Brewdog Hello My Name is Päivi

Hello My Name is Päivi
Panimo: Brewdog
Maa: Skotlanti

Tyyli: Double IPA
Alkoholia: 8,2%
Väri: 31,5 EBC
Kantavierre: 1.076
Katkeruus: 70 IBU

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Marjainen, toimiva tupla-IPA

Tuopillisen toisen baarikierroksen (raporttia myöhemmin) päälle haastettiin vielä Rotterdamin hanaan saapunut Hello my name is Päivi. Olut itsessään ei ollut niin erityisen mainittava, mutta konsepti toki on.

Niille tynnyrissä eläneille, jotka eivät vielä tiedä, niin Hello My Name Is -oluet ovat skotlantilaisen Brewdog-panimon sarja, jonka oluet kohdistuvat aina johonkin maahan. Joskus maahan, jolle Brewdog haluaa mainosmielessä vittuilla (Venäjä - Hello My Name Is Vladimir), mutta yleensä maahan, jossa Brewdog on avaamassa baarin tai on muuten läheisessä suhteessa. Sarjasta löytyy Vladimirin lisäksi Ingrid (Ruotsi), Mette-Marit (Norja), Beastie (Skotlanti), Sonja (Tanska) ja Zé (Brasilia).

Vaikka PIFfillä oli kova Pekka Siitoin -kampanjointi oluen nimeämiseksi, Suomeen nimeksi valikoitui ihmisten ehdotuksista Päivi armaan alkoholivastaisen sisäministerimme mukaan. En Pekasta olisi kauheasti vetoa lyönyt muutenkaan, kun kaikki muut pohjoismaat on nimetty naisten mukaan. Sinällään osuva nimi, sillä saa ainakin palstatilaa. Pisteet muuten sille toimittajalle, joka saa Päivin maistamaan Päiviä. Siinä olisi sellainen homoseksuaalis-masturbatorinen vivahde kun Päivillä olisi Päivi suussa, joten siltäkin osin kaikki kunnossa. Sexy.

Makuideahan näissä on ollut maustaa olut jollain paikallisella marjalla. HMNI-oluissa ei ole aivan sama tuplaipa-pohja kaikissa, humalat tuntuisivat vaihtelevan, mutta kokemuksen perusteella pohjat muuten ovat kuitenkin hyvin lähellä toisiaan. Kaikki (paitsi Zé) ovat esim. 8,2% vahvuisia. Olen maistanut HMNI-sarjasta aiemmin Beastien (karhunvatukka), Mette-Maritin (puolukka) ja Vladimirin (palsamiköynnös). Beastiesta olin jossain määrin vaikuttunutkin, mutta Mette-Maritia ja Vladimiria voisi kuvailla sanoin "hyvää, mutta pettymys". Ihan hyviä ja toimivia oluita tyylistä, jonka teon Brewdog kyllä hallitsee, mutta ei mitään jota muistelisi haikein mielin vuosien päästä. Marjaisen hedelmäisiä ipoja.

Norjalaiset ehtivät vetämään puolukan välistä ja skotlantilaisten penteleet eivät ymmärtäneet muinaissuomalaisten pyhän puun sorbuksen pihlajan päälle, joten Suomi-versio on maustettu tyrnillä. Tumman meripihkan värinen olut, makean marjainen ja amerikanhumalainen greippituoksu. Suhteellisen täyteläinen, ronskihko ja paksu suussa, mitä näillä prosenteilla voi odottaakin. Maku on oikein jees, muttei tämäkään erityisesti pankkia räjäytä. Täyteläinen makeahko mallas happamanmakealla marjaisuudella päällystettynä ja tasapainoinen liuku maltilliseen katkeroon ja sitruksiseen humalaan. Katkerointi tuntuu numerolukemiaan* vahvemmalta, mikä on ehkä tyrnin ansiota. Toimivasti katkeroitu ja sopivasti marjainen tuhti IPA. Onko se marja tyrni? Voi ollakin. 3/5... eeehkä 4/5. Ei tästä mitään valitettavaakaan oikein löydä, paitsi, etten ollut erityisen suuresti otettu.

Vladimirin juomisesta on muutama kuukausi, mutta muistikuvani mukaan se oli hyvin lähellä tätä Päiviä. Siihen oli vain hieman runsaammin lisätty vittuilua. Päivissä sitä on vain aavistus.

Olen muuten menossa maanantaina Brewdogin tastingiin, katsotaan muuttuuko perjantaitungoksessa baarin hämyssä kierroksen viidentenä oluena nautitusta oluesta mieli hiljaisemman lasillisen äärellä.

*btw, brewdogin oma sivu sanoo IBUksi 70, mutta Alkon sivuilla EBU lukema on 51,3. EBU ja IBU on ihan sama lukema yleensä, tai ei niissä ainakaan näin isoa heittoa pitäisi olla. Koska Alkon lukemat tulevat ymmärtääkseni labrasta (??), niin olisin ehkä valmiimpi uskomaan niitä. Käytän kuitenkin panimon omia tietoja tuossa yläosan yhteenvedossa. Jos sillä nyt mitään väliä on. Luultavasti ei ole.