Kuten Kiiran arvion yhteydessä lupasin, vertailen nyt Hiiden maitokauppavahvuiset IPAt keskenään.
Molemmat
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Maa: Suomi
Tyyli: IPA
Alkoholia: 4,5%
Molemmat ovat 4,5% ipoja, toinen panimon peruslinjastoa ja toinen tilaus-markkinointirockolut. Kyynisempi olettaisi Koffin kotiteollisuus-linjaa tai Olvin "tuotekehitys"-linjaa, eli samaa kuraa minimaalisella erolla eri tölkkiin. Peruspessimistinä vähän pelkäsin semmoista, vaikka mikään Hiiden toiminnassa ei olekaan antanut olettaa niin munatonta touhua.
Onneksi heti oluet kaataessaan lähtee moiset kyynisyydet mielestä.
Lutakko on vaalean keltainen, siinä missä Rakki on tummempi kuparin sävyinen. Molemmissa reilu ja tuhti vaahto, tosin Lutakossa maltillisempi ja paljon nopeammin pienenevä, mutta sekin jää lasiin hyväksi parin sentin kerrokseksi melko pitkäksi aikaa.
Lutakko IPA
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Raikas, pilsmäinen IPA. Kesäjuoma!
Lutakkohan on legendaarinen rokkiklubi Jyväskylässä. Tämä tiedoksi niille, jotka eivät sitä tienneet. Mokomat tynnyrissä eläneet sieluttomat, luultavasti pahanhajuisetkin, paskiaiset. Opiskelin Jyväskylässä 00-06 ja tykkään särökitaroista, joten Lutakossa on vietetty aikaa hyvinkin epäterveellisiä määriä.
Lisäksi Lutakko on kaupunginosa, jossa olen eräässäkin yhteistaloudessa viettänyt lukemattomia iltoja iloisessa nousussa, lukemattomia öitä vahvassa koomassa ja lukemattomia aamuja vahvassa, suuresti erilaisessa, koomassa.
Lutakko on lähellä sydäntä. Sitä yritän sanoa. Siksi Lutakko IPA piti ehdottomasti saada testiin kun siitä kuulin. Kesti aikansa, mutta viimein. Vieläkin Lutakossa asusteleva kaveri tosin varoitteli, ettei se kovin kummoinen ole.
Mitättömämpi tuoksu tässä on kuin Rakissa. Ruohoa, aavistus sitrusta tässäkin. Raikas.
Ohut, mutta pehmeä. Melko pilsmäinen IPA. Itse asiassa hyvin pilsmäinen. Puhdas ja suora. Humalointikin tuntuu jotenkin eurooppalaiselta vaikka onkin pullon mukaan amerikkalaisista Columbus, Centennial & Amarillo -lajikkeista. Pintahiivan tuoma pieni hedelmäisyys ja rungon pehmeys vie pois pilsistä ja ronski katkerointi on toki ihan modernin jenkki-IPAn tasoa. Pitkä ruohoisen ja sitruksisen humalan purenta jälkimaussa.
Aluksi olin sanomassa, että "ihan nautiskelukelpoinen sessio-IPA", mutta mitä pidemmälle pullo vajui, sitä paremmalta Lutakko maistui. Tämähän on melko erinomainen. 4/5
Rakki
Pisteet: 3/5 (3,5/5)
Lyhyesti: Hedelmäinen, moniluonteisempi IPA, joka kaipaisi makujensa tueksi enempi voltteja.
Rakkihan ei varsinaisesti väitä olevansa IPA vaan "humaloilla läjäytetty olut", mutta IPAhan tämä nyt on.
Hedelmäinen, heinäinen, aavistuksen sitruksinen aluksi jopa hieman vehnäolutmainen banaaniaromi löytyy. Hiivaa. Vähän tunkkaisempi haju kuin Lutakko IPAssa.
Luonnollisesti ohut, pehmeämpi kuin Lutakko. Jotenkin tämmöisessä hedelmäisemmässä ja makeammassa tuotteessa ohuus on suurempi rikos kuin tuossa kuivassa ja pilsmäisessä Lutakko IPAssa. Se tuntuu vetisemmältä.
Makeampi, hedelmäisempi, maultaan vähän luonteikkaampi tuote kuin Lutakko. Siinä missä Lutakko on hyvinkin kuiva ja rapsakka IPA, on Rakissa enempi maltaan pehmeyttä ja hedelmää. Humalointi on vähemmän esilleastuvassa roolissa, vaikka toki IPAan kuuluvasti silti selvästi näkyvissä. Jotenkin etäisesti britti-IPAmainen tunnelma tässä on, vaikkakin jälleen katkerointi on ihan modernia tasoa.
Ei tässä sinällään mitään vikaa ole, mutta ei erityisemmin säväytäkään. Koetun vetisyyden takia jää vähän valjuksi. En tiedä onko Rakin vahvempi veljesolut Raivokas Rakki ihan samasta reseptiaihiosta, mutta saman tyylinen se on vahvemmalla rungolla ja toimii ehdottomasti paremmin.
Etiketissä sanotaan , että "Rakki räksyttää parhaiten keskimääräistä kovemmalla soitetun QOTSAn kanssa. Ja se näyttää lempeämmän luonteensa lohen ja possun kanssa." Niinpä lasin lopuksi laitoin Songs for the Deafin soimaan ja käänsin säälittävien maitopurkkikauittimieni nupit kaakkoon. Kävin myös jääkaapista siivun kinkkua palaksi jota painaa.
Toimi se paremmin: 3,5/5
Loppukevennys: Lutakon Koera
Nautiskelin oluset 2,5 desin laseista, niinpä pulloihin jäi pohjia. Luonnollisesti sekoitin ne.
Tuoksussa nousee pintaan Rakin hiivaisuus. Hedelmäisyyttä. Yhteinen runko on kummallisesti täyteläisempi ja pehmeämpi kuin erillisten oluiden. Mitä helvettiä? Missään ei ole mitään järkeä. Ehkä sekoitus vei vähän hiilihappoja pois? Ja oluet olivat toki jo lämpimämpiä, joka avittanee asiaa.
Maku on varsin passeli. Rakki oli elävämmän alemäinen maussaan, joten se dominoi Lutakon kuivaa melko puhdasta raikkautta aika vahvasti. Kyllä tätäkin myydä voisi, mutta mielummin otan Lutakon Lutakkona. 3/5
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Maa: Suomi
Tyyli: IPA
Alkoholia: 4,5%
Molemmat ovat 4,5% ipoja, toinen panimon peruslinjastoa ja toinen tilaus-markkinointirockolut. Kyynisempi olettaisi Koffin kotiteollisuus-linjaa tai Olvin "tuotekehitys"-linjaa, eli samaa kuraa minimaalisella erolla eri tölkkiin. Peruspessimistinä vähän pelkäsin semmoista, vaikka mikään Hiiden toiminnassa ei olekaan antanut olettaa niin munatonta touhua.
Onneksi heti oluet kaataessaan lähtee moiset kyynisyydet mielestä.
Lutakko on vaalean keltainen, siinä missä Rakki on tummempi kuparin sävyinen. Molemmissa reilu ja tuhti vaahto, tosin Lutakossa maltillisempi ja paljon nopeammin pienenevä, mutta sekin jää lasiin hyväksi parin sentin kerrokseksi melko pitkäksi aikaa.
Lutakko IPA
Pisteet: 4/5
Lyhyesti: Raikas, pilsmäinen IPA. Kesäjuoma!
Lutakkohan on legendaarinen rokkiklubi Jyväskylässä. Tämä tiedoksi niille, jotka eivät sitä tienneet. Mokomat tynnyrissä eläneet sieluttomat, luultavasti pahanhajuisetkin, paskiaiset. Opiskelin Jyväskylässä 00-06 ja tykkään särökitaroista, joten Lutakossa on vietetty aikaa hyvinkin epäterveellisiä määriä.
Lisäksi Lutakko on kaupunginosa, jossa olen eräässäkin yhteistaloudessa viettänyt lukemattomia iltoja iloisessa nousussa, lukemattomia öitä vahvassa koomassa ja lukemattomia aamuja vahvassa, suuresti erilaisessa, koomassa.
Lutakko on lähellä sydäntä. Sitä yritän sanoa. Siksi Lutakko IPA piti ehdottomasti saada testiin kun siitä kuulin. Kesti aikansa, mutta viimein. Vieläkin Lutakossa asusteleva kaveri tosin varoitteli, ettei se kovin kummoinen ole.
Mitättömämpi tuoksu tässä on kuin Rakissa. Ruohoa, aavistus sitrusta tässäkin. Raikas.
Ohut, mutta pehmeä. Melko pilsmäinen IPA. Itse asiassa hyvin pilsmäinen. Puhdas ja suora. Humalointikin tuntuu jotenkin eurooppalaiselta vaikka onkin pullon mukaan amerikkalaisista Columbus, Centennial & Amarillo -lajikkeista. Pintahiivan tuoma pieni hedelmäisyys ja rungon pehmeys vie pois pilsistä ja ronski katkerointi on toki ihan modernin jenkki-IPAn tasoa. Pitkä ruohoisen ja sitruksisen humalan purenta jälkimaussa.
Aluksi olin sanomassa, että "ihan nautiskelukelpoinen sessio-IPA", mutta mitä pidemmälle pullo vajui, sitä paremmalta Lutakko maistui. Tämähän on melko erinomainen. 4/5
Rakki
Pisteet: 3/5 (3,5/5)
Lyhyesti: Hedelmäinen, moniluonteisempi IPA, joka kaipaisi makujensa tueksi enempi voltteja.
Rakkihan ei varsinaisesti väitä olevansa IPA vaan "humaloilla läjäytetty olut", mutta IPAhan tämä nyt on.
Hedelmäinen, heinäinen, aavistuksen sitruksinen aluksi jopa hieman vehnäolutmainen banaaniaromi löytyy. Hiivaa. Vähän tunkkaisempi haju kuin Lutakko IPAssa.
Luonnollisesti ohut, pehmeämpi kuin Lutakko. Jotenkin tämmöisessä hedelmäisemmässä ja makeammassa tuotteessa ohuus on suurempi rikos kuin tuossa kuivassa ja pilsmäisessä Lutakko IPAssa. Se tuntuu vetisemmältä.
Makeampi, hedelmäisempi, maultaan vähän luonteikkaampi tuote kuin Lutakko. Siinä missä Lutakko on hyvinkin kuiva ja rapsakka IPA, on Rakissa enempi maltaan pehmeyttä ja hedelmää. Humalointi on vähemmän esilleastuvassa roolissa, vaikka toki IPAan kuuluvasti silti selvästi näkyvissä. Jotenkin etäisesti britti-IPAmainen tunnelma tässä on, vaikkakin jälleen katkerointi on ihan modernia tasoa.
Ei tässä sinällään mitään vikaa ole, mutta ei erityisemmin säväytäkään. Koetun vetisyyden takia jää vähän valjuksi. En tiedä onko Rakin vahvempi veljesolut Raivokas Rakki ihan samasta reseptiaihiosta, mutta saman tyylinen se on vahvemmalla rungolla ja toimii ehdottomasti paremmin.
Etiketissä sanotaan , että "Rakki räksyttää parhaiten keskimääräistä kovemmalla soitetun QOTSAn kanssa. Ja se näyttää lempeämmän luonteensa lohen ja possun kanssa." Niinpä lasin lopuksi laitoin Songs for the Deafin soimaan ja käänsin säälittävien maitopurkkikauittimieni nupit kaakkoon. Kävin myös jääkaapista siivun kinkkua palaksi jota painaa.
Toimi se paremmin: 3,5/5
Loppukevennys: Lutakon KoeraNautiskelin oluset 2,5 desin laseista, niinpä pulloihin jäi pohjia. Luonnollisesti sekoitin ne.
Tuoksussa nousee pintaan Rakin hiivaisuus. Hedelmäisyyttä. Yhteinen runko on kummallisesti täyteläisempi ja pehmeämpi kuin erillisten oluiden. Mitä helvettiä? Missään ei ole mitään järkeä. Ehkä sekoitus vei vähän hiilihappoja pois? Ja oluet olivat toki jo lämpimämpiä, joka avittanee asiaa.
Maku on varsin passeli. Rakki oli elävämmän alemäinen maussaan, joten se dominoi Lutakon kuivaa melko puhdasta raikkautta aika vahvasti. Kyllä tätäkin myydä voisi, mutta mielummin otan Lutakon Lutakkona. 3/5
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.