Lasivertailu

Tämä on kaupallinen tiedote: Decanter ja Spiegelau maksoivat oluet ja lasit joista tässä jutussa puhutaan.

Niin kuin Valvira-viesteilypostaukseni jälkikirjoituksessa mainitsin, minut kutsuttiin olutlasien testailutilaisuuteen. Lasivalmistaja Spiegelau, sekä jälleenmyyjä Decanter olivat kutsun takana, mutta en edelleenkään tiedä mistä syystä minut oli paikalle kutsuttu. Oletan kuitenkin, että blogin takia.

Paikalla Vanhalla Ylioppilastalolla oli nopean laskuni mukaan ainakin 70 henkeä kuuntelemassa ja kokemassa Spiegelaun amerikkalaisen edustajan ammattitaitoista tastingia. Osallistujakunta ei juuri selvittänyt seuruetta, etenkään meikäläisen verkostoitumistaidoilla, mutta tunnistin joukosta sentään OlutOppaan Äyräväisen, Olutliiton PJ/Toimittaja Kähkösen ja juuri lähtiessä Jaska JaskanKaljoista morjesti. Näin oletan kyseessä olleen tapahtuma "medialle". Sen sijaan, että se olisi ollut esim. jotenkin valituille olutharrastajille.

Päätin jo ennen tilaisuutta, etten kirjoita siitä sanaakaan jos mieleni ei siellä jotenkin merkittävästi muutu lasiasioiden suhteen. Edellisestä lasipostauksestani voi lukea asenteeni lasiasioihin ja en uskonut, että tulisin asiasta hullua hurskaammaksi. Noh, luet tätä kirjoitusta, joten arvannet mitä tapahtui. Melkein hävettää myöntää, mutta kyllä Spiegelau tiesi mistä puhui.

Homman kuvio oli maistaa rinnan Spiegelaun tyylinmukaisesta lasista ja perustuopista. Siis sellaisesta paksulasisesta, jossa on pieni kupru, joita on joka ainoassa kapakassa. Fine, ihan reilu asetelma tavallaan. Maistellaan.

Testi lähti Krombacher Pilsillä, ihan ok saksalaisella peruspilsillä. Ihmiset kovasti ihastelivat tastingin pitäjän perässä miten tuoksu oli Spiegelaun (myöskin ulospäin avautuvassa) lasissa voimakkaampi, mutta lähtisin skeptikkona epäilemään, että se johtui haistelujärjestyksestä. Nimittäin olin sen verran viisas ja ovela kärsimätön, että nuuhkaisin perustuoppia ensin. Ensin nuuhkaistussa tuoksu oli vahvempi, nenä kun tottuu melko välittömästi. Muuten tuopeissa ei niin maku/aromi-akselilla ollut eroja. Aavistin, että koko maistelu on samanlaista teatteria ja nostin kyynisyyttäni.

Kuitenkin oli pakko myöntyä esittelijän kommenttiin, että ohutlaitaisessa lasissa olut, täysin epäintuitiivisesti, pysyy viileämpänä. Perustuoppi lämpesi selkeästi nopeammin. Ohut lasi osoitti saman erinomaisuutensa kaikissa muissakin oluissa.

Toisena lähdettiin hefeweissin pariin, laatukamalla eli Ayingerin Bräuweissella. Kuten lasikirjoituksessa mainitsen, hefe on ainoa tyyli, mihin olen aina vaatinut oman lasin. Ulkonäkö, tuoksu ja suutuntuma vain toimii paremmin kuin mistä-sattuu tuopista. Tässäkin olin havaitsevani sirkustemppuja. Kun yksi pullo hefeä kaadetaan ohjeen mukaan ensin hyvään lasiin ja sitten peruslasiin, niin on vähän huvittavaa kommentoida, että jälkimmäinen on tunkkaisempi kun siihen on mennyt suurin osa hiivoista. Olin onneksi niin viisas ja ovela sattumanvarainen, että kaadoin puolet jämähiivoista Spiegelaun tuoppiin, eikä makueroa juuri havainnut. Tuoksussa sen sijaan selvästi "oikean" lasin puolelle, etenkin jos lasin antoi hetken aikaa kerätä tuoksua.

Kolmantena oli Spiegelaun varsinainen markkinoinnin kohde. Kaksi edellistähän olivat olleet melko perinteisen muotoisia laseja. Nyt oli kuitenkin Sierra Nevadan ja Dogfish Headin* kanssa yhteistyössä kehitetty IPA-lasi. Lasi on ollut melko suosittu ja mm. suomalaisissa olutblogeissa usein esilla. Itse en ollut sitä kuitenkaan aiemmin koettanut. Se näyttää oudolle, vähän jopa huvittavalle. Maistaessa oli pakko kuitenkin myöntää, että supistuvassa lasissa aromi tuli nenään paljon paremmin kuin perustuopissa. Tämä ei sinällään ollut yllätys, mutta oli pakko kerrankin testatessa myöntää, että suippeneva lasi todellakin tuo aromit paremmin nenään. Lasi oli kiva, mutta siitä tarjoiltu ennen maistamaton StaPan Amber DIPA oli parempi ja vei kaiken huomion. Suosittelen, loistava IPA: 4/5. Lasi oli ihan jees ja positiivinen yllätys. Odotinkin suippenevuuden vaikuttavan tuoksuun, mutta olin hieman yllättynyt kuinka paljon se vaikutti.

Seuraava lasi möi minulle Spiegelaun myyntispielin lopullisesti, niin kovasti kuin asiaa vastustelinkin mielessäni. Paikalle saapuessani olin, että "vittuuks näillä hifistelylaseilla nyt sitten". Kolmen lasin jälkeen olin valmis myöntämään, että onhan näillä sentään joitain eroja. Lähelle IPA-lasia muodoltaan oleva stout-lasi keräsi kuitenkin kaikki pisteet. Ero normaalituoppiin (jonka kaltaisesta tavallisesti tykkään juoda stoutin) oli kuin yö ja päivä. Testissä ollut Sierra Nevadan Stoutin paahteisuus ja kahvisuus tuli muotolasista nenään voimakkaasti ja selvästi, siinä missä pint-lasi kadotti ne tyystiin. Kädensijan ansiosta viileän stoutin sai lämmitettyä käsillä nopeasti sopivaksi ja lasista oli yksinkertaisesti miellyttävämpi juoda stoutia. Jos jonkun näistä laseista ostaisin, niin tämän. *slow clap*

Onneksi olkoon saksalaiset, käänsitte mielipiteeni.

Viimeisenä oli tavanomainen tulppaanilasi ja oluena La Trappe Quadrupel. Ei niin yllättäen voimakas trappisti toimi tulppaanissa edukseen ja ero tuoppiin oli tuoksun suhteen todella voimakas. Tulppaani pitää pintansa juuri oikeana muotona vahvemmille oluille.

Spiegelaulla oli tilaisuudessa toki paljon mainoshenkistä juttua siitä, miten heidän lasinsa ovat mikroskooppitasolla asti tasaisempia, hienompia ja parempia kuin mikään muu, mutta suoraan sanoen olen aika varma, että oluen makuun ja aromiin vaikuttaa 99,9% vain lasin muoto. Ohuempi lasi on kiva lämpötilan takia, mutta muuten ei lie niin justiinsa.

Eli kannattaako ostaa Spiegelaun laseja, oi korruptoitu blogaaja? Noh, jos siltä tuntuu niin joo. On pakko syödä omat sanansa siitä, miten se lasin muoto ei ole niin justiinsa. Nenää kohti kaareutuva lasi yksinkertaisesti parantaa kokemusta huomattavasti ja tuo käsillä lämmitettävä jalansija on ihan kiva myös. Sinällään se nyt on aivan paskan hailea kenen laseja ostat, mutta sen sijaan, että suosittelisin mitä sattuu suosittelen tästä oppineena ehdottomasti a) ohutta ja b) ylöspäin supistuvaa lasia.

Silti... Bitterin juominen mistään muusta kuin englantilaisesta paksusta pintin lasista on pyhäinhäväistys.

---

Toissijainen kaupallinen tiedote: Mainitaanpa nyt tässä samassa. Myös Pilsner Urquellin Suomen edustajat toimittivat pari viikkoa sitten paketin olutta ja uuden lasinsa testiin. Oluthan on toki lajinsa klassikko, joten ei siitä sen enempää. Paketissa oluen kanssa myytävästä lasista sen sijaan voisi sanoa, että ihan kiva gimmick ja lasi itsessään on ihan tasokas. Mutta en nyt tiiä. Lasissa oleva kuvio siis värjäytyy punaiseksi tarpeeksi kylmässä. Käytännön hyöty jää vähän epäselväksi. Ensinnäkään en havainnut, että väri olisi yhtään erilainen vaikka olut olisi jääkylmää ja toisaalta jos lasi kertoo, että olut ei ole tarpeeksi kylmää niin mitäs sitten? Ei sitä poiskaan viitsi kaataa tai jättää väljähtymään. Joten käytännössä melko turha lämpöaktivoitu kuvio. Yhtä hyödyllinen kuin... kieli. Lämpiaktivoitu avaamaton pullo.... siinä olisi jo ideaa.

*Dogfish Head, legendaarinen käsityöläispanimo, jota joku voisi viimein alkaa tuoda Suomeen!