"Lyhyt" juustoparitus (osa 2)

Koitos jatkui seuraavana iltana Bräuweissen, Tripel Karmelietin ja Året Runtin parissa. Miksi Året Runt vaikka puhuin saksalaisesta dunkelista? Halusin König Ludwigin dunkelilla valellulle juustolle dunkelin kaveriksi ja pääsin kaupustelemaan vain naapurin Alepaan, jonka valikoimat ovat melko rajalliset. Året Runt on kuitenkin yksi suomen parhaista* tummista lagereista, joten mikä ettei. Ainoa järkevä vaihtoehto oli maissisiirapilla ja lisäaineilla pilattu tsekki Litovel, jota en periaatteesta halua ostaa.

Juustot ovat samat kuin edellisenäkin päivänä ja sen tavoin, nopeat arviot taulukossa:

	Bräuweisse	Året Runt	Tripel Karmeliet
Brie	6	7½	6½
Port Salut	7½	6½	7
König Ludwig	8	7½	7½
Nuoriherra	7½	7	7½
Pec. Romano	7	7½	8
Suitsujuust	6	8½	6
"Cheddar"	4	4½	6
Hevoinen	8½	9½	7½

Brie ei oikein totellut vehnäolutta, vaan touhussa jäi niin olut kuin juustokin aika mitättömäksi. Året Runtin kanssa tilanne oli hieman parempi, dunkelissa oleva karamellisuus toimi edukseen. Oikeastaan Året Runt oli koko homman ajan sellainen keskitien menijä, joka toimi "ihan kivasti" muttei erityisemmin ihastuttanut (paitsi hevosen kanssa). Tripel oli brielle vähän turhan vahva ja hapokas, joten juusto jäi pahasti jalkoihin.

Port Salut ei sekään mitään positiivisen hämmennyksen huutoja herättänyt minkään oluen kanssa. Vehnäolut oli "ihan kiva", niin juusto kuin olutkin maistuivat hyvälle, mutta eivät loihtineet toisistaan mitään erityistä irti. Dunkelin paahteisuus ei pelitä yhteen rasvaisesti mujuavan pehmeän juuston kanssa juuri lainkaan ja juusto kärsi sen parissa. Tripelin suhteen merkitsin muistiinpanoksi vain "jotenkin mitätön".

König Ludwigia myydessään eivät valehdelleet kun sanoivat olutjuuston toimivan hyvin oluen kanssa. Se osoittautui parittelujen aikana melko varmaksi valinnaksi vaaleampien, ei turhan voimakkaiden oluiden kanssa. Vehnäolut syleili kermajuustoa hyvin ja toi juustosta esiin lisää miellyttävää rasvaisuutta ja jää hyvin tasapainoon oluen kanssa. Året Runt toimi, muttei niin hienosti kuin dunkelilta odotin. Kun perusvarman yhdistää perusvarmaan niin tuloksena ei ole muuta kuin perusvarma. Tripel ei yllättäen tappanut olujuustoa alleen niin pahasti kuin pelkäsin, vaan hedelmäisyys synkkasi sen verran, ettei tapaus ollut aivan menetetty. Silti hieman liian voimakas tulokulma.

Nuoriherra toimi oikeastaan juuri samoin kuin Port Salut. Ollessaan voimakkaamman makuinen, se kuitenkin kipusi hieman paremmin dunkelin paahteisuutta ja tripelin voimakkuutta vastaan, mutta jäi aika keskitielle. Bräuweissen kanssa juustosta nousi erikoinen kirpeys ilmoille, joka oli ihan miellyttävä ja olisi ehkä antanut pisteitä enemmänkin jos olisin jäänyt makustelemaan, mutta juusto loppui. 

Suitsujuust ei ole aivan
herkullisimman näköisestä päästä.

Pecorino Romano oli hefen ja dunkelin seurassa perusitsensä, eli suolainen kovis, joka ei paljon oluiden mielipiteistä perusta. Dunkelin kanssa vähän parempi kuitenkin. Tripelin kanssa se sen sijaan yllätti ja suolaisuus kombosi jännästi oluen hedelmäisen hapokkuuden kanssa. Ei ehkä parasta mitä rahalla saa, mutta kokeilun arvoinen yhdistelmä kuitenkin.

Savujuusto yllättäen hukkui vehnäoluen melko mietoon makuun kokonaan. Sen sijaan vähemmän yllättävästi paahteinen ja karamellinen dunkel toimi savun kanssa yhteen erinomaisesti ja tuotteet tukivat toisiaan. Tripel oli juustolle liian hapokas ja suitsujuust jäi sen varjoon pahasti.

"Cheddar"... Noh, mitä tästä nyt sanoo. Kuminpalasia. Tripelin kanssa juusto tuli jotenkin rasvaisemmaksi ja ei ollut niin huono, mutta silti huono.

Eksoottinen viipalejuusto

Kavioeläinpohjainen superjuusto palveli oluita jälleen parhaiten. Vehnäoluen kanssa perushyvä suoritus, makeus toimii ja savuisuus ei jää hevosessa niin jalkoihin kuin savujuustossa. Karmelietin seurana se oli... outo. Todella kummallinen yhdistelmä, jota en oikein osaa kuvata ja josta en ole varma oliko se hyvää vai ei. Dunkelin kanssa yhdistämistä kuvaa parhaiten seuraava gif:

*Myönnettäköön, kilpailu ei ole tällä saralla kovin kova.