Rekolan Panimo Tervahauta

Tuopillinen on elänyt tovin hiljaiseloa, johtuen pääasiassa siitä, että päästäni revittiin irti palanen viisaudenhampaan muodossa. Toinen baarikierros tuli suoritettua sitä ennen, mutta itse juttu muhii vielä yli juhannuksen. Sillä välin on hyvä palauttaa mieleen käsityöläisoluen olemus, jos vaikka on päässyt unohtumaan.

Tervahauta
Panimo: Rekolan Panimo
Maa: Suomi

Tyyli: Porter
Alkoholia: 4,5%

Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Maukas, mutta vähän kevyeksi ja pinnalliseksi jäävä savu/terva-olut.

Kävin toissakesänä elämäni ensimmäistä kertaa Fiskarsin historiallisella ruukilla. Käppäilessäni kuvankauniin vanhan teollisuusalueen läpi tuumin, että alueella oli takuuvarmasti ennen vanhaan pantu olutta, mutta miksi hemmetissä kukaan ei ole perustanut sinne uutta panimoa. Sitä ilmeisesti oli tuuminut joku muukin, sillä Rekolan kasvettua ulos Mäntsälän tiloistaan, se muutti vuoden alulla juurikin Fiskarsin Ruukkiin. Rekolan Panimohan on siis vähän harhaanjohtava nimi, sillä ainakaan kaupallisessa mielessä panimo ei ole koskaan toiminut Rekolassa.

Panimo on vasta pari vuotta sitten perustettu ja on ollut omaan silmääni ehkä yksi näkyvimpiä uuden pienpanimoaallon panimoita, mutta Tuopillisessa sen oluet ovat jääneet vähemmälle käsittelylle. Panimon pääjehu "Malty"-Jari Leinonen kertoi haastattelussa, jonka olen hukannut*, että kun tausta on ruuanlaittopuolella, on olutresepteihin ollut luontevaa lisäillä mausteita ja se onkin ikään kuin Rekolan tavaramerkki. Itsehän olen aika tarkka... okei, niuho, erikoisemman maustamisen suhteen ja niin Rekolan oluet ovat itselleni jääneet aina "ihan hyvä, mutta" -tasolle. Lukuunottamatta Alkoon päätynyttä Munkintie-dubbelia, jota voin kyllä suositella varauksetta.

Testausasemalle saapuu nyt kuitenkin Kampin K-Kaupasta Tervahauta. Terva on tietysti asia, mitä suomalainen tuntuu sotkevan joka asiaan siihen malliin, että vaikuttanee ulkopuolisen silmiin kuin siitä yritettäisiin päästä kaikin tavoin eroon. On saippuaa, pastillia, viinaa, jäätelöä, vaan oluen maustamisessa se on jäänyt kovin heikkoon asemaan, jos ei lasketa mukaan Hartwallin taannoista esanssitervaista Karjala Tervaa. Terva ja savuhan voivat olla todella toimivia elementtejä oluessa, mutta vaativat kaverikseen vähän jotain ronskimpaa kuin vaalean teollisuuslagerin.

Erittäin tumma, miltei pikimusta olut. Tuoksu on melko puhtaasti savua ja tervaa, saunaista havumetsää. Schlenkerlan savuoluet tulevat mieleen. Vahvuisekseen ihan tukeva runko, mutta silti aika kevyeltä ja kovalta tuntuu Tervahauta suussa. Maku yllättää. Kuivahko ja kevyt paahtomaltainen, savuinen ja kahvinen schwarzbiermäinen olemus, joka loppuu hyvään katkeroon ja aika raikkaaseen tervaan.

Maitokauppavahvuudesta huolimatta odotin makeampaa ja paksumpaa tavaraa, joten meni hetki totutellessa. Lopulta aika toimiva tuote. Tuoksu lupaa tuhdimpaa savupommia, sellaista Schlenkerlan kaltaista nestemäistä savukinkkua, joka on toki hyvää, mutta melko dominoivaa ja raskasta. Tervahautaa sen sijaan voisi ottaa vaikka toisenkin. Pienellä lisärungolla pehmeyttä ja syvyyttä hieman, muttei liikaa, ja tämä olisi todellinen voittaja. Nyt ihan hyvä savuportteri 3/5.

Liian kevyttä talvipakkaselle, liian tummasävyistä kesähelteelle. Jotenkin kuvittelen tälle parhaimmaksi ympäristöksi sellaisen viileän ja kostean syksyisen illan, jossa vähän savuttavan nuotion äärellä paistellaan halstarissa ahvenia. Tosin näillä tämän hetken arktisilla kesäkeleillä luultavasti myös grilliolueksi mainio.

En paritellut tällä kertaa, mutta fiilis on sellainen, että tästä voisi löytyä sopivalle liharuoalle todella loistava ruokajuoma.

np. Viikate - Viina, Terva ja Hauta

*Edit: Heti kun postasin, muistin missä se lainaus oli. Jaskan Kaljojen panimoesittelyssä täällä.