Hiisi Pläkki

Pläkki
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Maa: Suomi

Tyyli: Black IPA
Alkoholia: 6,3%
Kantavierre: 14,8 °P
Väri: 216 EBC
Katkeruus: 53,7 IBU

Pisteet: 3,5/5
Lyhyesti: Erinomaisen makuinen, mutta vähän vetiseksi jäävä musta ipa.

Oluthelmikuu rytkähti käyntiin keskimääräistä kaksitahtimopoa vauhdikkaammin Alkon kauan odotetuilla Käsityöläisolut-setillä. Laadukkaan ja mielenkiintoisen oloista settiä on tänä vuonna tyrkyllä lähemmäs suomalaisilta pienpanimoilta ja parilta brittein saarelaiseltakin.

Itse odotin joukosta eniten viime vuonna aloittaneen Jyväskyläläisen Hiisi-panimon tuotosta. Hiisi on Facebook-feedissään mainostanut tiukasti tuotteitaan, jotka ovat vaikuttaneet toinen toistaan mielenkiintoisemmilta, mutta tarjolla niitä on ollut erittäin paikallisesti lähinnä Jykylän marketeissa ja baareissa.  OlutExpossakaan panimo ei vielä ollut paikalla ja näin panimon oluet on jääneet maistelematta ihan tykkänään. Entisenä tanssisali Lutakon toistuvana asiakkaana laitoin toki paikallisen kätyrin hankkimaan Lutakko IPAn ennen kuin loppuu, mutta minulle asti se ei ole vielä päätynyt kun en ole Jyväskylään eksynyt viime aikoina. Puodin käsityöläisolut-sarjaan Hiisi oli päättänyt tehdä black IPAn.

Black IPA on moderni hybridityyli, joka etsii keskitietä mustien vahvasti paahtomaltaisten porterien/stoutien ja vahvasti humaloitujen ipojen väliltä. IPAt ovat perinteisesti vaaleita ja ilman paahdetta, mutta rajaa vahvasti humaloidun porter/stoutin ja Black IPAn välille on minusta kovin hankala vetää. Olen maistanut mustia ipoja vain kourallisen (11 omien tilastojeni mukaan) ja vähän epäselväksi tämän tyylin rajat ovat minulle jääneet, jos sellaisia edes on. Esim. Mikkellerin Beer Hop Breakfast on mm. Ratebeerin mukaan stout ja Beer Advocaten mukaan "american stout", mutta on aika vahvasti humala edellä menevä tuote nimeään myöten ja en kyllä itse keksi millä perusteella se ei ole Black IPA jos minun suuhuni ihan imperial stoutista menevä Stonen Escondidian Black IPA muka on. Joten ota näistä nyt taas tolkku.

Se tyylipippelin hiplaamisesta, asennetaanpa maltaista juomaan suuhun.

Musta olut, tiukka iso vaahto. Tuoksussa on lakritsaa, paahdetta, yrttejä, metsää. Yhtaikaa paahdetta, raikasta humalointia ja sokerista mallasta oikein hienosti. Aivot odottavat tuoksun perusteella tuhdimpaa suutuntumaa, mutta se onkin yllättäen melko kevyt, jopa vähän vetinen.

Maku lähtee makean alun kautta erittäin toimivaan lakritsaiseen ja hieman tervaiseenkin paahteen, karamellin ja humaloinnin yhteistyöhön. Kasvavassa jälkimaussa reilusti metsäistä ja pippurista humalaa.

Hyväähän tämä on, humalointi makunsa puolesta etenkin kohdallaan. Tuoksu ja maku oikein mukavia, mutta runkoon olisin kaivannut enemmän. Kokonaisuutena jää sen takia jotenkin uupumaan, mutta koska maku on sen verran hyvin kohdallaan, että ei sielu tälle kestä kolmostakaan antaa, niin annan poikkeuksellisesti puolikkaan pisteen: 3,5/5. Vaan eipä sen puoleen, kyllä tämä ostaa kannattaa, taisi olla käsityöläisvalikoiman halvemmasta päästäkin.