Bryggeri Helsinki ja Tampereen Koskipanimo Plevna kutsuivat yllättyneen blogaajan lehdistötilaisuuteen. Olihan näistä jo syksyltä yhden tilaisuuden verran harjoitusta, mutta siltikin vähän hämmästelin. Tällä kertaa jätin Hunter S. Thompson -pastissit laatikkoon, mutta ajoin silti suurella vihreällä raitiohaikalalla 7A kohti Senaatintoria.
Tähän nyt se virallinen nootti: Korruptiotarjonnat oli, eli Bryggeri Helsinki (ja Plevna) tarjosi niin olut- kuin ruokamaistiaisetkin, joita tässä kirjoituksessa käsitellään.
Oikeastaan kutsu kävi myös Tampereelle Plevnan puolta kuulemaan ja kokemaan, mutta näin amatöörinä on hieman hankala järjestää Tampereen reissu arkipäivänä.
Amatöörinä on myös hankala puristaa omasta aivostaan älyä sen verran, että muistaisi ottaa paikalla edes yhden valokuvan, joten turvaudun nyt puhtaasti pressikuvaan. Tiedän, että kohtalo on kova, mutta yrittäkää pärjäillä. Pitäisi varmaan brändätä tämä Anti-Kaunis Humala-blogiksi, jossa ei kuvilla mässäillä, tekstiä on pirusti, eikä kellään ole kivaa.
Mutta asiaan!
Kahdessa kaupungissa tapahtuu sillä mainostuksen kohteena olivat Plevnan ja Bryggerin 27.1. alkavat yhteistyö-teemaviikot tai "Mestarit Vieraissa". Lyhyesti sanoen panimot olivat viime kesänä SOPPissa alkaneet juonia yhteistyötä ja sen tuloksena Helsingissä Bryggeri Helsingin hanaan oli tehty yksi Plevnan olut eli Cotton Ale centennial single hop-versiona ja Tampereella Plevnan hanaan yksi Bryggeri Helsingin olut eli Bryggeri Alt. (btw. moneskohan SOPPista alkanut yhteistyötarina tämä on? Hieno tapahtuma se SOPP!) Kummassakin paikassa oli sitten suunniteltu teemamenu näiden (ja muiden) oluiden ympärille pariksi viikoksi.
Kumpikin panimo pullottaa vähän ja harvoin ja myy tuotteensa pitkälti omissa hanoissaan (tosin joitain Plevnan tuotteita tapaa melko useinkin Helsingin hanoissa), joten ihan hyvä idea. Ja kun Plevna on yksi Suomen vanhimpia panimoravintoloita (vanhin jopa?) ja Bryggeri Helsinki vielä uunituore, niin mukava kontrastikin siinä on.
Koska tuotteet oli tehty paikallisesti suoraan hanaan, ei Plevnan versiota Bryggeri Altista ollut Helsingissä tarjolla. Cotton Alen lisäksi maistettavana oli myös Bryggerin Senaattori doppelbock, joka on tulossa Alkon käsityöläisolutviikoille ja alkuruuan kaveriksi paritettu Winter Weizen, joka on tumma vehnäolut.
Bryggerin Plevna-menuun kuuluu saksalainen vehnäolut-juustokeitto, ylikypsää häränrintaa ja stout-suklaajäätelö. Jäätelöä Siperian kera ei ollut maistettavana, mutta makeahko barbecuehun vivahtava häränrinta ja juurekset toimivat Cotton Alen parina hyvin. Alkupalaksi tehdyn vehnäolutkeiton reseptin (noh, samanlaisen) hain itselleni internetistä aika heti, oli nimittäin hyvää. Sen pariksi suositeltu Winter Weizen sen sijaan oli vähän erikoinen valinta. Siitä enemmän alla.
Plevnan päässä olisi kutunjuustoa, karitsaa ja crème brûléeta, joista en osaa sanoa mitään muuta kuin niiden olevan hyvin todennäköisesti tehty ruuasta.
Oluet itse:
Cotton Ale (Single Hop Centennial): Maagiseen verorajaan tehty 4,7% APA, melko kevyt 39 IBU katkerointi. Ei niin yllättäen aika lähellä alkuperäistä Plevnan Cotton Alea. Hieman Bryggerin keksistä/leipäistä-talonmakua olin tässäkin aistivinani, joka jopa parantaa alkuperäistä. Tosin muutenkin tämä lie tuoreempaa tavaraa kuin aiemmin maistamani Cotton Ale (muistaakseni Maltaisessa Riekossa(?)) ja humala edellä menevät oluet tietty pitävät tuoreudesta. Centennial on hyvä kukkainen jenkkihumala ja toimii edukseen. Ei hassumpi, suora, hedelmäinen ja raikas APA.
Bryggeri Helsinki Winter Weizen: 5,6% Dunkelweizen. Selkeä ja vähän outo, mutta ei mitenkään epämiellyttävä lennokkiliima/liuotin tuoksussa banaanin ja trooppisen hedelmän kera. Mallasvoittoinen, makeahko. Liuotin aromissa toi mieleen La Trappen Quadrupelin. En välttämättä valitsisi itselleni juomaksi, tosin en ole mikään dunkelweizenin suuri ystäväkään. Vehnäolutkeiton kanssa toimi paremmin kuin yksinään, tavallaan peittyi keiton alle ja ponkaisi sitten lopuksi sen läpi hedelmineen. Mutta talon vaaleamman mäskileivän kanssa tämä yllätti toimimalla loistavasti.
Bryggeri Helsinki Senaattori: 7,5% Doppelbock. Bryggerin tyylisesti konstailematon saksalainen doppelbock. Vähän kova runko, mutta muuten ei erityisempää valittamista, jos ei ylistystäkään. Mallasta, leipää ja karamellia, lämmittää. Panimomestari valitteli, että olivat joutuneet pullotuksen vuoksi suodattamaan oluen ja runko oli siksi kärsinyt pehmeydestään. Ehkäpä.
---
Bryggerin panimomestari Matthias Hüffner istui syömään näppärästi viereeni, joten käytin lehdistötilaisuutta hyväkseni. Matthias nimittäin mainitsi esittelypuheessaan, että panimojen laitteistossa on eroja, muttei millaisia. Ne tuntuivat mitoiltaan kuitenkin aika samankokoisilta, niin ihmettelin monellako tapaa ne nyt muka voidaan tehdä.
Suurin ero on kuulemma lämmitysmetodi. Plevnan höyrylämmitteinen järjestelmä tuottaa enemmän karamellisointia keittäessä, siinä missä Bryggerissä on (saksalainen) panimolaitteisto, jossa vierrettä ei varsinaisesti keitetä lainkaan (!) vaan kierrätetään vajaan sadan asteen (tarkka lukema taisi olla 95,8 tjsp.) lämpöisenä laitteiston sisällä ja ikävä dimetyylisulfidi (DMS), joka normaalisti poistuu keittäessä, poistuu jonkun suihkutusmenetelmän avulla, josta putosin suoraan sanoen hieman kärryiltä. Joka tapauksessa kun vierrettä ei keitetä, eikä kuumennus näin tee karamellisuutta, joudutaan asia kompensoimaan käyttämällä enemmän karamellimallasta kuin tavallisesti.
Kotona tajusin itse asiassa Matthiaksen selityksen selvittävän hieman omien kotiolutkokeilujeni makuongelmien juuria*, mutta eipä nyt mennä siihen.
Sanoin tykkääväni Bryggerin linjasta tehdä perustyylejä hyvin ilman sen ihmeellisempää kikkailua. Matthias kertoi tähtäävänsä erityisesti juotavuuteen, mikä ruokaravintolan yhteydessä on toki loogistakin. Turhan hankalat ja/tai voimakkaat oluet kun polkevat ruuan muuten jalkoihinsa. Mitään superextremeä ei siis liene kannata ainakaan lähitulevaisuudessa odottaa. Matthias lisäsi pitävänsä itse eritoten Frankenin alueen (Bamberg-Nuremberg) maltaisista tyyleistä.
Juuri ennen lähtöäni, Matthias mainitsi jonkun Bryggeristä (nimi meni ohi, baarimikko kai?) käyneen vasta Prahassa, jossa olutta oli tarjoiltu perusvaahdolla, puoliksi lasin täyttävällä vaahdolla ja lasi kokonaan täynnä vaahtoa. Ihmetykseni näkyi varmaan ulospäin, koska Matthias kävi tiskiltä lasin Bryggerin Pilsiä pelkällä vaahdolla. Olen kyllä käynyt tsekeissä, mutten ikinä ollut törmännyt tämmöiseen, joka nyt asiaa tutkittuani on ilmeisesti ihan yleinenkin tapa sielläpäin. Jälkikäteen mietin oliko Urquellin markkinointiukkeli puhunut samaisesta tavasta, mutta en ollut varma.
Bryggerissä asian kuultuani luontainen vainoharhaisuuteni epäili kuitenkin hetken minun joutuneen saksalaisen huumorintajun uhriksi, mutta hosuin sen pois päästäni ja maistoin. Pelkkänä vaahtona olut kieltämättä ottaa melko erilaisen vähemmän katkeran luonteen, etenkin kun näköelimet väittävät aivoille koko ajan, että juot nyt maitoa. Voi hyvinkin olla näppärä keino löytää oluesta uusia kulmia. Tutkin asiaa kotona ja löysin tätä tsekkitapaa selvittävän artikkelin täältä.
*Vaatimaton keittotehoni ja heikko kiehunta jättää DMS:t liemeen. Jos jollakulla lukijalla on elämänsä suurimpana haittana toimiva induktioliesi, voin toimia laupiaana samarialaisena ja ottaa sen itselleni. Ihan ilmaiseksi otan, ei tarvi maksaa edes. :)
PS: Jos haluaa maistaa melko pirun erinomaisen todella hedelmäisen NZ-US-humaloidun (Pacific Gem+Citra) APAn (sanoisin itse, että IPAn) niin suositan Weird Beard Mariana Trenchia. Maistelin äskettäin Kitty'sissä ja vieläkin lempii suussa.
Tähän nyt se virallinen nootti: Korruptiotarjonnat oli, eli Bryggeri Helsinki (ja Plevna) tarjosi niin olut- kuin ruokamaistiaisetkin, joita tässä kirjoituksessa käsitellään.
Oikeastaan kutsu kävi myös Tampereelle Plevnan puolta kuulemaan ja kokemaan, mutta näin amatöörinä on hieman hankala järjestää Tampereen reissu arkipäivänä.
Amatöörinä on myös hankala puristaa omasta aivostaan älyä sen verran, että muistaisi ottaa paikalla edes yhden valokuvan, joten turvaudun nyt puhtaasti pressikuvaan. Tiedän, että kohtalo on kova, mutta yrittäkää pärjäillä. Pitäisi varmaan brändätä tämä Anti-Kaunis Humala-blogiksi, jossa ei kuvilla mässäillä, tekstiä on pirusti, eikä kellään ole kivaa.
 |
| Valokuva |
Kahdessa kaupungissa tapahtuu sillä mainostuksen kohteena olivat Plevnan ja Bryggerin 27.1. alkavat yhteistyö-teemaviikot tai "Mestarit Vieraissa". Lyhyesti sanoen panimot olivat viime kesänä SOPPissa alkaneet juonia yhteistyötä ja sen tuloksena Helsingissä Bryggeri Helsingin hanaan oli tehty yksi Plevnan olut eli Cotton Ale centennial single hop-versiona ja Tampereella Plevnan hanaan yksi Bryggeri Helsingin olut eli Bryggeri Alt. (btw. moneskohan SOPPista alkanut yhteistyötarina tämä on? Hieno tapahtuma se SOPP!) Kummassakin paikassa oli sitten suunniteltu teemamenu näiden (ja muiden) oluiden ympärille pariksi viikoksi.
Kumpikin panimo pullottaa vähän ja harvoin ja myy tuotteensa pitkälti omissa hanoissaan (tosin joitain Plevnan tuotteita tapaa melko useinkin Helsingin hanoissa), joten ihan hyvä idea. Ja kun Plevna on yksi Suomen vanhimpia panimoravintoloita (vanhin jopa?) ja Bryggeri Helsinki vielä uunituore, niin mukava kontrastikin siinä on.
Koska tuotteet oli tehty paikallisesti suoraan hanaan, ei Plevnan versiota Bryggeri Altista ollut Helsingissä tarjolla. Cotton Alen lisäksi maistettavana oli myös Bryggerin Senaattori doppelbock, joka on tulossa Alkon käsityöläisolutviikoille ja alkuruuan kaveriksi paritettu Winter Weizen, joka on tumma vehnäolut.
Bryggerin Plevna-menuun kuuluu saksalainen vehnäolut-juustokeitto, ylikypsää häränrintaa ja stout-suklaajäätelö. Jäätelöä Siperian kera ei ollut maistettavana, mutta makeahko barbecuehun vivahtava häränrinta ja juurekset toimivat Cotton Alen parina hyvin. Alkupalaksi tehdyn vehnäolutkeiton reseptin (noh, samanlaisen) hain itselleni internetistä aika heti, oli nimittäin hyvää. Sen pariksi suositeltu Winter Weizen sen sijaan oli vähän erikoinen valinta. Siitä enemmän alla.
Plevnan päässä olisi kutunjuustoa, karitsaa ja crème brûléeta, joista en osaa sanoa mitään muuta kuin niiden olevan hyvin todennäköisesti tehty ruuasta.
Oluet itse:
Cotton Ale (Single Hop Centennial): Maagiseen verorajaan tehty 4,7% APA, melko kevyt 39 IBU katkerointi. Ei niin yllättäen aika lähellä alkuperäistä Plevnan Cotton Alea. Hieman Bryggerin keksistä/leipäistä-talonmakua olin tässäkin aistivinani, joka jopa parantaa alkuperäistä. Tosin muutenkin tämä lie tuoreempaa tavaraa kuin aiemmin maistamani Cotton Ale (muistaakseni Maltaisessa Riekossa(?)) ja humala edellä menevät oluet tietty pitävät tuoreudesta. Centennial on hyvä kukkainen jenkkihumala ja toimii edukseen. Ei hassumpi, suora, hedelmäinen ja raikas APA.
Bryggeri Helsinki Winter Weizen: 5,6% Dunkelweizen. Selkeä ja vähän outo, mutta ei mitenkään epämiellyttävä lennokkiliima/liuotin tuoksussa banaanin ja trooppisen hedelmän kera. Mallasvoittoinen, makeahko. Liuotin aromissa toi mieleen La Trappen Quadrupelin. En välttämättä valitsisi itselleni juomaksi, tosin en ole mikään dunkelweizenin suuri ystäväkään. Vehnäolutkeiton kanssa toimi paremmin kuin yksinään, tavallaan peittyi keiton alle ja ponkaisi sitten lopuksi sen läpi hedelmineen. Mutta talon vaaleamman mäskileivän kanssa tämä yllätti toimimalla loistavasti.
Bryggeri Helsinki Senaattori: 7,5% Doppelbock. Bryggerin tyylisesti konstailematon saksalainen doppelbock. Vähän kova runko, mutta muuten ei erityisempää valittamista, jos ei ylistystäkään. Mallasta, leipää ja karamellia, lämmittää. Panimomestari valitteli, että olivat joutuneet pullotuksen vuoksi suodattamaan oluen ja runko oli siksi kärsinyt pehmeydestään. Ehkäpä.
---
Bryggerin panimomestari Matthias Hüffner istui syömään näppärästi viereeni, joten käytin lehdistötilaisuutta hyväkseni. Matthias nimittäin mainitsi esittelypuheessaan, että panimojen laitteistossa on eroja, muttei millaisia. Ne tuntuivat mitoiltaan kuitenkin aika samankokoisilta, niin ihmettelin monellako tapaa ne nyt muka voidaan tehdä.
Suurin ero on kuulemma lämmitysmetodi. Plevnan höyrylämmitteinen järjestelmä tuottaa enemmän karamellisointia keittäessä, siinä missä Bryggerissä on (saksalainen) panimolaitteisto, jossa vierrettä ei varsinaisesti keitetä lainkaan (!) vaan kierrätetään vajaan sadan asteen (tarkka lukema taisi olla 95,8 tjsp.) lämpöisenä laitteiston sisällä ja ikävä dimetyylisulfidi (DMS), joka normaalisti poistuu keittäessä, poistuu jonkun suihkutusmenetelmän avulla, josta putosin suoraan sanoen hieman kärryiltä. Joka tapauksessa kun vierrettä ei keitetä, eikä kuumennus näin tee karamellisuutta, joudutaan asia kompensoimaan käyttämällä enemmän karamellimallasta kuin tavallisesti.
Kotona tajusin itse asiassa Matthiaksen selityksen selvittävän hieman omien kotiolutkokeilujeni makuongelmien juuria*, mutta eipä nyt mennä siihen.
Sanoin tykkääväni Bryggerin linjasta tehdä perustyylejä hyvin ilman sen ihmeellisempää kikkailua. Matthias kertoi tähtäävänsä erityisesti juotavuuteen, mikä ruokaravintolan yhteydessä on toki loogistakin. Turhan hankalat ja/tai voimakkaat oluet kun polkevat ruuan muuten jalkoihinsa. Mitään superextremeä ei siis liene kannata ainakaan lähitulevaisuudessa odottaa. Matthias lisäsi pitävänsä itse eritoten Frankenin alueen (Bamberg-Nuremberg) maltaisista tyyleistä.
Juuri ennen lähtöäni, Matthias mainitsi jonkun Bryggeristä (nimi meni ohi, baarimikko kai?) käyneen vasta Prahassa, jossa olutta oli tarjoiltu perusvaahdolla, puoliksi lasin täyttävällä vaahdolla ja lasi kokonaan täynnä vaahtoa. Ihmetykseni näkyi varmaan ulospäin, koska Matthias kävi tiskiltä lasin Bryggerin Pilsiä pelkällä vaahdolla. Olen kyllä käynyt tsekeissä, mutten ikinä ollut törmännyt tämmöiseen, joka nyt asiaa tutkittuani on ilmeisesti ihan yleinenkin tapa sielläpäin. Jälkikäteen mietin oliko Urquellin markkinointiukkeli puhunut samaisesta tavasta, mutta en ollut varma.
Bryggerissä asian kuultuani luontainen vainoharhaisuuteni epäili kuitenkin hetken minun joutuneen saksalaisen huumorintajun uhriksi, mutta hosuin sen pois päästäni ja maistoin. Pelkkänä vaahtona olut kieltämättä ottaa melko erilaisen vähemmän katkeran luonteen, etenkin kun näköelimet väittävät aivoille koko ajan, että juot nyt maitoa. Voi hyvinkin olla näppärä keino löytää oluesta uusia kulmia. Tutkin asiaa kotona ja löysin tätä tsekkitapaa selvittävän artikkelin täältä.
*Vaatimaton keittotehoni ja heikko kiehunta jättää DMS:t liemeen. Jos jollakulla lukijalla on elämänsä suurimpana haittana toimiva induktioliesi, voin toimia laupiaana samarialaisena ja ottaa sen itselleni. Ihan ilmaiseksi otan, ei tarvi maksaa edes. :)
PS: Jos haluaa maistaa melko pirun erinomaisen todella hedelmäisen NZ-US-humaloidun (Pacific Gem+Citra) APAn (sanoisin itse, että IPAn) niin suositan Weird Beard Mariana Trenchia. Maistelin äskettäin Kitty'sissä ja vieläkin lempii suussa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.