Sandels & Laitila, yhden näytöksen vehnäolutnäytelmä

REHTORIN KANSLIA, KEVÄÄLLÄ 2014. ON KESÄOLUEN NÄYTTÖKOE. HUONEESSA ON KYLMÄ, AJOITTAIN VÄLKKYVÄ LOISTEPUTKIVALAISTUS. VALKOISTEN BETONISEINIEN RAPPAUS ON PAIKOITELLEN VAURIOITUNUT. PIENESTÄ IKKUNASTA NÄKYY HARMAA, SATEINEN KEVÄTPÄIVÄ. PÖYDÄN TAKANA ISTUU REHTORI OLUT JA LEHTORI HARRASTAJA. REHTORI ON YLIPUKEUTUNUT VANHA PIENI MIES, JONKA KÄDET VAPISEVAT JA ÄÄNI PUHUESSA VÄRÄJÄÄ VANHUUTTAAN. LEHTORI ON NUTTURAPÄINEN HARMAANTUNUT NAISOPETTAJA.

REHTORI: Seuraavat!

SISÄÄN ASTUU NUORI LUKIOLAISTYTTÖ, EHKÄ 18. TYTTÖ KÄVELEE MATKAN PÄÄHÄN PÖYDÄSTÄ JA NIIAA. TYTÖLLÄ ON MUKANAAN VEHNÄOLUTLASI JA TÖLKILLINEN LAITILAN KUKKO VEHNÄÄ. HÄNTÄ SEURAA RESUUNTUNEESEEN NAHKAROTSIIN JA KULAHTANEESEEN 1800-LUVUN SHAKO-HATTUUN PUKEUTUNUT SAMANIKÄINEN POIKA. POIKA JAUHAA PURUKUMIA JA KÄYTTÄYTYY KOROSTUNEEN RENNOSTI. HÄNELLÄ ON MUKANAAN VEHNÄOLUTLASI JA TÖLKILLINEN OLVI SANDELS VEHNÄÄ.

REHTORI: No niin. Se oli Liisa ja Sakari?

LIISA: Liisa Laitila, kyllä.

SAKARI: Sakari Sandels. Mitä äijä?

REHTORI MULKAISEE SAKARIA ALTA KULMAIN.

REHTORI: No otetaan Liisa ensin.

LIISA ASTUU PÖYDÄN ETEEN. SAKARI JÄÄ NOJAILEMAAN SEINÄÄN TAUSTALLA. REHTORI SELAA HETKEN PAPEREITAAN.

REHTORI: Tasaista kahdeksikkoa tuntuisi olevan...

LEHTORI: (HERMOSTUU) On siellä ainakin yksi kuutonenkin. Minä annoin.

LIISA: Ja kymppi on myö...

LEHTORI: Sinä puhut kun saat luvan!

LIISA VAIKENEE. REHTORI SELAA PAPEREITAAN HAJAMIELISESTI. LEHTORI KATSOO LIISAA TOVIN JA NÄRKÄSTYY SILMIN NÄHDEN.

LEHTORI: Noh?

LIISA: Niin?

LEHTORI: Mitäs sinulla on meille tänään näyttää?

LIISA: (RYHDISTÄYTYY, RYKII) Minä tein kesäksi tällaisen saksalaismallisen vehnäoluen.

SAKARI: (TUULETTAA HILJAA) Jes!

REHTORI: (LEHTORILLE) Eikö näitä hefejä ole nyt jo nähty?

LEHTORI: Vai vehnäoluen... Eipä ole Laitilan tytöllä nyt lainkaan kunnianhimoa. Kyllä sinulla olisi taitoa, niin mikset käytä?

LIISA: Minä ajattelin, että kesäksi olisi kiva tämmöinen kevyempi...

LEHTORI: No onhan se kesäolut, kyllä. Mutta onhan vaikka flaamilainen hapanolut nyt kuitenkin ihan eri asia kuin joku pahainen hefeweiss!

REHTORI: Tai tynnyrikypsytetty...

LEHTORI: Tai tynnyrikypsytetty!

REHTORI: Tai berliner weisse...

LEHTORI: Tai berliner weisse!

REHTORI: Tai tynnyrikypsytetty berliner weisse!

LEHTORI: Tai... niin, noh, maistetaanpas nyt sitten.

LIISA LAITTAA TUOPIN PÖYDÄLLE, KAATAA TÖLKIN SISÄLLÖN SIIHEN. REHTORI JA LEHTORI NUUHKIVAT VUORON PERÄÄN OLUTTA.

LEHTORI:    Aika äkkinäinen vaahto on vehnäolueksi.

REHTORI: On. Purukumia tuoksussa. Paljon. Toimii.

LEHTORI: Toimii. Makean hedelmäinen.

REHTORI&
LEHTORI: (YHTAIKAA) Raikas.

REHTORI MAISTAA OLUTTA.

REHTORI: Hieman on hapan.

LEHTORI MAISTAA OLUTTA.

LEHTORI: Stabiili. Ei voimakasta makua.

REHTORI: Hedelmää löytyy hieman.

LEHTORI: Miellyttävä happamuuden ja...

REHTORI: ...katkeruuden yhdistelmä!

LEHTORI&
REHTORI: (YHTAIKAA) Menettelee, seitsemän. 

LEHTORI: Odotimme kyllä parempaa sinulta Liisa, mutta ehkä tällä luokalta pääsee.

LIISA ON SILMINNÄHDEN PETTYNYT.

REHTORI: Sitten Sakari.

SAKARI ASTUU PÖYDÄN ETEEN, LIISA SIIRTYY TAUSTALLE. REHTORI SELAA PAPEREITAAN, KATSOO SITTEN SAKARIA ARVOSTELEVASTI.

REHTORI: Ja pelkkää vitosta. Samaa sarjaa kuin isoveljelläsi Olvilla. Onko sinulla mitään sanottavaa näistä numeroista?

SAKARI: (SUUTTUU) Mua ei vittu kiinnosta tää teidän systeemi!

LEHTORI: Sakari!

SAKARI: No mitä mä näillä teidän numeroilla teen? On mulla kavereita. 80-90 prossaa tyypeistä ei välitä mitään teidän jutuista.

LEHTORI: No niin Sakari, rauhoitutaanpas. Mitäs sinä olet meille tuonut tänään?

REHTORI: Ja jos se on sama vetinen vaalea lager eri nimellä niin kuin joka kerta, niin jäät luokalle. Taas.

SAKARI: (HYMYILEE LEVEÄSTI JA NOSTAA OLUTTÖLKIN ESIIN) Mäkin tein saksalaistyylisen vehnäoluen.

REHTORI JA LEHTORI KATSOVAT SAKARIA SUU AUKI.

REHTORI:  Mutta Sakari! Käytitkö sinä aitoa vehnämallasta? 

SAKARI NYÖKKÄÄ.

LEHTORI: Oih! Onko se suodattamaton?

SAKARI: On. Ja pintahiivaa.

REHTORI&
LEHTORI:  (YHTAIKAA IHASTUNEESTI) Pintahiivaa! 

REHTORI: Hienoa Sakari!

LIISA: Anteeksi, mutta mitä helvettiä?

LEHTORI:  Tyst nu, Liisa! Sakarin vuoro.

REHTORI: Maistetaanpas!

SAKARI ASETTAA LASIN PÖYDÄLLE JA KAATAA OLUEN. REHTORI JA LEHTORI HAISTELEVAT JÄLLEEN. 

REHTORI:    Aika äkkinäinen vaahto on vehnäolueksi.

LEHTORI:    On. Todella äkkinäinen.

REHTORI: Hedelmiä on. Banaani! Sandelsissa!

LEHTORI: Greippi. Raikasta hiivaa. 

REHTORI: Raikasta hiivaa, on.

LEHTORI MAISTAA OLUTTA.

LEHTORI: Täyttää suun. Ihan pehmeäkin. 

REHTORI MAISTAA OLUTTA.

REHTORI: Hieman on hapan.

LEHTORI: Aavistuksen hedelmäinen.

REHTORI: Mihinkäs se maku nyt heti hävisi?

LEHTORI: Ryntäsipä hapokkaaksi!

REHTORI: Maku lässähti täysin?

LEHTORI: Näköjään.

REHTORI: (LEHTORILLE) Ei tämä kovin hyvä olut ole.

LEHTORI: (REHTORILLE) On se kuitenkin vehnäolut.

REHTORI: (LEHTORILLE) Ei tämä kovin hyvä vehnäolutkaan ole.

LEHTORI: (REHTORILLE) On se kuitenkin vehnäolut. Sakarilta.

REHTORI: (KATSELEE TÖLKKIÄ, JATKAA SITTEN SAKARILLE) Kyllä se vehnäoluelta näyttää, vehnäoluelta tuoksuu ja vehnäoluelta maistuu, joten sen täytyy olla vehnäolut vaikka tölkissä lukeekin Sandels.

LEHTORI: Hienoa kehitystä ja edistystä, Sakari. Siitä heti papukaijamerkki.

LIISA PYÖRÄYTTÄÄ SILMIÄÄN JA HUOKAA TURHAUTUNEENA.

LEHTORI: Liisa voisit ottaa Sakarilta opiksi miten innovoidaan.

LIISA: Se teki samanlaisen oluen kuin minä, huonommin!

LEHTORI:    Noh Liisa! Sakari on löytänyt itsestään kokonaan uuden puolen ja sinä kehtaat pilkata.

LIISA LEVITTÄÄ KÄTENSÄ JA LÄHTEE OVET PAUKKUEN.

LEHTORI: Jaaha. Hmm... (REHTORILLE) Kutonen?

REHTORI: Kutonen.

SAKARI: JESSS!

VALOT POIS. ESIRIPPU KIINNI.
---
(Pahoittelut arvon panimoille auktoriteettiasemoinnista. Ei, en ole teidän opettajanne. :) )
(Pahoittelut kaikille muille ihan muuten vain.)