Kävin perjantaina nopean muutaman tunnin visiitin Beer Festivalilla. Viime vuonna HBF jäi välistä ja sitä edellisenähän festari oli tauolla. Suomen liekö pitkäikäisin oluttapahtuma (jos Iisalmen Olusia ei lasketa, ja niitähän ei lasketa) vaikutti aika kalpealta aaveelta entisestään. Esillepanijoita oli kourallinen, murto-osa siitä mitä muutama vuosi sitten ja Kaapelitehtaan halli tuntui kovin tyhjältä.
Mutta keskitytäänpä olueen.
Olutta festareilla toki oli ja kun jaoimme kaverin kanssa kahden desin maisteluannoksen kahteen pekkaan, sai maisteluakin suoritettua melko hyvin. Festarin hollanti-belgia-linjan omatuontivalikoima oli komea, mutta sen maistelu jäi yhteen satunnaiseen olueen. Kovasti teki mieli Cantillonin pulloja koetella, etenkin ennen näkemätöntä 50°N-4°E -konjakkikypsytystä, mutta hinnat olivat niissä sen verran kohdallaan, että jäi välistä.
Aloitin Oluttoman tiskiltä Hiiden oluiden parissa. Hiisi Kyyttö on toimiva, erittäin suklainen maito-stout. Tuoksussa maitosuklaata, liköörikonvehtia ja niitä rasistisesti nimettyjä pusu-karkkeja. Kiva humalointi päälle. "Ehkä Hiiden paras tähän mennessä", kirjoitin vihkoon. 4/5.
Kyytön parhaus Hiiden tuotannosta kesti vain hetken, sillä Hiisi Humulus Lupus DIPA oli loistava. Hedelmäinen, metsäinen, hyvin tasapainossa. Pienenä miinuksena tuoksu oli hieman mallasimelä, mutta muuten, kuten muistiinpanot sanovat "Nyt on hyvä DIPA". 4+/5
Välissä vierailu Saimaan Juomatehtaan tiskille ja maistoon Ben's Special. Olin jostain, ehkä JaskanKaljoista, lukenut festareiden oluista sen verran, että olin laittanut mieleeni nimen. Mitään muuta en siitä muistanutkaan ja hyppäsin sokkona maistelemaan. Todella karamellimäinen hedelmä tuoksussa, simamainen suutuntuma. Maku myöskin karkkia ja saippuaa, miltei teollisen makuista hedelmöintiä. Todella outo kokemus. Kävin tiskillä kysymässä jälkikäteen, että mitäs helvettiä se tämä tämmöinen on ja vastaukseksi sain, että vehnäoluthiivalla käytetty vehnä-IPA, mikä oikeastaan selittikin oluen luonteen. Melko jännä, mutta oikeasti hyvä? Noh, tavallaan, turhan pesuaineinen. 3/5
Siiderivimmainen kaveri kantoi seuraavaksi pöytään samaiselta tiskiltä Cidre Sec Brut siiderin. Erittäin
kuiva, hyvällä tavalla mädän omenan tuoksuinen siideri. Kiva. Tätä voisi pullossa ostaa itsekin. Ei arvosanaa, koska en tiedä siidereistä mitään.
Diamond Beerin tiskillä Brewdogin edustaja tarjoili panimon nimen kanssa hieman kamppaillen ruotsalaisen Slottskällans Vete IPAn eli vehnä IPA sieltäkin. Todella mahtava hedelmäinen tuoksu, trooppista hedelmää niin paljon kuin jaksoi hengitellä. Maku tuoksua kevyempi, hienosti tasapainoinen ja sopivan katkera kevyt IPA. Kesäoluiden aatelia. Yksi festarien parhaita. 4/5
Samaiselta tiskiltä heti perään Brewdog Camden04 -olut, joka nimestä päätellen on tehty panimon Camdenin pubia varten. Tiskillä ja internetissä sanotaan, että kyseessä olisi belgialainen dubbel. Jos näin on, niin onpa outo dubbel. Erittäin leipäinen, hieman savuinen olut, joka maistui ennen kaikkea kainuulaiselle talkkunajauholle. Hyvällä tavalla. Ei se dubbel ollut, mutta hyvää kuitenkin. Taas yksi 4/5.
Liian hyviä oluita, joten seuraavaksi yksi hollantilainen yläkerran valikoimista. Olin tutustunut etukäteen hollanti-valikoimaan jonkun verran ja ottanut muutaman nimen ylös mitä niistä pitäisi maistaa. Sitten jätin sen tiedon kotiin joten Beerze Brave -pullo valikoitui maistettavaksi täysin sattumanvaraisesti lähinnä sillä perusteella, että etiketissä oli nimin niin selvästi, että näin sen tiskille asti. Se olikin sitten melko turha kokemus. Hyvin mitäänsanomaton golden ale, josta jäi jotenkin bulkkiolutmainen fiilis. 2/5
Yläkerrassa vielä toisena maisteluna Wye Cider -real siideri. Ei voi sanoa, etteikö olisi makua. Itse asiassa huh huh. En ole ehkä brettaisempaa juomaa eläessäni juonut. Tiedättehän bretan, sen hiivan, joka tuo tiettyihin oluisiin ja viineihin sellaisen kivan tallimaisen hevosenhiki-vivahteen. Paino sanalla vivahteen. Wye maistui pelkästään navetalle ja omenoille. Aluksi vaikutus oli jännä, mutta jo sen maisteludesin loppuun saaminen oli työn takana, sen verran vahvasti vanhan talon ja hevosenhien maku juomasta puski läpi.
Takaisin alakertaan. Vuoden olutravintola Leskisen tiskiltä Weird Beard Fade to Black -black IPA. En ole mustista ipoista ollut kovin vakuuttunut koskaan, mutta tämä kyllä toimi. Paahtuneisuus ja napakka humalointi toimivat kerrankin hienosti yhteen. 4/5
Beer Hunter's Polaris IPA oli yksi enemmän odottamiani oluita, koska porilaiset osaavat oluensa ja Polaris on uusi humalalaji, jota on kehuttu. Ikävä kyllä itse juoma jäi sitten jotenkin vähäeleiseksi. Hyvä perus-IPA kuitenkin. 3/5.
Välissä hieman suolapalaa. Eli elämäni ensimmäinen osteri, jonka lievän vertaispainostuksen alla päätin syödä kun kaveri otti itselleen enemmän. Pettymyksekseni en kuollut. Osterin kanssa perinteinen pari on stout, joita festareilla oli itse asiassa yllättävän vähän. Sopiva pari löytyi kuitenkin Laitilan Mämmi Stoutista, joka vaikutti ihan kivalta stoutilta, mutta meni vähän ohi paniikinomaisen osterinnielemisen seassa. Hyvin se kuitenkin suolaisen osterin kanssa toimi. Jääkaapissa odottaa pullo Mämmi Stoutia tarkempaan arvioon, joten enemmän siitä sitten.
Muistin sitten, että Hiidellä olikin vielä tarjolla Lutakko IPAsta vehnäversio. Festareiden kolmas (!) vehnä-IPA tiskiin ja Lutakko Offroad maistoon. Hyh. Koko olut oli kovin lihalieminen tuoksusta makuun. Alla oli potentiaalisesti hyvä olut, mutta ilmeisesti pullo oli mennyt pilalle. Lihaliemi-maku oli sen verran outo, että se periaatteessa olisi voinut olla harkittu twist, joka oli lähtenyt käsistä. Niinpä kysyin asiasta twitterissä ja Hiisi vastasi, että näin ei ole ja lihaliemisyys ei kuulu asiaan. Joten pilaantunut pullo siis. Ei pisteitä.
Oluttoman tiskiltä löytyi vielä Pajari IPA. Tältä Kiteeläiseltä panimolta en ollutkaan ennen maistanut mitään, joten innosta pinkeänä lähdin tähän. Hyvin marjaisen imelä, vispipuuromainen tuoksu. Miellyttävän pehmeä suutuntuma, mutta IPAmainen särmä jotenkin puuttuu. Maussa samaa marjaisuutta. Todella lyhyt maku, häviää suusta miltei saman tien. Humalointi oli jotenkin etäinen ja hankala, jos nyt voin asiaa yhtään epäselvemmin ilmaista. Pettymys. 2/5
Ennen lähtöä vielä takaisin Diamond Beerin tiskille ja Brewdog Lumberjack maistoon. Aamupala-stoutiksi nimetty yli 15% olut saa ihmettelemään minkälaisia aamupaloja Skotlannissa oikein syödään. Todella tummasuklainen, kahvinen ja ei niin yllättäen alkoholinen juoma. Makua on saavikaupalla, niin kuin näin vahvasta stoutista olettaa sopii. Pehmeyttä olisin kaivannut tähän lisää, nyt jää kovin hyökkääväksi. 3/5
Siinäpä tämän vuotisen HBF:n maistelusaldo. Käytiin tissauttelemassa muiden lomassa myös uudestaan Bryggeri Brew Clubin olut, joka oli saanut nimekseen Bavarian Pale Ale. Toimi edelleen.
Sitä minä vain HBF:stä ihmettelen, että vuodesta toiseen on valitettu maisteluannoksen kokoa liian suureksi, järjestyspaikkaa huonoksi ja ohjelmaa kehnoksi, eikä mikään muutu. Esillepanijat vain vähenevät. OlutExpo ja SOPP ovat maan parhaat oluttapahtumat, ehkä niistä sietäisi ottaa hieman oppia?
Edit: Kamppailin näemmä itsekin Slottskällansin nimen kanssa.
Edit: Ja Weird Beardin
 |
| Bryggeri Brew Clubin kautta sain kutsun ammattilaistunneille, jossa liikuttiin tämmöisen lätkän kanssa. "Company"-kohdan täyttö tuotti hankaluuksia monellakin tasolla. |
Olutta festareilla toki oli ja kun jaoimme kaverin kanssa kahden desin maisteluannoksen kahteen pekkaan, sai maisteluakin suoritettua melko hyvin. Festarin hollanti-belgia-linjan omatuontivalikoima oli komea, mutta sen maistelu jäi yhteen satunnaiseen olueen. Kovasti teki mieli Cantillonin pulloja koetella, etenkin ennen näkemätöntä 50°N-4°E -konjakkikypsytystä, mutta hinnat olivat niissä sen verran kohdallaan, että jäi välistä.
Aloitin Oluttoman tiskiltä Hiiden oluiden parissa. Hiisi Kyyttö on toimiva, erittäin suklainen maito-stout. Tuoksussa maitosuklaata, liköörikonvehtia ja niitä rasistisesti nimettyjä pusu-karkkeja. Kiva humalointi päälle. "Ehkä Hiiden paras tähän mennessä", kirjoitin vihkoon. 4/5.
Kyytön parhaus Hiiden tuotannosta kesti vain hetken, sillä Hiisi Humulus Lupus DIPA oli loistava. Hedelmäinen, metsäinen, hyvin tasapainossa. Pienenä miinuksena tuoksu oli hieman mallasimelä, mutta muuten, kuten muistiinpanot sanovat "Nyt on hyvä DIPA". 4+/5
Välissä vierailu Saimaan Juomatehtaan tiskille ja maistoon Ben's Special. Olin jostain, ehkä JaskanKaljoista, lukenut festareiden oluista sen verran, että olin laittanut mieleeni nimen. Mitään muuta en siitä muistanutkaan ja hyppäsin sokkona maistelemaan. Todella karamellimäinen hedelmä tuoksussa, simamainen suutuntuma. Maku myöskin karkkia ja saippuaa, miltei teollisen makuista hedelmöintiä. Todella outo kokemus. Kävin tiskillä kysymässä jälkikäteen, että mitäs helvettiä se tämä tämmöinen on ja vastaukseksi sain, että vehnäoluthiivalla käytetty vehnä-IPA, mikä oikeastaan selittikin oluen luonteen. Melko jännä, mutta oikeasti hyvä? Noh, tavallaan, turhan pesuaineinen. 3/5
Siiderivimmainen kaveri kantoi seuraavaksi pöytään samaiselta tiskiltä Cidre Sec Brut siiderin. Erittäin
 |
| Keudan tiskillä jäi käymättä, mutta otin sentään kuvan jostain hämmentävästä Second Life -panimosta, joka tiskin vieressä pyöri. |
Diamond Beerin tiskillä Brewdogin edustaja tarjoili panimon nimen kanssa hieman kamppaillen ruotsalaisen Slottskällans Vete IPAn eli vehnä IPA sieltäkin. Todella mahtava hedelmäinen tuoksu, trooppista hedelmää niin paljon kuin jaksoi hengitellä. Maku tuoksua kevyempi, hienosti tasapainoinen ja sopivan katkera kevyt IPA. Kesäoluiden aatelia. Yksi festarien parhaita. 4/5
Samaiselta tiskiltä heti perään Brewdog Camden04 -olut, joka nimestä päätellen on tehty panimon Camdenin pubia varten. Tiskillä ja internetissä sanotaan, että kyseessä olisi belgialainen dubbel. Jos näin on, niin onpa outo dubbel. Erittäin leipäinen, hieman savuinen olut, joka maistui ennen kaikkea kainuulaiselle talkkunajauholle. Hyvällä tavalla. Ei se dubbel ollut, mutta hyvää kuitenkin. Taas yksi 4/5.
Liian hyviä oluita, joten seuraavaksi yksi hollantilainen yläkerran valikoimista. Olin tutustunut etukäteen hollanti-valikoimaan jonkun verran ja ottanut muutaman nimen ylös mitä niistä pitäisi maistaa. Sitten jätin sen tiedon kotiin joten Beerze Brave -pullo valikoitui maistettavaksi täysin sattumanvaraisesti lähinnä sillä perusteella, että etiketissä oli nimin niin selvästi, että näin sen tiskille asti. Se olikin sitten melko turha kokemus. Hyvin mitäänsanomaton golden ale, josta jäi jotenkin bulkkiolutmainen fiilis. 2/5
Yläkerrassa vielä toisena maisteluna Wye Cider -real siideri. Ei voi sanoa, etteikö olisi makua. Itse asiassa huh huh. En ole ehkä brettaisempaa juomaa eläessäni juonut. Tiedättehän bretan, sen hiivan, joka tuo tiettyihin oluisiin ja viineihin sellaisen kivan tallimaisen hevosenhiki-vivahteen. Paino sanalla vivahteen. Wye maistui pelkästään navetalle ja omenoille. Aluksi vaikutus oli jännä, mutta jo sen maisteludesin loppuun saaminen oli työn takana, sen verran vahvasti vanhan talon ja hevosenhien maku juomasta puski läpi.
Takaisin alakertaan. Vuoden olutravintola Leskisen tiskiltä Weird Beard Fade to Black -black IPA. En ole mustista ipoista ollut kovin vakuuttunut koskaan, mutta tämä kyllä toimi. Paahtuneisuus ja napakka humalointi toimivat kerrankin hienosti yhteen. 4/5
Beer Hunter's Polaris IPA oli yksi enemmän odottamiani oluita, koska porilaiset osaavat oluensa ja Polaris on uusi humalalaji, jota on kehuttu. Ikävä kyllä itse juoma jäi sitten jotenkin vähäeleiseksi. Hyvä perus-IPA kuitenkin. 3/5.
Välissä hieman suolapalaa. Eli elämäni ensimmäinen osteri, jonka lievän vertaispainostuksen alla päätin syödä kun kaveri otti itselleen enemmän. Pettymyksekseni en kuollut. Osterin kanssa perinteinen pari on stout, joita festareilla oli itse asiassa yllättävän vähän. Sopiva pari löytyi kuitenkin Laitilan Mämmi Stoutista, joka vaikutti ihan kivalta stoutilta, mutta meni vähän ohi paniikinomaisen osterinnielemisen seassa. Hyvin se kuitenkin suolaisen osterin kanssa toimi. Jääkaapissa odottaa pullo Mämmi Stoutia tarkempaan arvioon, joten enemmän siitä sitten.
Muistin sitten, että Hiidellä olikin vielä tarjolla Lutakko IPAsta vehnäversio. Festareiden kolmas (!) vehnä-IPA tiskiin ja Lutakko Offroad maistoon. Hyh. Koko olut oli kovin lihalieminen tuoksusta makuun. Alla oli potentiaalisesti hyvä olut, mutta ilmeisesti pullo oli mennyt pilalle. Lihaliemi-maku oli sen verran outo, että se periaatteessa olisi voinut olla harkittu twist, joka oli lähtenyt käsistä. Niinpä kysyin asiasta twitterissä ja Hiisi vastasi, että näin ei ole ja lihaliemisyys ei kuulu asiaan. Joten pilaantunut pullo siis. Ei pisteitä.
Oluttoman tiskiltä löytyi vielä Pajari IPA. Tältä Kiteeläiseltä panimolta en ollutkaan ennen maistanut mitään, joten innosta pinkeänä lähdin tähän. Hyvin marjaisen imelä, vispipuuromainen tuoksu. Miellyttävän pehmeä suutuntuma, mutta IPAmainen särmä jotenkin puuttuu. Maussa samaa marjaisuutta. Todella lyhyt maku, häviää suusta miltei saman tien. Humalointi oli jotenkin etäinen ja hankala, jos nyt voin asiaa yhtään epäselvemmin ilmaista. Pettymys. 2/5Ennen lähtöä vielä takaisin Diamond Beerin tiskille ja Brewdog Lumberjack maistoon. Aamupala-stoutiksi nimetty yli 15% olut saa ihmettelemään minkälaisia aamupaloja Skotlannissa oikein syödään. Todella tummasuklainen, kahvinen ja ei niin yllättäen alkoholinen juoma. Makua on saavikaupalla, niin kuin näin vahvasta stoutista olettaa sopii. Pehmeyttä olisin kaivannut tähän lisää, nyt jää kovin hyökkääväksi. 3/5
Siinäpä tämän vuotisen HBF:n maistelusaldo. Käytiin tissauttelemassa muiden lomassa myös uudestaan Bryggeri Brew Clubin olut, joka oli saanut nimekseen Bavarian Pale Ale. Toimi edelleen.
Sitä minä vain HBF:stä ihmettelen, että vuodesta toiseen on valitettu maisteluannoksen kokoa liian suureksi, järjestyspaikkaa huonoksi ja ohjelmaa kehnoksi, eikä mikään muutu. Esillepanijat vain vähenevät. OlutExpo ja SOPP ovat maan parhaat oluttapahtumat, ehkä niistä sietäisi ottaa hieman oppia?
Edit: Kamppailin näemmä itsekin Slottskällansin nimen kanssa.
Edit: Ja Weird Beardin
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.