APA-sokkomaistelu

Tästä vähemmän puusilmä voi jo vilkaisulla erottaa
joukon suodattamattoman.

Perjantaina keksin hienon idean. APA-sokkotesti. Oli nimittäin maistamatta tuo Mallaskosken uusi Kuohu Valioluokka Pale Ale ja kaapissa oli odottamassa myös Kauniin Humalan koti-APA. Kumpaakaan en ollut ennen maistanut, niin siihen rinnalle verrokiksi vanha tuttu Keisari 66.

(ja kyllä, Kauniin Humalan APA oli ilmaisnäyte. O tempora, o mores!)

Sokkotesti suoritettiin, oluita vertailtiin, muistiinpanoja tehtiin lennosta suoraan koneelle muistioon. Jätin muistion auki ja koneen auki yli viikonlopun. Kirjoitan ne muistiinpanot blogipostaukseksi sitten lauantaina. Lauantaina ajattelin, että noh, sunnuntaina. Sunnuntaina ajattelin, että noh illalla sitten. Tallentaminen ei käynyt missään vaiheessa mielessä, ei edes siinä vaiheessa kun virustutkan päivitys buuttasi konetta ja windows kyseli säilytetäänkö "Untitled - Notepad". En sitten säilyttänyt. Sinne meni.

Yritetäänpä kuitenkin tuolta wetwaren puolelta kaivella vähän muistia auki...

Kaveri kaateli oluet laseihin, eikä sitten päästänyt minua paikalle ennen kuin vaahdot olivat laskeutuneet. Syyksi tähän kerrottiin, että yhdessä oluessa ei ollut vaahtoa, joten niiden piti näyttää samalta. Yritin laiskasti protestoida, mutta tuumin sitten, että sama kait tuo.

Kolmesta lasista kahdessa oli selkeät vaahdon jättämät pitsit, joten odottelusta oli aika vähän hyötyä mihinkään suuntaan. Haistoin ensimmäistä. Hyvin vähän amerikkaa tai sitrusta. Enemmänkin melkein mannereurooppalainen tatsi. Ei se ainakaan kuuskutosta ole. Toinen tuoksui lähes identtiselle. Hämmentävää. Kolmas, numero 1, poikkesi joukosta selvästi, siitä tuli makea maltaisuus ja vähän nenään käyvä vihannesmainen virhetuoksu. Se oli myös se jossa ei ollut vaahtoa. Tuomitsin sen kotiolueksi.

Kaksi ensimmäistä sen sijaan tuoksuivat niin samalle, että jouduin tuoksuttelemaan niitä monta kertaa ennen kuin eroa alkoi löytyä. Aromi ei ollut paha, mutta ei erityisen selkeäkään ja koska toinen niistä hyvin todennäköisesti oli 66, ihmettelin mihin Nokialla on unohdettu se sitruksinen raikkaus mistä 66 on tunnetuksi tullut. Olin tosin ennenkin lukenut kommentteja, että kuuskutosen taso heittelee.

Maku kahdessa ensimmäisessä oli myös hyvin lähellä toisiaan. Kevyitä pale aleja selvästi, mutta ei mitään kotiin kirjoitettavaa. [tässä kohti olisi tarkempia makuelämyksiä, jos olisin viisas, mutku en oo] Lopputulemana kuitenkin ensimmäinen oli hiukan pirteämpi ja siten ehkä parempi. Tässä vaiheessa tajusin unohtaneeni visuaalisen puolen kokonaan ja tunsin itseni melko idiootiksi. Nimittäin ykkönen oli samea, kakkonen kirkas. Eli ykkönen oli 66 ja kakkonen tämä uusi tuttavuus Kuohun Pale Ale. Sillä oletuksella että virhetuoksuinen oli tosiaan kotiolut.

Kolmas lasi oli makean vihanneksinen, hyvin vähähiilihappoinen. Runko jossa oli potentiaalia, mutta hapottomuus jätti sen liian täydeksi ja mehumaiseksi. Humalointi kärsi samasta vihannesvirheestä kuin hajukin (DMS?). Nyt olin jo lähes täysin varma, että kyseessä oli kotiolut. Samanlaista virhemakua on nimittäin omissa tuotoksissani ollut varmaan puolissa eristä ja olin jo aiemmin katsonut, että pullo oli täytetty melko vajaaksi ja ehkä hapottomuus johtui siitä. Oluesta näki potentiaalin, mutta virheet nyt vähän raippasivat sen alas. Oman (vähäisen) kokemuksen mukaan kotipaneminen on ainakin alussa juuri näiden pikkuvirheiden karsimista yksi kerrallaan. Itsellänikin niitä on vielä lukuisia ja kehitin lisäksi juuri kasan uusia.

Pullojen numeroiden paljastaminen vahvisti tulkintani.

Mitä tästä nyt jäi käteen?

Noh. Ainakin se, että kuuskutosen taso tuntuu heittelevän. Oluessa ei ollut oikeastaan häivähdystäkään siitä selkeästi sitruksisesta aromihumaloinnista, jota ihastelin viime kesänä. Jäljelle jäi kepeä, mutta melko mitäänsanomaton ale. Kuohun Pale Ale oli ilmeisesti tavoitellut pitkälti 66-linjaa ja ikävä kyllä saavuttanut sen juuri tämän heikon version kanssa. Niin lähelle olivat ne samanlaisia etten meinannut oluita oikeasti toisistaan erottaa ihan heti.

Yritystä on, mutta ei uskallusta. Onko suomalainen keskisuuri-pienpanija niin kustannustarkka, että siksi humalan käyttöä aristellaan? Vai mistä tässä on kyse? Toivottavasti ei kuitenkaan mistään "suomalaiseen makuun" meiningistä. Se myyttinen suomalainen maku kun ei ole mitään muuta kuin tekosyy jarrutella. Rallikansaahan tässä kuitenkin...