Omnipollo Hypnopompa (Bourbon BA)

Hypnopompa (Bourbon Barrel Aged)
Panimo: Omnipollo
Maa: Ruotsi

Tyyli: Imperial Stout
Alkoholia: 11%

Pisteet: 5/5
Lyhyesti: Erittäin monitahoinen makea ja vaniljainen imperial stout.

Kun nyt olen jo kaksi Omnipolloa hehkuttanut täällä taivaisiin, niin kokeillaan kolmannenkin kerran. Bacchanale ja Nebuchadnezzar olivat oikeastaan vain erinomaisia esimerkkejä tyyleissään ilman liikoja kikkailuja. Hypnopompassa sen sijaan mennään enemmän modernin craft beer -meiningin älyttömyyksiin.

11% imperial stout, eli hyvin voimakasmakuinen olut luvassa jo muutenkin. Tämä ei tietenkään riitä vaan mukaan on lisätty vaahtokarkkeja ja tahitilaista vaniljaa ja sen lisäksi tämä erä on vielä kypsytetty bourbon-tynnyreissä. Käytetyt vaahtokarkit olivat Omnipollon taannoisista facebook-kuvista päätellen ihan samaa amerikkalaista Rocky Mountain -brändiä mitä Suomessa marketeista löytyy, joten ostin niitä kaveriksi.

Tämä ei siis ole vegaaninen olut, koska liivate. Eikä pariin muuhunkaan uskontoon ole sopiva, koska liivate on näköjään siasta. Niin ja no, alkoholiakin jotkut uskonnot tietysti karsastavat...

En ymmärrä ihmisiä.

Hypnopomp nimessä viittaa siihen tilaan missä olet kun olet juuri heräämässä. Sellainen puoliuni missä on vielä vähän kuuppa sekaisin. Unenpöpperö voisi olla hyvä suomalainen nimi. Oletan oluen konseptin perusteella nimen viittaavaan siihen, ettei koko hommasta tule oikein ottamaan tolkkua.

Kaataessa jo huomaa, että nyt puhutaan melkoisesta pommista. Ehkä tahmeimman öljyn näköistä olutta mitä olen ikinä lasiin kaatanut. Hyvin hienojakoinen ruskea vaahto. Sitä ei ole kovin paljon, mutta puolen sentin kerros pysyy loppuun asti. Hiilihappoja on hieman, eli kyseessä on myöhäisempi erä. Ensimmäisessä ei kuulemma ole happoja lainkaan. Hypnopompa on tosin pantu De Molenilla, joka on erittäin maineikas ja makujen puolesta laadukas pienpanimo Hollannissa, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan myös nimenomaan hapotuksen puolesta aivan käsittämättömän sekalaatuinen orkesteri. De Molenin kun avaa, ei koskaan tiedä onko puolet oluesta katossa vai kuuluuko edes sihahdusta.

Bourbon-kypsytys on tuoksussa päällimmäisenä vaniljan ja puun kanssa. Makea, alkoholinen voimakas paahteinen mallas dominoi noin muuten suurimmalti osalti. Mahdoton valikoima kaikkea muuta. Maitokahvia, liköörikonvehtia, neilikkaa, ruohoakin jostain taustalta. Tasoja löytyy.

Hypnopompa näytti öljyltä, se myös tuntuu öljyltä. Maku on yhtä kompleksi kuin tuoksukin. Uni mistä herätään kertoo näemmä aikuisten irtokarkkiosastosta. Salmiakkia. Kahvia. Puuta, tanniinisuutta. Suklaalikööriä. Odotetusti vaniljaa ja karamellia. Alkoholisuus lämmittää reilusti kurkunpäätä. Jälkimaussa voimakas katkero. Pippuria. Vanilja ja vaahtokarkki nousevat vielä uudestaan esiin loppua kohti.

No jopas. Jännästi 5/5. Epäilisin kypsyttämällä paranevan todella hienosti vielä paremmaksi, jos alkoholisuus hieman taittuu. Sopinee makean suklaajälkiruuan kaveriksi erinomaisesti, mutta lähinnä siemailuolueksi ihan itsestään.

Lumpsautin piruuttani yhden vaahtokarkin lasin pohjalle tukkeeksi lopuksi. Se vaikuttaa oluen makuun itse asiassa hyvin vähän. Vaahtokarkista itsestään tosin tulee ekstra-herkullinen.