Suuret Oluet, Pienet Panimot -festarin viimeinen päivä on vielä käynnissä. Jos et
ole käynyt, suosittelen. Itse vietin paikalla torstain ja hyvän tovin perjantainakin.
Olin myös Suomen Paras Olut -kilpailun karsinnoissa tuomarina. En ole ennen tuomaroinut ja olikin melko mielenkiintoinen kokemus. Sokkomaistiaisia olen muutamat järkkäilyt kotona, mutta niissäkin tietää mitä pöydässä on kun ne itse sinne on hankkinut. Nyt ei ollut havaintoakaan, paitsi arvella toki pystyi ja muutaman valtavirrasta poikkeavan tunnisti melko helposti. Olin torstaina vahvojen lagerien ja vehnäoluiden sarjassa ja perjantaina mietojen alejen sarjassa. Aleja oli paljon enemmän, joten niiden sarjat vaativat tuplasti aikaa. Kumpanakin päivänä tuli siis maistettua 30 olutta ennen kuin festarit olivat edes päässeet kunnolla alkamaan.
Olin omasta mielestäni muka kovinkin armoton pisteissä, mutta juttelin kokeneemman tuomarin kanssa jälkikäteen ja olinkin ollut melko kevytkätinen. Huonoimmat pisteet (35) annoin selkeästä virhemausta ja parhaat (91) yksinkertaisesti hienosta tasapainosta ja erinomaisesta oluesta. Reilusti suurin osa tippui kuitenkin 60-80 välille. Mielenkiinnolla odotan tuomaroinnin tuloksia. Voittajahan julistetaan ensi kuussa, kun sarjojen kärjet vielä kilpailevat keskenään.
Sivuhuomiona: Kun keskittyy Rautatientorilla kovasti hajuaistiinsa, huomaa nopeasti miten paljon ympärillä pyörivistä busseista pölähtelee pakokaasua. Normaalisti sellaiseen ei kiinnitä mitään huomiota.
Mutta itse festarien saldoon.
Mielenkiintoisin tiski oli ennakkoon Ruosniemen Panimolla / Sori Brewingillä.
Vientiassistentti Islay Sahti oli oudoista keitoksista ehkä paras. Sahdin pehmeys ja Islayn savuisuus toimivat omaan makuuni aika hienosti yhteen. Erittäin saunamainen meininki.
Omituisin sarjasta oli ehkä Vapaaherra Keskimäen Maalaispassio, raparperi-punajuuri-bretta-ale. Se oli myös vähän pettymys, enkä saanut siitä paljoakaan irti.
Sourniemen Sourstout sen sijaan toimi yllättävän hyvin. Sour ale, joka liukui happamuudesta hyvin stout-paahteiseen loppuun. Erikoinen soppa se.
Bryggeri Helsingiltä sain viimein maistettua Maibockin, joka olikin melko pirun hyvä ja Bryggerin tyyliin konstailematon. Saman panimon Sorachi Lager oli erittäin kesäinen ja kevyt. Ja vaikka tuntuukin, että ehdin mainostaa asian puhki kaikille tapaamilleni ihmisille: Bryggerin ruokatiskin coleslaw oli loistavaa. Olisin voinut ostaa sitä kuution ja uida siinä loppupäivän.
Maku Brewing kiinnosti Ruosniemen jälkeen ehkä eniten, koska kyseessä oli uusi panimo. Panimolta oli kaksi versiota 4,5% Golden Alesta, tavallinen ja "hop edition", sekä 6,8% IPA. IPA oli todella miellyttävä, Golden Aletkin toimivia, jos nyt vähän huusivat tukevuutta runkoonsa. Maitokauppavahvuisiksi kuitenkin aika moitteettomia. Hyvä alku!
Laitilan tiskiltä kävin Mississippi Beerin, josta ei oikein jäänyt mieleen muuta kuin Laitilan hinnoittelu. Ihanko tosissaan te ajattelitte, että maistiaisannoksista on neljä euroa sellainen näppärä hinta? Että puolen litran tuopillinen Kukko Vehnää samalla litrahinnalla olisi kympin? Älkää viittikö. Yleinen festareiden maisteluhinta 3,50€ tuntui sekin aika tyyriiltä, vähän oluesta riippuen tietty, mutta neljä euroa ylitti jo oman kipurajan. Suosittelenkin maistelemaan kaverin kanssa, kahden desin annoksesta saa hyvin kaksi maistiaista.
Hiiden tiskiltä jäi maistamatta Hanssin Jukka -höyryolut, mutta paljon kehuttu Pohjoisen Jättiläinen hoitui näppeihin. Se olikin melko moitteeton barley wine, hienolla humaloinnilla. Ei suotta hypetetty. Viime hetken lisäyksenä (ei ollut painetussa esitteessä) Hiidellä oli myös Donut Island Brewingin kanssa yhteistyönä tehty Sour Puzz Saison. Se olikin meleko onnistunut hapan soppa, suositan.
StaPan tiskiltä jäi mieleen Blue IPA, muttei mitenkään positiivisesti. Siniseksi värjätty IPA näytti oudolta ja maistui muovailuvahalta. En tiedä tekikö mieli värin vuoksi vain temput vai oliko koko siniseksi värjääminen kikka, jolla kierrettiin valmistusvirhettä. Ihan hupaisa silti.
Muitakin olusia tuli maisteltua, mutta tässä olennaisimmat.
Hiiden ja Rekolan tiskille vielä erityiskiitos, että sain ladata kännykkääni siinä perjantaisen tuomaroinnin aikana.
ole käynyt, suosittelen. Itse vietin paikalla torstain ja hyvän tovin perjantainakin.
 |
| Alue torstaina tuomarointitauolla ennen avaamista. |
Olin omasta mielestäni muka kovinkin armoton pisteissä, mutta juttelin kokeneemman tuomarin kanssa jälkikäteen ja olinkin ollut melko kevytkätinen. Huonoimmat pisteet (35) annoin selkeästä virhemausta ja parhaat (91) yksinkertaisesti hienosta tasapainosta ja erinomaisesta oluesta. Reilusti suurin osa tippui kuitenkin 60-80 välille. Mielenkiinnolla odotan tuomaroinnin tuloksia. Voittajahan julistetaan ensi kuussa, kun sarjojen kärjet vielä kilpailevat keskenään.
Sivuhuomiona: Kun keskittyy Rautatientorilla kovasti hajuaistiinsa, huomaa nopeasti miten paljon ympärillä pyörivistä busseista pölähtelee pakokaasua. Normaalisti sellaiseen ei kiinnitä mitään huomiota.
Mutta itse festarien saldoon.
 |
| Ihmisten kanssa alueella olikin jo iloisempi biergarten-tunnelma. |
Vientiassistentti Islay Sahti oli oudoista keitoksista ehkä paras. Sahdin pehmeys ja Islayn savuisuus toimivat omaan makuuni aika hienosti yhteen. Erittäin saunamainen meininki.
Omituisin sarjasta oli ehkä Vapaaherra Keskimäen Maalaispassio, raparperi-punajuuri-bretta-ale. Se oli myös vähän pettymys, enkä saanut siitä paljoakaan irti.
Sourniemen Sourstout sen sijaan toimi yllättävän hyvin. Sour ale, joka liukui happamuudesta hyvin stout-paahteiseen loppuun. Erikoinen soppa se.
Bryggeri Helsingiltä sain viimein maistettua Maibockin, joka olikin melko pirun hyvä ja Bryggerin tyyliin konstailematon. Saman panimon Sorachi Lager oli erittäin kesäinen ja kevyt. Ja vaikka tuntuukin, että ehdin mainostaa asian puhki kaikille tapaamilleni ihmisille: Bryggerin ruokatiskin coleslaw oli loistavaa. Olisin voinut ostaa sitä kuution ja uida siinä loppupäivän.
Maku Brewing kiinnosti Ruosniemen jälkeen ehkä eniten, koska kyseessä oli uusi panimo. Panimolta oli kaksi versiota 4,5% Golden Alesta, tavallinen ja "hop edition", sekä 6,8% IPA. IPA oli todella miellyttävä, Golden Aletkin toimivia, jos nyt vähän huusivat tukevuutta runkoonsa. Maitokauppavahvuisiksi kuitenkin aika moitteettomia. Hyvä alku!
Laitilan tiskiltä kävin Mississippi Beerin, josta ei oikein jäänyt mieleen muuta kuin Laitilan hinnoittelu. Ihanko tosissaan te ajattelitte, että maistiaisannoksista on neljä euroa sellainen näppärä hinta? Että puolen litran tuopillinen Kukko Vehnää samalla litrahinnalla olisi kympin? Älkää viittikö. Yleinen festareiden maisteluhinta 3,50€ tuntui sekin aika tyyriiltä, vähän oluesta riippuen tietty, mutta neljä euroa ylitti jo oman kipurajan. Suosittelenkin maistelemaan kaverin kanssa, kahden desin annoksesta saa hyvin kaksi maistiaista.
Hiiden tiskiltä jäi maistamatta Hanssin Jukka -höyryolut, mutta paljon kehuttu Pohjoisen Jättiläinen hoitui näppeihin. Se olikin melko moitteeton barley wine, hienolla humaloinnilla. Ei suotta hypetetty. Viime hetken lisäyksenä (ei ollut painetussa esitteessä) Hiidellä oli myös Donut Island Brewingin kanssa yhteistyönä tehty Sour Puzz Saison. Se olikin meleko onnistunut hapan soppa, suositan.
StaPan tiskiltä jäi mieleen Blue IPA, muttei mitenkään positiivisesti. Siniseksi värjätty IPA näytti oudolta ja maistui muovailuvahalta. En tiedä tekikö mieli värin vuoksi vain temput vai oliko koko siniseksi värjääminen kikka, jolla kierrettiin valmistusvirhettä. Ihan hupaisa silti.
Muitakin olusia tuli maisteltua, mutta tässä olennaisimmat.
Hiiden ja Rekolan tiskille vielä erityiskiitos, että sain ladata kännykkääni siinä perjantaisen tuomaroinnin aikana.
Et vissiin käväissyt Saimaan Juomatehtaan tiskillä jossa mm. IPA:t olivat 4,5€/0.2l. Aivan käsittämätön hinta. Pitkin hampain maksoin koska Les Ardennes ja Clarinet Marmalade oli maistettava. Vertailukohtana parin viikon takainen La Fira del Poblenou Barcelonassa jossa 0,25l maksoi 2-3€. Bratwurstihodari 2€. Luonnollisesti siellä sekä oluet että ruoat laadukkaampia kuin SOPP:ssä, selkeästi.
VastaaPoistaSaimaa jäi välistä juu. Arvasin että joku väliin jääneistä veti vielä kovempaa hintaa kun menin Laitilan moittimaan.
PoistaEi sillä, että 4,5€/0,2l hintaa voisi Bruuverinkaan (ei siis Saimaan) tuotteiden kohdalla pitää erityisen hintalaatusuhteelta loistavana verrattuna muihin (vaikka festareiden parhaita olivatkin), mutta on se kuitenkin halvempaa kuin panimoravintolassa pyydettävä 5,5e/0,25l. Oikeastaan voisi kysyä, että millaista hinnoittelua Bruuverin tuotteille odotettiin?
PoistaBarceloonaan kun verrataan, niin kannattaa varmaan ottaa huomioon paikallinen ostovoima. Suomen ja Espanjan hintatason vertaaminen on totaalisen pönttöä verrata muuten. Ostovoimaan suhteutettuna uskoisin asiaa tarkastamatta, että SOPP oli halvempi. Vähän sama kuin vertaisi asuntojen hintoja Helsingissä ja Kajaanissa.
Stapan American Imperial IPA 0,2l annos kustansi 5,00€.
VastaaPoistaJoo, mutta se oli päälle 10% IPA. Jos se olisi baarissa 8,33e/plo niin se olisi jo ihan sopuisa baarihinnaksi, jopa halpa. Ja sinällään nuo Saimaankin oluet tippuu oikeastaan samaan sarjaan. Lähinnä minua ärsytti noi hinnat nimenomaan Kukko Vehnän tapaisissa ns. melko perusoluissa. En oikein ymmärrä miksi kukaan viitsisi maistaa niitä festareilla noilla hinnoilla.
PoistaKiitokset kauniista sanoista. Hienoa että meidän jännitys ja uurastus tuotti tuloksen Vientiassistentti Islay Sahdin osalta, täytyi pitää kieli keskellä suuta, jotta sai tasapainon aikaiseksi perinteiden kunnioittamisen ja uuden luomisen välillä.
VastaaPoista