Emelisse Saison & Bryggeri Brew Club

Saison
Panimo: Brouwerij Emelisse
Maa: Alankomaat

Tyyli: Saison
Alkoholia: 4,6%
Väri: 15 EBC
Katkeruus: 45 IBU

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Toimiva saison, mutta vähän turhankin hapan.

Emelisse on hollantilainen uuden aallon (2005 perustettu) pienpanimo ja ravintola, jonka tuotteita on ollut Suomessa Pikkulinnun maahantuomana yllättävänkin useita tarjolla. Taso on ollut tasaisen varma. Ei mitään tajunnan räjäyttäviä pommeja, mutta laadukasta neljän tähden jälkeä kautta linjan.

Maitokauppatarjontaan oli ilmestynyt nyt tämmöinen saison nimeltään... noh, Emelisse Saison. Nimillä Emelissen oluet eivät ole ennenkään koreilleet. Kampin K-kaupasta löytyi, tyypillisillä duopolin katteilla varustettuna. Mutta koska panimo on tasokas ja saison on yksi lempityylejäni, tietenkin sorruin sen ostamaan.

Vaalea, keltainen (kuva vääristää tummemmaksi kuin onkaan). Iso kestävä vaahto. Pullossa ei kerrota mitä maltaita on käytetty, mutta yllättyisin jos tässä ei ole vehnää mukana. Kukkainen raikas ja hapan tuoksu, vähän maitohappoinenkin. Hiivaa, nahkaa. Sitrusta myös. Ohuehko, kevyt, terävä. "Jälkisuutuntuma" on hyvin happaman mattainen.

Maku on raikkaan hedelmäinen ja hieman hiivainen aluksi, mutta sitten happamuuden dominoima. Maussa myös brettanomyces-hiivan tuomaa nahkaisuutta ja aavistus hikeä. Jälkimaku on lähinnä hapan. Tyylille aika korkea katkeruusarvo ei oikein tunnu tyypillisenä humalan katkerona, mutta ehkä korostaa happamuutta. Se ajaakin hieman yli maussa, että antaisin neljää starbaa. Joten annan kolme. Menettelee. Voisin ostaa kesällä saisonhimoissani helpostikin, näitä kun vähemmän maitokaupoissa näkyy.

---
Toiseen asiaan.

Kansaa oli paikalla ihan loppuunmyytynä

The vuoropäällikkö whose name
shall not be spoken ja Bryggeri
Red Ale

Kävin maanantaina kaverin kanssa Bryggeri Helsingin Brew Club -illassa. Illan juju oli käsittääkseni antaa tietoa pienpanimotoiminnasta, oluen panemisesta ja panimoravintolan meiningistä noin yleensä myös ruuan puolelta. Vähän tapahtuma ehkä hakee vielä muotoaan, mutta ihan informatiivinen ja mukava ilta noin yleisesti ottaen.

Bryggerin toimitusjohtajanakin toimivan oluen monitoimimies Pekka Kääriäisen intron jälkeen ravintolan vuoropäällikkö, jonka nimen kätevästi hävitin, avasi miten oluen aineksia käytetään Bryggerin ruuissa. Käyttötapoja oli niin monia, että informaatiota tuli melkoista tahtia. Selväksi kävi, että kaikelle on löytynyt ruuanlaitossa käyttöä maltaista mäskiin ja humalaan asti. Maistiaisena tuli tummalla maltaalla tehty crème brûlée*, joka oli kyllä erittäin hyvää ja toimiva viritys normaalista crème brûléesta, mutta mielummin olisin melkein ottanut pienempiä maistiaisia selityksen lomassa etenkin oudommista humala- yms. virityksistä.

Sitten Kääriäinen kertoili perusasioita oluen panemisesta Bryggerissä ja muutoinkin. Aloitussetissä ei kotiolutta tehneelle tai asiasta muuten lukeneelle ollut hirveästi uutta. Sen jälkeen itse panimomestari Matthias Hüffner pääsi ääneen ja esitteli panimolaitteiston ja selitti tarkemmin prosessia Helsinki Beer Festivalia varten tekeillä olleen oluen odotaessa taustalla. Matthiaksen tietomäärä prosessista oli selkeästi valtaisa ja kysymysten ja oman selityksensä saattelemana juttu menikin välillä melko detaljitasollekin ja oli ainakin itselleni ehkä antoisin pätkä illasta. Paljastui mm. että muuten viimeisen päälle laadukas saksalainen panimolaitteisto on äärimmillään modernien makujen kanssa kun humalamujun määrät tukkivat putket.

Vierrettä eri vaiheissaan

Ikään kuin taukopalana Kääriäinen kertoili pienpanimoja ja ravintoloita koskevasta lainsäädäntö- ja asetusviidakosta ja kokemuksistaan niiden parissa vuosikymmenten ajalta. Se olikin ihan sopiva muistutus karusta todellisuudesta, jos oli ehtinyt jo kuparipannuja ihastellessa maalailla haavekuvia omasta panimosta.

Onneksi aluksi mainittiin, että ihan vastaavia säännösviidakkoja on muuallakin Euroopassa. Onneksi, sillä Suomen olutpiirien jatkuva neuroottisuutta lähestyvä jankuttaminen siitä, miten Suomessa on kaikki jotenkin erityisen hankalaa ja/tai huonosti, on ainakin omaan korvaan alkanut käydä kovin väsyttäväksi. Toki se on usein perusteltua ja syyllistyn siihen tietty itsekin, mutta silti ei aina jaksaisi sitä kuunnella/lukea.

Matthias tarkastaa
ominaispainoa.

Lopuksi Matthias vielä kertoili vierteen alkaessa keittymään miten päätyy resepteihinsä ja oli ihan mukavaa kuulla, että ne muodostuvat pitkälti fiilispohjalta ja välillä aika spontaaneinkin päätöksin jopa kesken prosessin. Siinä se panimomestarin luovuus punnitaan. Yllätyin tosin melko paljon kun Matthias kertoi, ettei tee minkäänlaisia pieniä testieriä vaan keittää uuttakin reseptiä suoraan tuhat litraa.

Hiiden Raivoava Rakki
ei liity tilaisuuteen mitenkään,
mutta löytyi tiskin takaa
ja oli oikein kiva IPA.
Kerrankin on kuvia niin niitä
laitetaan sitten.

HBF:a varten ajatuksena oli oranssi olut maustettuna uudella saksalaisella klementiiniaromisella humalalla (pussin tekstistä päätellen näkyi olevan joku Hallertau-variantti). Matthias tosin korosti useasti, että tämä on ainakin hänen ajatuksensa, mutta lopputuloksesta ei voi olla vielä varma.

Ihan kiva ilta, tosin itselleni tuli sen verran paljon tuttuakin asiaa, että vähän epäröisin oliko koko juttu aivan 45 euro/ilta väärti. Oluenpanemisesta ja ruuanlaitostakin kiinnostuneille kuitenkin mielenkiintoinen. Muutaman viikon päästä järjestettävä kakkososa onkin ainakin itselleni kiinnostavampi kun päästään maistamaan Matthiaksen maanantaina panemaa olutta tuoreeltaan ja tutustumaan olut-ruokaparituksiin.

Matthias myös mainitsi käymiskellaria ihmetellessä, että tulevaisuudessa vastaavanlaisissa tilaisuuksissa olisi tarkoitus antaa osallistujien päättää enemmän siitä, minkälainen olut tehdään.

*Nyt joku roti noiden hipsujen kanssa ranskalaiset hei!

PS: Olutoppaassa ajoittain käynyttä/käyvää blogien puolueettomuus-keskustelua ajatellen täsmennetään nyt, että Bryggeri EI kustantanut tätä vaan olin paikalla ihan omasta halusta ja oman kaverin rahoilla.