin Beergenie -sivuston twittertili on kohkannut olut+juustoparituksesta näkyvästi ja tänään Brewdogin twittertili alkoi huudella juustoparituksista myös. Näin mielen päälle nousi ihmisen perustarve: Halu paritella.

Kun vielä bongasin artikkelin tutkimuksesta, jossa todettiin juuston olevan suorastaan terveellistä laihdutusruokaa (jonka tietenkin uskoin, koska ajatus oli minulle mieleen), annoin viimein periksi himoilleni ja suuntasin juustokauppaan ja Alkoon.

Lentävä Lehmä on Hakaniemen Hallin superjuustokauppa, josta ei yleensä pääse kovin halvalla ohitse. Yllätin itsenikin ostamalla kerrankin niin pieniä paloja juustoa, ettei rahaa mennyt kuin reilu vitonen. Ainoa mitä tiesin haluavani testiin oli brie, joten loput kaksi muuta tulivat melko summamutikalla.

Otin voimakkaan brien, joka oli myyjän mukaan "ranskan klassikko", mutta nimi jäi jonnekin. Samaan tarkkaavaisuuden kanjoniin jäi myös pehmoisen port salut -tyyppisen juuston nimi, joka sekin oli "voimakkaammasta päästä". Tosin maistiaista tiskillä mussuttaessani tajusin, että minua voitaisiin kusettaa juustokaupalla ihan mihin suuntaan vain, kun ei ollut hajuakaan oliko juusto oikeasti voimakas port salut vai ei. Nyökyttelin ja teeskentelin itseäni viisaampaa, niin kuin siinä tilanteessa kuuluu tehdä. Kolmanneksi nappasin Kaltenbergiläisen König Ludvig -panimon olutjuustoa, joka on melko mieto kermajuustomainen juttu ja ei niin yllättäen ainoa, jonka nimi jäi sattuneesta syystä mieleen.

Kotoa jääkaapin jämähyllyltä löytyi vielä muutama lisäkäntty: Kaupan perus-pecorino romano, jotain markkinoilta ostamaani eestiläistä savujuustoa, Heikkilän tilan Nuoriherra-kittijuustoa ja huumoripalana irtosiivuina myytävää "cheddaria"*.

Yllätyssuperjuustoksi otin hallissa Lentävän Lehmän naapurista kylmäsavuhevosta. Siinä on kaikki mitä hyvässä juustossa täytyykin olla, paitsi, että maito, hapate ja rasva on korvattu hevosenlihalla.

Sinihomejuustoja ei tällä kertaa mukana, vaikka chimay olisi ehkä sellaista vähän kaivannutkin kaveriksi.

Oluiksi valikoitui Alkon hyllystä seuraavat:
Asahi Super Dry, koska Beergenie kehui sitä brien kanssa, enkä meinannut uskoa.
Chimay Bleue, koska trappisti.
Ayinger Bräuweisse, koska vehnäolut.
Tripel Karmeliet, koska kirottu olkoon se päivä, jona minä en Alkossa käydessäni osta Tripel Karmelietia niin pitkään kun sitä siellä tarjolla on.

Edes itselleni laihdutuskuurilaista näytelläkseni jaoin maistelun kahdelle päivälle (karkkipäivä on huomenna, tämä on "päivällinen" :) ). Ensimmäisenä iltana koetukseen lähtivät Asahi Super Dry ja Chimay Bleue. Huomenna loput kaksi, ehkä kolme, jos keksin jostain saksalaisen dunkelin König Ludwigin pariksi.

Tulokset voi lukea tästä taulukosta nopeasti kouluarvosanoin ja tarkemmin alta, juustottain.

	Asahi Super Dry	Chimay Bleue
Brie	8	6
Port Salut	8+	7
König Ludvig	8½	6
Nuoriherra	8½	7½
Pecorino Romano	7	7
Suitsujuust	6	8
"Cheddar"	4	4
Hevoinen	7	8

Kuvakin sumentui brien aromista

En ole ikinä ollut suuri valkohomejuuston ystävä ja ostamani brie oli vielä lajissaan tujua. Se toi ensimmäiseksi mieleen koulussa väkisin syötetyn kesäkeiton. Sellaista lempeästi tai vähemmän lempeästi vauvan oksennuksen tuoksuista pehmeää mujua. Aika hyvää siis itse asiassa. Beer Genie ei ollut väärässä, Asahin tyylinen suht rapsakasti humaloitu ja muuten vähämakuinen riisilager leikkaa rasvan läpi hyvin ja katkeruus toimii hyvin vastapainona hapanmaitoiselle juustolle ja korostaa juuston hyviä puolia. Sininen chimay puolestaan on brielle liikaa ja juuston muuten voimakas, mutta vaikutteille altis maku jää pahasti trappistin hedelmäisyyden ja mausteisuuden alle.

Nimetön "voimakas" port salut maistui kotona paljon vähemmän vahvalle, mutta hyvä, mukavasti suuhun leviävä pehmeä ja rasvainen juusto kuitenkin. Asahi yllätti toimimalla tämän juuston kanssa vielä paremmin kuin brien. Katkeruus tasapainottaa rasvaisuuden ja koska olut on itsessään melko mitätön, juusto jälleen korostuu. Omituista kyllä, miltei päinvastainen reaktio Chimayn kanssa. Juusto hukkuu makuun pahasti, mutta oluen mausteisuus korostuu.

König Ludwig Bierkäse

König Ludvig, dunkelilla säädetty olutjuusto, oli kaupassa viileänä aika mieto Pohjanpoika-henkinen kermajuusto, mutta huoneenlämpöisenä yllättävän maukas tuote. Sattumalta saksalainen lagerin kanssa kieputeltu juusto toimi Asahin kanssa erinomaisesti yhteen. Juusto toimi ja olueenkin tuli uutta syvyyttä. Chimaylle kermajuustoinen mietous ei kuitenkaan pärjää ja hukkuu olueen täysin.

Suoraan juustolasta saamani** Nuoriherra -kittijuusto on rakenteeltaan aika lähelle tuota port salutia, pehmeä ja leviää suuhun kuin lämmin muovailuvaha. Nuoriherra on kuitenkin vähän jyrkemmän ja voimakkaamman makuinen, suoraan sanoen parempi. Asahi toimi port salutin kanssa hyvin ja Nuoren Herran*** maku korostuu vastaavasti. Chimayn läpikin juusto pystyy hieman kurkottamaan, muttei kuitenkaan mitenkään erityisen hienosti.

S-marketin hyllyjen ainoa pecorino romano on lähinnä suolainen ja vähän hampaissa nariseva kova pastajuusto. Sellaista kai se. Asahi ei oikein pärjää suolaisuuden kanssa ja jättää sekä juuston, että oluen vähän mitään sanomattomaksi. Miltei samoin käy chimayn kanssa.

Mmm.... cheeselike product.

Markkinoilta joku tovi sitten ostamani "suitsujuust" on melko vähärasvainen, vähän kumimainen savujuusto. Vähän Kippari-juuston kaltainen. Asahin kanssa juusto ei toiminut juuri mitenkään. Savuisuus yhdistyi katkeruuteen jotenkin hölmön mitättömästi ja sai juuston maistumaan pahalta ja oluen täysin mauttomalta. Sen sijaan chimayn kanssa savujuusto yllätti ja makea savu muljusi hyvin yhteen oluen mausteisuuden kanssa.

Kuuluisan Rainbow-juustolan Irtosiivu"cheddar" maistuu paljaaltaan syötynä vetiseltä muovilta. Oluen kanssa se maistuu oluelta, jonka seassa on palasia vetistä muovia.

Mustanpunainen kylmäsavukäsitelty Equus Ferus-juusto, on juustoksi siitä kummallinen, että se kypsytetään pistämällä ratsueläin lihoiksi. Rapsakka lagerhan toimii lihan kanssa yleensä mainiosti, mutta paremmin rasvaisen makkaran tai possunpalan kumppanina. Vähärasvaisen savuhevospala ei erityisemmin hyvin lageria palvele. Menettelee, mutta ei kannata. Chimay sen sijaan tuntuu toimivan näiden savuisten juttujen kanssa kuin vanha tekijä, ei räjähtävästi, mutta varmasti. Savuinen heppa vetää maltaan ja maustehedelmäisten hiivaesterien keskellä piaffen jos toisenkin.


PS: Oho, tulipas tekstiä. Tätä nämä pitkät tauot teettää.

*irtosiivucheddar sopii tasan yhteen tarkoitukseen: juustopurilaiseen.
**en blogin tiimoilta, muuten vain kaverilta.
***Je en muuten varmaan taivuta "nuoriherran", oli miten oikein tahansa! Juoskaa kuuseen.